Näin selviät jouluvalmisteluista

Jouluvalmistelut olivat tänä vuonna erityisen kivuttomat. Kun jättää paljon niitä asioita tekemättä, joita suunnitteli tekevänsä, pääsee vähemmällä. Suosittelen lämpimästi kaikille. Näyttää tuo jouluaatto tulevan silti. Tässä teille muutamia käytännön vinkkejä, ja tuleepahan samalla dokumentoitua oman muistin tueksi ensi joulua ajatellen.

Joulusiivous on laajalle levinnyt stressinnostatuskeino. Siinä saadaan nopeasti kehiteltyä parisuhdekonflikti jos toinenkin, kun kaiken pitää olla just eikä jetsulleen. 

Meillä tyypillisesti tuntien, viimeistään vuorokauden sisällä imuroinnista ja lattioiden pesusta jorkit kävelevät kurakengissään pirttiin. 

Aviomies vaihtoi auton, itse asiassa kaksikin kertaa, koska hänen veljensä osti häneltä Audin ja veljeltä vaihdossa saadulla Saabilla ei yksinkertaisesti pystynyt ajamaan kahta päivää pidempään. Vaihtoprosessin seurauksena eteisen kaikki tasot ja lattia olivat täynnä autosta hilattua kampetta. Yhdestä muovipussista löytyi mm. ruttuisia ja likaisia asiakirjoja (lue: kirjanpito loka-marraskuulta).

Varo mitä toivot, se voi toteutua. Niin tässäkin tapauksessa. Kamppeet siirtyivät olohuoneeseen. Siinä kohtaa luovutin. Ei meille kuitenkaan ketään kylään tule.

Päätös: Lopetetaan siivous kannattamattomana.

Ollaan tänä jouluna kolmestaan, joten jouluruoan osalta ei ole suorituspaineita. Pienenkin artikkelimäärän kanssa tolskaaminen voi silti osoittautua haasteelliseksi.

Kinkkua on hyvä varata semmoinen kohtuullinen 3,5 kiloa ruokailijaa kohden. Oman älyllisen ylivertaisuuden voi todeta iloitsemalla että kotona on isoja paistopusseja jo valmiiksi eli tänä vuonnapa ei muuten tarvitse toistaa rumbaa, jossa kinkkupussia etsitään viidestä eri myymälästä ennen kuin tärppää. Kunnes tulee se oivallus, että ei muuten riitä iso pussi. Sen pitikin olla jättipussi. Eikun nöyränä kirkonkylälle asioimaan. 

Lipeäkala oli myös kiven takana. Sitä etsittiin monesta paikasta. Ukoilla alkoi jo huoli tulla, että jäädäänkö tätä (valmiiksi märätettyä) herkkua ilman. Lopulta tuotteen hankkiminen jäi minulle. Kaameat suorituspaineet. Löysin kuin löysinkin lipeäkalaa ja toin ylpeänä kotiin 900 g pakkauksen. "Yhdenkö sinä vain toit?", kuului suora ja välitön palaute.


Vierailin tänään ystäväni luona lähikaupungissa. Hän oli murheen murtamana ja avopuolisoonsa jokseenkin pettyneenä asunnossaan. Mies oli käynyt käskystä ostamassa kalkkunarullan. Suomalaisen. Siitähän se mekkala nousi kun Suomen lipusta huolimatta kääntöpuolen printissä todettiin että elukka on saksalainen, mutta pakattu tms. Suomessa. Varomaton ostaja saattaa sokeasti luottaa Suomen lippuun ja pitää sitä merkkinä kotimaisesta lihasta. Ystäväni ahdistus oli kasvanut niin mittavaksi, että hän suunnitteli stressiperäistä makuuhuoneen kalusteiden järjestyksen vaihtamista. Ja lisäksi hänen ukkonsa oli jo kolmanteen kertaan joululahjaostoksilla, koska ei osaa oikein organisoida. Hilpeät pyhät luvassa. Mutta takaisin siihen fileerullaan.

Luotettava Evirakin ihan neuvoo että:

Suomen lipun käyttäminen pakkauksessa

Suomen lippua saatetaan käyttää tuotteiden yhteydessä symboloimaan tuotteen suomalaisuutta ja kotimaisuutta. Tuotteen tulee olla sekä valmistuksen että raaka-aineiden osalta kokonaan tai pääosin kotimainen, muussa tapauksessa lipun käyttö johtaa kuluttajaa harhaan.

Vuoden Siivooja ehdottaa seuraavaa hyvin selkeää merkitsemismekanismia pakkausmerkintöihin. Tätä voi vapaasti jatkokehitellä, että päästään eroon avainlipuista, joutsenmerkeistä, sirkkalehtimerkeistä, Hyvää Suomesta -merkeistä ynnä muista, joista jotain käytetään kun työntekijällä on päällään suomalainen työvaate, jotain kun yhtiön pääkonttori on Suomessa, yhtä kun veljen kummin kaima asuu Suomessa ja sitä rataa. Vaadin selkeitä pakkausmerkintöjä ja sääntöjä. Kaikki tai ei mitään.

Niin ja tästäkin pahoitin mieleni. Iittala taipuu monen mielessä automaattisesti kotimaiseksi tuotannoksi. Kissan vitut. Suomessa suunnitellaan mutta muualla tehdään. Nyt hävetkää.

Nyt alkoi niin ahdistamaan että pitää lopettaa kirjoittaminen tältä päivältä.  Loppuun tunnelmakuva Pohjois-Savosta. 

Olokeehan kiltteinä vielä viimeiset hetket, kohta voi onneksi jo unohtaa kiitollisuuden kaikesta ja kaikista, ja siirtyä olemaan oma ärsyttävä itsensä.

(Kuva valmistettu Suomessa, raaka-aine ulkomaalainen)