Vaatemaritusta ja nettikirppisangstia

Marituksessa ensimmäinen etappi on (omien) vaatteiden karsiminen. Homma aloitetaan ottamalla hengari tai muu koukullinen vempain käyttöön, jotta hienostuneen lastulevyvaatekaapin lattialta uskaltaa kaivaa esille sinne sedimentoituneet tavarat.

"Emme ole yksin."

Hämähäkinseitistä päätellen on muutama vuosi vierähtänyt siitä,
kun viimeksi olen yrittänyt olla seksikäs.

Vaatekaapista löytyi yllättäviä asioita. Aviomies kiljahti riemusta, kun kaapin perukoilta löytyi hänen sulkapallomailansa (en ole koskaan nähnyt hänen pelaavan sulkapalloa ja aloimme seurustella vuonna 1999). Pankin räjäyttivät lopullisesti sangalliset korvatulpat. 

"Sanka-earit! Siistiä!"

Näiden sopiva säilytyspaikka onkin näköjään pianon päällä, alustana läjä Aku Ankkoja. 

Nyt ymmärrän, miksi omat tavarat on syytä käydä läpi muun perheen näkemättä. Sieltä voi löytyä heidänkin romujaan.

Koin mielihyvää käytyäni vaatteet läpi. Koska elämässä kaikki riemu on lyhytaikaista, välittömästi iskikin ahdistus siitä, että miten näistä pääsee eroon.

Häkkisänky kerrankin käytössä.

Nettikirppiksiä on tullut muutaman kerran käytettyä. Jos niiden tuottama ärsytysenergia saataisiin talteen, sillä pystyttäisiin lämmittämään kevyesti yksi keskikokoinen kaupunki.

Jos saat jotain myytyä, on hirveä säätäminen kamojen toimittamisen ja/tai noudon kanssa. Tässä ihan äskettäin pari kirjaa sain toimitettua ostajalle ensin odottamalla, että joku meillä kävisi kirkolla. Eipä käynyt. Sain lopulta laitettua kirjat appiukon mukana kirkolle ja hän kävi viemässä ne Rautiaan Vilkkaalle miehelle noutajaa odottamaan. Ohje oli vaatia hakijalta kymppi sekä vittuilla vähän päälle. Teki työtä käskettyä. Noutaja kertoi näyttäneensä heterommalta kuin koskaan värikkään pallokuvioidun paperikassin kanssa rautakaupasta lähtiessään.

Sitten tulikin illalla Vilkkaalta mieheltä viesti, että kymppisi on jo ryypätty paikallisessa jääveistostapahtumassa.

Viime viikolla ostin peilin. Pyysin isää noutamaan sen kaapunnista samalla kun käy muuta siellä asioimassa. Sovin noutoajaksi kello kolme tai sen jälkeen. Isä soitti klo 13 että ei täällä kukaan tuu ovelle. Sanoin että jos kävisit yrittämässä uudelleen parin tunnin päästä. Peilissä oli tietysti kehyksen kulma paskana, mitä myyjä ei tohtinut ilmoituksessaan kertoa. Perus. Teki mieli aloittaa internetissä vihapuhe.

Kirpputorien säännöt vituttavat myös. Jopa enemmän kuin se, että Dumle Mix -pussissa on aina Dark-makua 80 % ja niitä hyviä 20 %.

Kenen hanuria kaivelee esimerkiksi, että laittaako yhteen ilmoitukseen useamman myytävän asian vai haluaako pyytää tarjouksia tuotteestaan.

Nettikirppis-YP:n powertrippi.

Voisin perustaa sivuston, jossa on seuraavat säännöt ja niiden noudattamatta jättämisen seurauksena tulee ryhmästä poisto sekä panettelevan kasvotatuoinnin ei-vapaaehtoinen ottaminen.

- Tuote on kuvattava albiinohirven kanssa
- Hinnan on oltava alkuluku
- Nouto tehtävä potkukelkalla. Myös kesällä.



Lammasfarmarin kanssa ideoitiin kotikirppistapahtuma. Laitetaan myytävät esille tupaan, ilmoitellaan laajasti ja varaudutaan yleisöryntäykseen tekemällä 100 litraa mehua ja järjestämällä makkaranpaistoa ja poniajelua. Lisäksi voisi olla kasvomaalausta ja ongintaa, ja pakollinen Oriflame-esittely. Sitten katsotaan kun se ainoa tulija kysyy tietä jonnekin muualle, käy vessassa ja poistuu.


P.S. Saatiin Lammasfarmarin kanssa omat veroilmoituksemme tehtyä. Prosessissa meni pari päivää ja yksi hammas. Lammasfarmari innostuksissaan nielaisi sen.

P.P.S. Tavaroiden järjestyksessä pitämisessä on nykyään uudenlaisia panoksia. Ukko oli eilen tulossa Saksan reissulta pihhaan ja soitti nopeasti. Asia oli tämä: Hei voitko kahtoo löytyykö sitä Dymo-tarratulostinta mistään. Jos löytyy, tuun kotiin.

Ei löytynyt.