tiistai 20. syyskuuta 2016

Kokemuksia perhevalmennuksesta

Olemme käyneet kahdessa ensimmäisessä perhevalmennusiltamassa. Viime viikolla oltiin neuvolan tädin ja perhepalvelutyöntekijän tms. kanssa orientoitumassa perhevalmennukseen. Keskustelua ryhmässä koetettiin aktivoida näyttämällä sarjakuvia, jotka liittyvät jollain tavalla tunteisiin. Sitten pysähdyttiin yhden kuvan kohdalle, jossa tulevien vanhempien ajatuskuplissa oli erinäisiä huolia kuten osaanko hoitaa vauvaa, pääsemmekö enää ikinä yhdessä minnekään, tykkääkö vauva minusta jne. Tuli odotettu kysymys - tuntuvatko mitkään näistä ajatuksista tutuilta. Sanoin että kyllä tuntuvat tutulta, mutta niin päin että tykkäänkö minä siitä vauvasta.



Jostain syystä keskustelu tyrehtyi ja porukka hiljeni. Veikkaan pitkää miinusta neuvolatädin mustaan kirjaan ja prenataalia lastensuojeluilmoitusta.

Mitä perkelettä niistä tunteista kyselemään, jos tunteet eivät sitten miellytä.


Tänään oli toinen istunto, aiheena parisuhde ja tunteet. Mahdollisuus korjata maine. Jututtajina olivat perheterapeutti ja psykologi. Ryhmässä oli lisäksemme kaksi naista. Tarjolla oli kraanavettä ja käsipaperia. Perheterapeutti lämmitteli joukkoa kertomalla millaisia palveluita kunnalla on tarjota alle kouluikäisille lapsille ja heidän vanhemmilleen. On puheterapiaa, käyttäytymisterapiaa, parisuhdeneuvontaa ja tullaan vaikka kotiin auttamaan askareissa ja keskustelemaan arkisista asioista ja pulmista. Kysyin että onko teillä mitään semmoiseen kun mies ei laita tavaroita paikalleen.


Psykologi tuumasi että ei oikein pysty neuvomaan, koska omassa torpassakaan ei näin tapahdu.

Psykologi tarinoi siitä miten elämä muuttuu kun lapsi syntyy. Hän kertoi siitä miten uni on kortilla, aika on kortilla ja sitä rataa. Aiemmin on voinut vapaasti mennä, harrastaa, tehdä kaikenlaista. "Mutta ei enää.", täydensin lauseen loppuun.

Kaksikko antoi kaikenlaisia vinkkejä siihen miten parisuhdetta vaalitaan. On pyrittävä verkostoa hyödyntämään että voi olla joskus kahdestaan. Mutta ettei asiasta tulisi epäselvyyttä, lapsen pääasiallisten hoitajien on syytä ensimmäisen ikävuoden ajan olla vanhemmat. Samoin voi kertoa tunteista ja pitää kuunnella toista. Pitää osata huomioida. Läheisyyttä voi ilmaista muutoinkin kuin seksin avulla.



Mikäli ei pääse kotoa juuri minnekään, voi pariskunta hakea piristystä esimerkiksi kotitöitä vaihtelemalla. Kumpi nukuttaa, kumpi vaihtaa vaipat ja sellaista jännää. Myös ilonaiheita on syytä etsiä arjesta eri tavalla. Ilon aihe voi olla esimerkiksi se että pääsee suihkuun. En malta odottaa.




Sitten päästiin viimein tunnekortteihin. Psykologi latoi pöydälle erilaisia aiheita ja niihin liittyviä tunteita. Jokainen sai valita oman kortin tai useamman. Aviomieheni ei valinnut yhtään.

Vieruskaverini aloitti kertomaan hänen yrittäjämiehestään ja että yhteinen aika on jo valmiiksi kortilla. Toinen naisista komppasi heti että heillä on sama tilanne. Minä ehdotin, että voitais oikeestaan ottaa tässä pieni jäsenten välinen kisa että kenen ukko on vähiten kotona. Eivät lähteneet kilpaan mukaan. Olin vähän pettynyt.

Toisen naisen huoli oli että häviääkö naiseus kun tulee äidiksi. Että kun on siltikin jonkun emäntä, ei pelkästään äiti. Pitäisi pystyä tuntemaan itsensä vetovoimaiseksi. Mietin sitä että turha sellaista on pelätä mikä on vääjäämätöntä. Tuumasin että kyllähän siinä kun kokoharmaassa collegeasussa päräyttää tukka limassa kyläkauppaan, tuntee varmasti itsensä tosi haluttavaksi. Aviomieheni ehdotti että arkeen voi kuitenkin hakea vaihtelua sillä, että käy välillä asioimassa ihan kirkonkylällä asti. Meillä on siis valmis virkistäytymissuunnitelma. Aviomiehelläni ei ollut tunteisiin muuta sanottavaa kuin että hänen on vaikea uskoa ettemme pärjäisi lapsen kanssa. Tosi vaivaannuttavaa, ettei hänellä ole mitään huolia tai sen kummempia tunteita. Mitä se oikein kuvittelee itsestään ja meistä? Perkele tule edes lämmintä vettä vessaan.

Psykologi avasi tunnetarinoinnin jälkeen masennusdialogin vetävästi: "Olitte toivoneet synnytysmasennusta."  Totesin että kyllä, oon tosi pettynyt jos sitä ei tule. Oli puhetta hormoneista ja väsymyksestä ja että itkuisuutta ja tunteita voi esiintyä yleisimmin ja vahvimmillaan siinä 3 - 5 päivää synnytyksestä. Mutta jos paha mieli pitkittyy, on syytä jutella asiasta neuvolassa. Vauvaa kohtaan voi olla negatiivisia tunteita.

Kysyin että kun tässä nyt tunteista puhutaan ja vertaistukea haetaan, niin voisiko juontajakaksikko kertoa täysin rehellisesti omat kaikkein ikävimmät ajatukset lapsiin liittyen. Yllätyksekseni tyypit melkein ilahtuivat tästä pyynnöstä. Perheterapeutti sanoi että jos hänen kolmas lapsensa olisi ollut ensimmäinen, ei olisi muita lapsia tullut. Oli ollut niin kova huutamaan. Neuvolatraumastakin hän kertoi. Lapsi oli ollut itkuinen jatkuvasti ja häntä oli hankala rauhoittaa. Neuvolan täti oli kopannut itkevän lapsen käsiinsä ja lapsi oli lopettanut ulinan justiinsa. Neuvolan täti oli voitonriemuisena todennut että katsos nyt, sinä et vaan osaa tätä lasta rauhoittaa. Ihan nyrkit puristuivat kokoon kun hän tarinaansa kertoi. Totesin että on kuitenkin tosi hyvä, ettei asia ole selvästikään jäänyt sinua vaivaamaan. Ei ymmärtänyt sarkasmia. Muulle yleisölle kelpasi.

Psykologi avautui myös itkemisestä, paineista olla täysimettäjä ensimmäiset kuusi kuukautta hinnalla millä hyvänsä ja turhautumisesta siihen, ettei saa penskaa nukkumaan. Oli ollut mustia ajatuksia.

Tykkäsin. Ihmisiä ovat nuokin.

Seuraavat kaksi iltamaa liittyvät synnytykseen.



Maltan odottaa.


38 kommenttia:

  1. Kolmannen lapsen neuvolakäynnillä kerroin että lapsi ei nuku, ei rauhotu eikä syöminenkään oikein suju. Totesi täti siihen hymyillen :"mutta muuten siis kaikki menee hyvin niinkö" enpä jaksanut vastata. Neuvolakortiin laittoi merkinnän tyytyväinen lapsi, kasvu OK. Että sillälailla...

    VastaaPoista
  2. Eka ipana oli itse aurinkoisuus. Totesin, että vaikka kymmenen tämmöistä lisää. Tein toisen. Siihen loppui ja kahdeksan jäi syntymättä. Huutoa ja väsymystä. Ensimmäinen lapsen, toinen minun.

    Mutta päivääkään mistään en antaisi pois (no ok - ekan neljän kuukauden yöhuudot vois vaihtaa joo) Eka ipana on 18 ja toka 16. Pärjäävät jo hyvin. Ja kyllä niitä voimia jotenkin piisasi vauvavuosissa. Nyt niille nauraa.

    Ohjeena antaisin, että älä ite yritä tehdä kaikkea. Lykkää se sonnalta haiseva käärö vain miehen syliin - mies tehköön osansa alusta alkaen. Vaihtakoon vaipat vaikka yökkien, kyllä ne tottuu siihen. Vastuuta puolisoa osaltaan huolehtimaan. Äitiys ei tarkoita yksihuoltajuutta parisuhteessa.

    Ja odotusajassa kaikkein pahinta oli ne synnytysvalmennukset. Ihan ehdottomasti.

    VastaaPoista
  3. Neuvolantäti oli 63-vuotias vanhapiika. Häneltä sai hyviä neuvoja imetyksen lopettamishaluihin.
    -Ansku

    VastaaPoista
  4. Ja ollaan vasta lähtötelineissä �� Huoli lapsesta ei lopu seuraavaan 20 vuoteen. Alku on oikeastaan kaikkein helpoin, siitä selviää valvomalla.

    VastaaPoista
  5. Tässä sulle synnytysvalmennus: vannota miestä, että kätilön pitää olla tolkun ihminen. Kätilö on kuitenkin se, jonka homma on hanskata tilanne niin, että sekä synnyttäjä ja synnytettävä selviävät hengissä. Siinä ei haluta neuvotella, vaan pitää voida luottaa, että tuo ihminen tekee kuten itselleni on parhaaksi.

    Ai niin, ja ota vaan kaikki tarjottu. Sattuu aivan saatanasti. Jollain onnekkailla mukula suunnilleen putoaa syliin, useimmilla ei. Kaikki huumeet käyttöön vaan, ettei tarvitse koko aikaa huutaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten kätilöitä vertaillaan? Katsotaanko Linkedinistä miten ovat saaneet endorsementteja?

      Voiko kätilön donaldtrumpmaisesti erottaa kesken pelin?

      Neuvolasta saadussa lapussa oli ituhippitarinaa jostain hieronnoista, junppapalloista ja vedessä lillumisesta. Mulle kaikki lääkkeet ja mömmöt mitä vaan saa. Tästä ei neuvotella. Otan mukaan teroitetun hammasharjan ja tuikkaan jos puudutuksia ja muita ei saa. Kärsii sitten avun epääjä ja minä.

      Poista
    2. Siinä on vaan se, että yleensä hommaan menee sitä kauemmin, mitä enemmän on kaikenmaailman puudutuksia päällä...

      Poista
    3. En näkis ongelmana jos ei kerta koske niin älyttömästi.

      Poista
    4. Aivan.
      Ei siinä nopeudessa oo mitään hienoa jos koskee niin paljon että puree kätilöä ranteeseen. Kaikki lievittävät mömmöt vaan käyttöön.

      T. Anna

      Poista
  6. Meillä ei synnytysvalmennus ollu ihan tollasta mutta ekan tunnin jälkee ei enään sinne menty.
    Toisen lapsen kohalla ei Vaimo menny ekan kerran jälkeen neuvolaan eikä ollenska lääkäriin ja kun sieltä sitten soitettiin ja kysyttiin että miks ette tuu niin Vaimo vastas että jäi se ekaki laps henkii.

    Ilokaasu ja epiduraali on pop. Jälkimmäinen vie kaikki kivut, oon useemman kerran kokeillu.

    Ja komppaan tota yhtä tossa ylempää, että ukko heti alusta mukaan lapsen hoitoon. Vaikka sitä kääröä välillä umpipoikkiväsyneenä vihaa niin kuitenkin on hyvä mieli kun on ollu alusta asti mukana, kokemuksen syvällä rintaäänellä sanottuna.

    Lapsesta on huolta vaikka omat on jo yli kolmekkymppisii. (Tää on äitin lempilause)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Not cool man. Arpapeliä lapsella. Ei tulle onnex dodo-efektiä.

      Poista
  7. Nytkö pitäs sitten kehua sun neuvolat ja lääkärit väliin jättäbyttä vaimoas? Se on tuuria että teillä kävi kaikki hyvin, ei teidän omaa ansiota. Lääkärikäyntien väliin jättö on täyttä välinpitämättömyyttä syntymätöntä lasta kohtaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höpöhöpö, pelle. Kommentoisit nimelläs niinku muutkin rohkeet.

      Poista
  8. Oletteko muistaneet keskustella myös esim. seuraavasta huolestuttavasta asiasta?
    https://www.youtube.com/watch?v=Ose9v5k52b8
    Kyllä nämä herättää kysymyksiä. Ja paljon. Kaikenlaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D :D Ens kerralla vois ottaa esille, sopis aiheeseenkin!

      Poista
    2. Kirjoita sitten lisää kuulumisia. Jäämme innolla odottamaan. Ai niin, toimii tosi hyvin taas ehkäisykeinona kun lukee näitä juttuja.

      Poista
  9. Eikö siellä ihan totta kukaan sano, että on ihan kivaa saada lapsi? Ja että edelleen saa olla oma itsensä?

    VastaaPoista
  10. Mä sanon neuvoksi, että vaikka ympäri nettiä on kaiken maailman neuvojia, kuinka pitää imettää vähintään 2 vuotiaaksi, syöttää vain luomuruokaa, käyttää vain kotimaisia hajusteettomalla pesuaineella pestyjä vaatteita, nukkua perhepedissä ja olla vauvantahtinen, niin anna niiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Toki perusasiat pitää olla kunnossa, mutta jos luet jotain vauvafoorumeita tms., niin poimi sieltä ne itselle sopivat jutut ja anna muiden olla just niin superäitejä kuin haluavat. Jos on voimia ja haluja, niin saahan sitä suorittaa jos siitä hyvän mielen saa, mutta rikki se lapsi ei mene, vaikka ei olisi ekologinen tai se ei nukkuisi omassa sängyssä. Ja vielä sekin kaiken päälle, että kaikki neuvot on aina kiinni siitä keneltä kysyy, yksi sanoo, että pitää nukkua perhepedissä ja toinen sanoo, että ei missään tapauksessa, että kierit sen päälle tai sitten se ainakin nukkuu siinä vielä ripari-ikäisenäkin :D Synnytyksestä sanon vaan, että pyydä samantien kaikki mömmöt mitä on tarjolla kun ovesta astut ja arkea helpottaa myös tehdä hyvissä ajoin kotona ruokia pakkaseen, ei meinaan hirveästi huvita kotityöt kun kotio pääsee ja on elävä kuollut, hikoili niissä imetyshormooneissa kuin sika ja olis voinut perustaa oman meijerin. Siitä tulee aivan huippua! :D Ihanaa odotusta sulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo minä en oo forumeilla ollu enkä mee. Kuitennii sais vaan pahan mielen palkaks.

      Poista
  11. Muista ettei kannata sanoa, kun lasta syntymän jälkeen suoraan tunkevat viereen, eikö sitä vois pestä ensin? Kattovat vähän kieroon... kokeilin, ei näyttäny kivalta ja väsytti niin pirusti, kun toista päivää sitä puuhattiin, ei tullut vaikka käynnistettiin synnytys. Ei oikein tää läheissiteen solmiminen onnistunut ;)
    Ja tämä hemmetin vuosia kestävä imetys... siinä vaiheessa, kun lapsi tulee sanomaan tissiä, ehkä olisi voinut jo vieroittaa. Vaikka neuvolassa mitä sanottaisiin (imetin vain 6kk, meillä oli tolkun tädit ja lääkäri neuvolassa, sanoivat että voisit vieroittaa, kun kerta lapset pureksivat jo verille.) Neuvolassa sanoivat kun 3 lapsista syntyi, miten olet jaksanut ja miten lapsi keskimmäinen nukkuu, olet meinaan ihan pystyyn kuollut. Totesin keskimmäisen nukkuvan n 1/2 h - 2 h pätkiä, nuorin tekee samoin. Täti otti puhelimen, soitti päiväkodin johtajalle ja sanoi: tarvittas kaks paikkaa lapsille, äiti on tosi väsynyt. Lopetti puhelun, kun paikat oli sovittu, sano viet lapset 4 h päivässä päiväkotiin, sitten menet kotiin ja rupeat vauvan kanssa päikkäreille ja käski lopettaa katseella murhaamisen, ei kuulemma luullut etten lasten kanssa pärjää.
    Kerran viikossa mies tuli työmatkallaan kotiin, sanoi ota auto ja lähe kauppaan "cityyn" (siis kymmenien kilsojen päähän) hän vahtii lapset. Tosin otti välillä, kun pystyi lapset autoon työmatkoilleenkin, meillä kun lapset tykkäsi autoilusta.
    Ja niistä synnytysmömmöistä, jos ne niitä antaa ota! Kaksi viimeistä synnytin ilman ja hakkasin päätä aina välillä sängyn päätyyn, kun sattu niin hemmetisti, ekan kohdalla sain epiduraalin ja se oli paljon helpompaa vaikka kesti paljon kauemmin, ei se kesto niistä mömmöistä riippunut, oli muutenkin 3 vko yliaikainen, sillä nyt ei vain ollut haluja tulla.
    Ja oikeasti usko miestäsi, kyllä lapsen kanssa pärjää ei siitä niin kauheaa stressiä tartte ottaa, tieto lisää tuskaa. Ihan sama tuleeko lämmintä vettä vessanhanasta vai ei, lapsia syntyi aikana jolloin vettä ei tullut edes sisälle :D
    Ja naiseudesta, sekin tulee takaisin, jos ei muuten, niin pitää karjasta sängyssä: Ekkö nää perkele enää halua... tehoaa miehiin hyvin ;)
    -3 kertaa-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää ottaa savetit mukaan niin voi pyyhkiä enimmät rössyt pois.

      Sulla on ollu aika hirveetä. Voit olla ylpeä että selvisit sen suuremmin kilahtelematta!

      Poista
  12. Mulla on niin karuja kokemuksia neuvolasta, että sinne mennessä tsemppaan itseäni hokemalla "kaikki on hyvin, kaikki on hyvin..." ja sitten vastaan kaikkeen lyhyesti ja päässä soi "kaikki on hyvin..." Neuvolassa käyn vain mittauttamassa ja piikittämässä lapseni, avut ja neuvot tulee ihan muualta. Onnellisia ovat ne, jotka saavat ihanan neuvolantädin.

    Kolme kertaa synnyttäneenä sanon, että ota mitä mömmöjä otat, mutta ota jotain kumminkin. Mulla on ollut niin nopeita synnytyksiä (vaikka kaikki yliaikaisia), että olen saanut vain spinaalin, mutta helpotti sitä veemäistä oloa sitten synnytyksen jälkeen. Siitä ei kukaan koskaan puhu, mutta pari kolme päivää synnytyksen jälkeen on karseita (on täällä mainittu maidonnousu, rintojen pakotus, hormonihiki, itkut ja naurut), koska käveleminen on vaikeeta ja istuminen mahdotonta, etenkin jos on tikattu. Että ota ihmeessä synnytyksen loppupuolella viimeistään kaikki mömmöt ja sairaalassa ollessasi kaikki kipulääkkeet mitä tarjotaan ja pyydä niitäkin mitä ei tarjota. Onnea matkaan, luonto hoitaa ;)

    VastaaPoista
  13. Itselleni jäi synnytysvalmennuksesta mieleen yksi asia (siitä on jo 18 vuotta, hohhoi sentään!). Seurakunnan järjestämässä jossain keskustelutilaisuudessa tms. oli tarjolla pipareita ja yksi tuleva isä laski keksit ja paikallaolijat ja sanoi 'kaikille kaks'. Oma mieheni (ainoa lapsi, niinpä) alkoi nauraa erittäin kovaan ääneen. Jee kivaa. Että ei siellä vissiin mitään niin tärkeetä sit ollut...Ja kolme lasta on mitenkuten kasvatettu, nuorimmassa vielä tekemistä kun se on vasta 9v mutta tuollainen melkein 18v nuorimies on kyllä joå ihan vaivaton. ;0;0:1). Tsemppiä teille ja hyvin se menee, maalaisjärjellä vaan.

    VastaaPoista
  14. Mulle sanottiin, että meiltä löytyy paremmat dobingit kuin Lahdesta, joten ei kannata kärsiä.☺ Aina tuli kipupiikkiä tai jotain, joten selvisin yllättävän leikkauksen jälkeen tolpilleni kahdessa päivässä. Helvettiähän se oli, mutta tyttö nyt ihana 5-vuotias. Toista ei uskallettu yrittä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Toista ei uskallettu yrittää." Kertoo kaiken :D

      Poista
  15. Että minä piristyin tästä, kiitos!

    VastaaPoista
  16. Hei, kiva lukea kuulumisia.
    Mulla yks keisari ja yks normi. Väsyttäähän se vauvuus alussa. Ota turvaverkoista kiinni ja käytä.
    Sä ja sun mies vaikutatte niin järki-ihmisiltä ja toisaalta sopivan järjettömiltä, että kyllä kaikki hyvin lutviutuu.
    Ota iisisti, luontoa se on. Enjoy the ride!

    VastaaPoista
  17. Oma lapsi on 10vee ja voin todeta, että lapsi on sitten ihana, kun se nukkuu. Loppuaika menee siinä kun yrittää pitää pokkaa sen toilaillessa tai laskee sataan ettei tarttis jälleen kerran korottaa ääntään.
    Jollet muuten heti tykkää siitä lapsesta, niin älä hätäänny, se tulee kyllä. Älä usko tarinoita, että ihan jokaikisellä läikähtää ylitsemaallisen valtava äidinrakkaus heti rinnuksiin. Joskus se vähän kestää.
    Kaksi neuvoa annan: 1) Opetelkaa riitelemään. Vauva-ajan väsymyksen kourissa sitä lajia riittää. 2) Hanki joku samassa tilanteessa oleva juttukaveri, jonka kanssa voi puhua ne mustat ajatukset ja kakkavaipat.
    Ja siis paljon onnea!

    VastaaPoista
  18. Neuvolassa voi valehdella. Näin opetti pikkuserkku aikanaan ja neuvolakäynnit helpottui oleellisesti, kun vetelin vaan että nukkuu hyvin ja syö hyvin ja saa joka päivä D-vitamiinin ja kaikki on ihanaa. Sitä ennen pelkäsin neuvolaan menoa. Myöhemmin opin, että neuvolantädit oli suojatyöpaikkalaisia, joiden ajatukset voi jättää omaan arvoonsa.

    Mä jätin äitiysvalmennukset kesken siinä kohtaa, kun siellä jaariteltiin synnytyksen ja raskauden herättämistä tunteista (jätin myös joogan kesken, kun siellä alettiin jollain tunnilla mietiskellä). Menin sit vaan synnyttämään ilman etukäteisvierailuja sairaalaan ja ihan hyvin se meni. Radiosta kuului vain ruotsinkielinen yleisradio tosin :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin. On kai sitä ennennii synnytetty (taruja kuullut) ilman valmennuksia. Avuton ja toisten varassa on joka tapauksessa. Ehkä kun jotain edes tietää voi tuoda hallinnan tunnetta prosessiin (max 0,5 - 1,0 %).

      Poista
  19. Kyllä siusta tulee supermami, elä huoli. Viet rankamehtään heti kun jaloillesi pääset. Ja sovitusti vasta 3v.n jälkeen vasta ATK.ta. ps. itkuhälyttimen voi integroida Pelttoriin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo isäntä suunnittelikin jo traktoriin jotain tellinkiä/istuinta. Ottanee omasta isästään mallia, aviomieheni ja pikkuveli olivat olleet kyydissä kun appiukko kaatoi puita. Oli vannottanut että pysykee hytissä. Pikkuveljelle tuli ikävä ja ei pysynyt hytissä. Juoksi appiukkoa kohti kun kuusi kaatui. Jäi latvusten alle. Ainoat vahingot olivat säikähdys. Mulla on tämä kortti käyttää jos appiukko moittii vanhemmuuttani. :)

      Poista
  20. Tuonpa minäkin korteni kekoon. Kolmen pojan jälkeen voin sanoa, että kenenkään ekoista 3 kuukaudesta en muista väsymyksen takia kuin suunnilleen ristiäiset.

    Ainoat hyvät neuvot, jotka sain oli: 'Nuku AINA kun lapsi nukkuu' (ex-pomo, tosi on. Kotia ehtii hoitaa myöhemminkin) ja toinen 'Anna miehen olla isä omalla tavallaan' (KaksPlus-lehti 1998?).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä on tuo nukkumisneuvo varmasti ja isäntä mukaan hoitohommiin. Toivon eniten läheisiltäni lahjaksi palveluseteleitä esim. imurointi :D

      Poista