sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Mikä on kun ei ihmisenä riitä

Avomiehen sukujuhlat. Taas on yhdet takana. Otetaan lyhyt yhteenveto.


Hyvät puolet:




Kahvipöydässä on asiantuntemuksella valittuja herkkuja, ite tehhään -periaatteen mukaisesti.




Mukava sukulainen antaa nelisenkymmentä riisipiirakkaa mukaan.



Kehitellään luovia pöytäratkaisuja, koska porukkaa on kuin taimikossa myyriä.



Huonot puolet:



Kunnioitettavaan ikään ennättänyt henkilö valitsi juhlaformaatiksi kinkerit.




Suvun yli 90-vuotiaan mummon, "kantaäidin", saavuttua juhlatilaan kesti 3 minuuttia ennen kuin sivuttiin  sitä että meillä ei ole lapsia: "Teillähän on vielä niin pieni perhe."

Appiukon tekele tuumasi tuvassa sukulaisten kesken käydyn ihan normaalilta vaikuttaneen dialogin yhteydessä, että minua ja avomiestäni taitaa kiinnostaa pelkästään raha (lue: meillä ei ole lapsia, joten aivan väistämättä olemme itsekkäitä, ahneita ja kylmiä, emmekä millään muotoa välitä kenestäkään tai mistään muusta kuin rahasta).




48 kommenttia:

  1. Ollaan nyt napattu vakituiset virat ja asuntolaina. Ikää kolmenkympin kieppeillä. Aika harvassa on olleet taloon tai yleistilanteeseen liittyvät kommentit, jotka eivät jotenkin olisi jossain vaiheessa sivunneet sitä, miten näppärästi tänne nyt sopisi "niitä ihania pikkujalkoja". Voisitko kilttinä ja ilmeisen luovana kehittää jonkun näppärän vastausvaihtoehtolistauksen, jolla sen pallon saisi lyötyä takaisin verkon toiselle puolelle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osta farmi tuhatjalkaisia ja päästä irti suvun sunnuntaikahvivierailun aikana. Totea lakonisesti "siinon niitä pikkujalkoja saatana".

      Poista
    2. "No kun me harrastetaan vain peppuseksiä."

      Poista
    3. Olen jo tuhatjalkaisten sijasta todennut että "ai lisää kissoja vai?" Ja kerta aihe tuntuu vierailijoita niin kovin kiinnostavan, olen myös ottanut tavaksi unohtaa e-pillerit vessaan näkyville. Ehkä jatkossa lisään tähän kuitenkin vielä itsekkyyselementin ihan nähdäkseni minkä vaikutuksen sillä tekee; "ei me ehditä kun pitää tienata, paneskella ihan huvin vuoksi ja on toi punkkukin oikeastaan aika hyvää.. Mites teidän seksielämä?"

      Poista
  2. Siihen kun tokasee että "mistäs tiedät pystytäänkö edes saamaan lapsia" tai "sori, emme voi terveydellisostä syistä saada lapsia"kommentin niin mene poukka yleensä hiljaiseksi...kokemuksella voin tämän kertoa koska itse "kärsimme"lapsettomuudesta :/ harva sitä vaan tulee ajatelleeksi että se voi toisille olla melekosennkova pala kun aina ollaan niitten pikkujalkojen perään kyselemässä....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen seurannut vierestä kun kaveri on ollut lapsettomuushoidoissa ja niiden loputtomien kuukausien ja vuosien aikana hänen kaverinsa ja sukulaisensa kyselivät niiden pikkujalkojen perään.

      Sen verran vaikuttava kokemus että voin ainakin itse jättää nuo kyselyt kyselemättä.

      Poista
  3. Joo, taitaa olla ainoa hyväksyttävä syy tuon tyylin sukulaisille se "ollaan 10 vuotta jo yritetty muttei vaan lasta saada". vaikka sitten taitaa alkaa ne adoptioehdotukset... ;-) meille tulee silloin tällöin kyselyä "miks teillon vaan yksi" tai "olishan se tuolle teidän tytölle kiva jos ois kaveri...". Eli mikkään ei ikinä kelepoo... :-D

    VastaaPoista
  4. Ja sitten kun on se toinenkin lapsi saatu (ei tehty, vaan lopultakin saatu), niin sitten sukulaiset vielä rankuttaa, että kai te vielä yritätte poikaa kun heidän ikäväkseen meillä on kaksi ihanaa tyttöä. Eihän ne riitä! Saavat vaan riittää heille kun riittävät meillekin. Koskaan ei tosiaan ole hyvä! Meilläkään lasten saanti ei ollut helppo juttu ja v.tutti kun käskettiin tekemään lapsia tai kysyttiin että ettekö tiedä miten niitä tehdään. Osa ihmisistä on vaan niin, miten sen nyt sanoisi... no tyhmiä! Ukon suku varsinkin �� .

    VastaaPoista
  5. ...ja kolmannen lapsen jälkeen alkaa se mussutus siitä miten sille kolmoselle pitää hankkia kaveriksi se neljäs, kun ne kaks ekaa on kaverit keskenään eikä kuulemma ota sitä kolmosta mukaan. Näin meillä.

    VastaaPoista
  6. Sinä olet kyllä niin mainio tarinoimaan, hauska blogi! Onnitteluni. Monet naurut olen saanut blogisi seurassa, usein ihan kyyneneet silmissä täällä hekottanut. Tuo herne kuvakin tässä postauksessa, voi jestas, ei meinaa tulla naurusta loppua...you made my evening.

    Mitä tulee tähän tarinaan, niin on se kumma, miten jotkut ihmiset eivät tajua, että jotkut asiat ovat yksityisiä. Näitä totuudentorvia riittää. Tokeröä käytöstä. Ei viitsisii ilkeillä takaisin mutta jos vain tietää kommentoijien arat paikat, niin siitä vaan! Tyyliin, että "mites on Alma, vieläkö sinä niistä peräpukamista kärsit?" Ja ettekös te osaa kondomia käyttää, kun lisäännytte kuin kanit?" No joo, ei itseltä onnistuisi, siinä jotenkin lamaantuu, kun joku kommentoi kovalla äänellä jotain arkaa juttua mutta takaisin samalla mitalla vain jos vain siihen pystyy, sitä mieltä olen minä ainakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista, kylmää sydäntä lämmittää ;)

      Minä en alennu tuolle tasolle. Onko se niin hankalaa muotoilla asia esim. niin että teistä tulisi varmasti hyvät vanhemmat. Ilmeisesti on, tehokkaampaa varmasti on haukkua meidät suvun kuullen.

      Poista
  7. Itse olen myös eräissä sukujuhlissa kuullut kahden pojan äidille osoitetun kommentin "Ette oo vielä tyttöä tehny?"

    Ai, sitäkö pystyy päättämään kumpi sieltä tulee! Mulla on nyt ollu kyllä ihan eri käsitys biologiasta..

    VastaaPoista
  8. Mä vastaan uteluun aina muka hämmästyneenä, että "mitä mä sillä tekisin?" Useimmiten menee kysyjän pasmat aivan sekaisin :)

    VastaaPoista
  9. Muutama vuosi sitten olin työhaastattelussa. Pöydän toisella puolen istui nelikymppinen ukkeli, minä taas olen kolmikymppinen akka. Ukko kysyy:
    - Missäs olet ajatellut olevasi viiden vuoden päästä? Millaista elämää toivot viettäväsi?
    Minä:
    - Olis kivaa, kun olis kämppä, ukko ja koira.
    Ukko (hetken hiljaisuuden jälkeen):
    - Entäs kymmenen vuoden päästä?
    - No, olis kivaa, kun olisi kämppä, ukko ja se koira.
    Ukko menee vielä hiljaisemmaksi, miettii hetken ja kysyy sitten suoraan:
    - No entäs ne LAPSET?
    - Ei oo, ei tuu, eikä tilata.
    - Mutta ne lapsethan on ELÄMÄN TARKOITUS!
    ...siinä vaiheessa alan ymmärtää, että minä ja tämä työnantaja emme niin sanotusti kohtaa intressitasolla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsentekosuunnitelmista ei muuten edes saa työpaikkahaastattelussa kysyä käsittääkseni..?

      Poista
    2. Juuei. Toki tähän on olemassa sitten enemmän tai vähemmän kauttarantain kulkevia ja toinen toistaan huonommin kätkettyjä tapoja tiedustella asiaa.

      Poista
    3. Ei saa kysyä, mutta jos asiasta silti kysytään ja kysymykseen kieltäytyy vastaamasta, kaikki voi päätellä mitä siitä päätellään ;)

      Poista
    4. Pitää kysyä, jos alalla käsitellään kemikaaleja. Esimerkiksi mun setä joutuu aina kysymään naiselta oletko raskaana jne, koska kyseessä on maali- ja liimafirma.

      Poista
    5. Eihän niistä saa kysyä, mutta aina voi tosiaan udella rivien välistä ja ao. äijä vain jotenkin tyrmistyi siitä, etten sanonut: "Olis iiiihanaa, kun olis sellainen pikku pullaposki rattaissa ja vatsa taas pinkeänä toisen kanssa. Aijai! Tuitui!"

      Sitä paitsi hämmästyin jotenkin itsekin koko kysymystä, kun se vain ruikkaistiin lopulta ilmoille. Vähän niin kuin, että "Siis mitä sanoit?".

      Yleensähän ne työnantajat ovat huolissaan siitä, että joku ottaa duunin ja alkaa puskea jälkikasvua ja pitää hommata äitiysloman sijaistajia ja niin poispäin. Tällä ukolla oli vähän yllättävämpi näkökulma :D. No joo, meitähän on tosiaan moneen junaan, ja joku ei löydä edes asemaa...

      Poista
    6. Saapi kysyä mitä haluaa. Mutta vastata ei tarvii. Ja jos erehtyy vastaamaan, niin on pidettävä huoli että vastaus ei millään tavalla vaikuta valintaan.

      Poista
    7. Ja kun olet hiljaa, niin ei ole hyvä sekään ;).

      Poista
  10. Mieti vaan kuinka paljon tuollaiset sukulaiset olis sitten puuttumassa niitten lasten kasvatukseen, jos niitä olisi...Mutta joo, ei tohon oikeen oo mitään järkevää vastausta, mutta onhan se ehkä, toivottavasti, ihan opettavaista niille sukulaisille ettei kaikki niitä lapsia välttämättä ikinä hanki.

    Ja kiitos vielä loistoblogista, näin geneettisesti puoliksi savolaisena tämä huumori uppoaa ihan täysin :D

    VastaaPoista
  11. Kolme lasta tuntuu olevan hyvä määrä. Ei oo kukaan ainakaan kehottanut lisää hankkimaan kun tän meidän kiljukaulasakin on tavannut:-D
    Täällä Englannissa tosin ollaan ihan suurperhe, kaikilla on 2 lasta ja hyvin usein vielä tyttö ja poika. Perhesuunnittelu tarkkaa täälläpäin...
    Mutta mitäs se kellekään kuuluu onko lapsia vai ei!

    VastaaPoista
  12. Tuohan on sulla vielä helppo nakki. Nuo sukulaiset vaihtuu äijää vaihtamalla :) Omista taas ei pääse perkule millään...

    VastaaPoista
  13. Että jos tarpeeksi ryhtyy ottamaan päähän, niin voihan sitä todeta, että tässä mietitään kovasti, että kannattaako tällaista sukulinjaa lainkaan jatkaa, kun noin tahdittomia vihjaillaan...eipä ainakaan sillä käynnillä vihjailla ja jos oikein hyvin osuu, niin voi käynnitkin lähteä harvenemahan.

    VastaaPoista
  14. No onhan noi kommentoinnit ärsyttäviä, mutta niiden voi mun mielestä antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, tai toki jos joku jankuttaa jatkuvasti niin sanoo sitten jotain noista yllä ehdotetuista. Mutta varsinkin puolituttujen sukulaisten nyt on vaan vaikeaa keksiä mitään järkevää sanottavaa niin noi perinteiset opiskelu, työ, perhe jne on vaan sellaisia mistä sitten kysellään. Tietysti törttöjäkin aina on jotka eivät vaan osaa ajatella hienotunteisesti ja laukovat mitä sattuu / jankuttavat, mutta luulen että aika monilla lapsikyselyt nyt on vaan sellaista small talkia tai leukojen lämmittelyä. Itse olen niihin vastaillut vaan jotain epämääräistä "joo kyllä varmaan joskus myöhemmin" tai "ei ole tällä hetkellä ajankohtaista" niin yleensä hiljenevät ja ovat tyytyväisiä vähän aikaa.

    VastaaPoista
  15. Eikä siinä vielä kaikki: jos onnistuu saamaan lapsia niin, että niitä on yleisesti hyväksytty määrä ja sukupuolijakaumakin on toivottu, niin ei se neuvominen ja kysely siihen lopu. Sitten alkaa se jatkuva ohjeistaminen lastenhoidossa ja kasvatuksessa ja vaatteiden valinnassa ja ja ja ja... Lapset ovat joku avoin kortti päästä sotkemaan lapsellisten elämää. Tämä alkaa jo siinä vaiheessa, kun ne kersat vielä möllöttävät siellä äireen sisällä: tottahan sitä mahaa saa mennä sorkkimaan. Jumalauta tulisivat minun keski-ikäistä keskikehoa taputtamaan myös. Miksi eivät tule? Tasa-arvoa tänne nyt heti.

    VastaaPoista
  16. Kyllä oma suku on hyvä suku. Tiedustellaan mitä kuuluu ja siihen saa vastata mitä haluaa eikä asioita puida sen enempää kuin mitä toinen on valmis kertomaan. :D

    VastaaPoista
  17. "Joo kuule me on vähän kateltu tätä suvun geeniperimää ja ei haluta antaa lapselle näin kehnoja eväitä elämälle" tai "Se on kuule tuon teidän perijän värkit pilalla ettei niistä tule lasta ei p..." Ja jotain muuta nasevaa mitä voi heittää kaljapäissään takaisin, ei tarvii sitten vähään aikaan siitäkään puhua kuin ehkä kotona...

    VastaaPoista
  18. Vittuun tuollaiset sukulaiset! ÄRRR. Tarvi tuollaisiin urpoihin edes pitää yhteyttä, raks poikki vaan kaikki mädät oksat omaa oloa pilaamasta.

    VastaaPoista
  19. Lapsettomuus on pariskunnan oma asia. Vittuuko se muille kuuluu.
    Seuraavalle sanot että alappa jo arkkuas hankkiin, kohta makoilet sitte siellä. ;D

    VastaaPoista
  20. Ha ha.. "Mitä me niillä tehtäis". Nimenomaan. No, itsellä ikää kohta 40v, liian vanha lisääntymään eli kyselyt ja vihjailut ovat loppuneet, ollaan toivoton tapaus. Ihan parasta! Rahan perään kyllä oltais mutta eihän sitä oo. Ei riitä mikään tällä 'itsekkäällä elämänmenolla' :D
    Ja tosiaan.. ollaan sanottu ukon puhaltavan saippuakuplia ja että duunataan vain testi- eikä tuotantopuolelle. Eivät oo samat tyypit kysyneet toiste.

    VastaaPoista
  21. Jos on asiasta kysyttävää, teen sen aina kahdenkesken, en ikinä niin että olisi ihmisiä ympärillä. Taitaa olla aika luonnollista, että asia kiinnostaa kuitenkin. Tavallisesti kysyn, että onko toiveita, suunnitelmia perheenlisäyksen suhteen ja aina sanon, että kysyn nyt, ja minulle voi sanoa, jos ei halua kertoa. Joka kerta on syntynyt tuokio, kipeitäkin hetkiä, josta kumpikin osapuoli on jotain oppinut.

    VastaaPoista
  22. Totta on: mikään ei riitä!

    Saimme ensimmäisen lapsen, jippii (hmm tyttö!?!?) sitten kaikkien suureksi yllätykseksi aloinkin odottaa kaksosia. Sain jo aikaisessa vaiheessa tietää, että ovat molemmat tyttöjä. Ja minä TYHMÄ menin ja sanoin asiasta omalle äidilleni..... "voih, kyllä nyt Pertti (lapsien isä) on ihan hirveen pettynyt!! Sitä siinä sitten paruin 7 kk hormonipilvessä, että miten helvetin huono ihminen olen kun vaan tyttöjä teen ja niitäkin tukussa. On tainnut tulla nukuttua koulussa myös biologian tunnit kun ei tullut mieleen, miten se nyt oikeesti menee..

    Pertti on innoissaan tyttäristään jotka onneksi kohta muuttavat omilleen, mutta oman lisänsä antoi kyllä minun appiukko joka vieläkin tarjoaa miehelleni aina ruokapöydässä viinipullon lopun jotta tulis niitä poikia .... Meille? Vanhoille kurpille!?!?


    Herää vain kysymys miten toivottu ja rakastettu olenkaan ollut kun synnyin perheeseen jossa oli jo kaksi tyttöä..... Taisi äitini puhua omasta elämästään - parempi olisi ollut, että olisi pitänyt turpansa kiinni!

    Sukulaiset on .....

    Santtu

    VastaaPoista
  23. Suku on pahin, kaikissa muodoissaan. Tuota vihjailua saatte kuunnella vaikka kuinka kauan, ei ne yleensä lopeta koskaan. Parasta on tehdä niinkuin teistä hyvältä tuntuu, muista välittämättä. Jos lapsia haluaa ja niitä ei vaan kuulu tulevan, on lääketieteestä joskus apua. Itse olen myös joutunut niihin turvautumaan. Sen kakaran kanssa eläminen onkin sitten ihan toinen tarina.
    T. Ansku

    VastaaPoista
  24. Typeryyden määrä maailmassa on valitettavasti vakio.
    Korrekti voi olla ja kysyä asiasta yksityisesti jos niin kovasti toisten hommat kiinnostaa. Niin läheltä olen saanut seurata lapsettomuushoitoja ja lohduttaa keskenmenoitkuja, että sielua kylmää ajatuskin 'hyvää tarkoittavista' uteluista. Perkele.

    Piirakat sen sijaan näyttivät erinomaisen hyviltä. Riisiä vai perunaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riisiä. On kova homma säästää piirakat joulunpyhiksi. Kolmisenkymmentä piirakkaa vielä tähteellä.

      Poista
  25. Joo, tuttu juttu :/ Itse lopetin sitten kylmästi sukujuhlissa käynnin aikani noita tepsujalkajuttuja kuunneltuani. Meillä ei ole eikä tule lapsia ja siihen on sellaiset syyt jotka eivät sukulaisille kuulu.
    Mutta tää sun blogi on kyllä kiva, vasta löysin ja tykkään sun suorasta tavasta kirjoittaa :)

    VastaaPoista
  26. "En minä ihmiskuntaa ihan niin paljon vihaa, että nitä geenejä levittelisin"
    "Hyi saatana, miksi ihmeessä tekisin mitään niin typerää?"
    "Minusta tälläisiä lähes sukurutsaisia itäsuomalaisia geenejä ei saisi enää yhdistää ilman erioikeuksia. Vain kahden eri mantereelta peräisin olevien geenipoolien yhdistäminen saisi olla laillista-"

    yms. Ja kukaan ei ole kysellyt yli 15 vuoteen.

    VastaaPoista
  27. Säästän itseäni hääyöhön.

    VastaaPoista
  28. Millä tämä Mummoki täälä oikeuttaa muiden henkilökohtaisten asioiden utelemisen?!? Oksettava utelias uivelo! Muiden lisääntymiset ei kuulu kellekään, vaikka ne jostain perverssistä syistä kiinnostas!
    Joutas moiaten käytöstavattomien moukkien hankkia vaikka harrastus. Benjihyppy ilman narua on iha hyvä alku.

    VastaaPoista
  29. No onpa täällä tukku defenssejä luettavissa. Sukulaiset ovatkin helppo kohde projisoida omat frustraatiot siitä kun klamydia on mennyt tukkimaan munasarjat.

    VastaaPoista
  30. Mie oon viiskymppinen ja ihan omavalintaisesti lapseton. Aikanaan kun sukulaiset kyselivät niin pursotin kyyneleen silmäkulmaan ja kuiskailin kainalooni murheellisia. Meillä vissiin oltiin aika hienotunteisia kun ei kovin moneen kertaan kyselty.
    Tää vaatii kyllä aika kovaa pokkaa jos oikeesti haluaa vauvan mut ei saa .

    VastaaPoista
  31. Hauska blogi :) Yhden illan vietin postauksia lukien ja nauraa rätkättäen vedet silmissä.

    Sukulaisten ja puolituttujen jälkikasvuun liittyvät kyselyt on rasittavia. Kun ei riitä, että vastaa yhdelle kerran vaan jokainen kysyy ja odottaa vastausta joka helkkarin sukujuhlassa ja aina nähdessään. Lopulta kyllästyin ja aloin vastaamaan, että "lapsia tulee jos on tullakseen, ei niitä niin vain tehdä" ja "sitten kun nenä näkyy". Lopulta kun sain piuhat poikki niin sterilointi-ilmoituksen jälkeen tieto on kummasti mennyt perille. Olen valinnut vapaaehtoisen lapsettomuuden ja olisin ollut halukas luopumaan sisäänrakennetuista lisääntymisvälineistä jo aikoja sitten. Tekniikka on tosin kehittynyt vasta viime vuosina siihen, että kuulemani mukaan vasta tänä vuonna (2014) on syntynyt ensimmäinen lapsi elinsiirtokohdusta. Sääliksi näet käy niitä ihmisiä, jotka eivät pysty saamaan lapsia vaikka kovasti tahtoisivat. Adoptioprosessikaan ei niitä helpoimpia/lyhimpiä ole.

    Terveydelle vaarallisissa/haitallisissa ammateissa pitää kysyä, onko estettä työn aloittamiselle (mikä sisältää raskauden), ei raskaudesta sinänsä. Muille työnantajille lisääntyminen ei kuulu. Vielä kun vaan päästäisiin siihen, että lisääntymisestä aiheutuvat kulut maksaisi valtio eikä yritys. Vähenisi edes tämä työsyrjinnän muoto.

    Blogi jää seurantalistalleni, kirjoittelehan lisää edesottamuksista :)

    *nuuba*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos juuba ja tervetuloa joukkoon iloiseen. Tai sarkastiseen.

      Poista
  32. "En ole nähnyt tarvetta monistaa itseäni".

    VastaaPoista
  33. tekotapa miellyttää, lopputulos ei.

    VastaaPoista