torstai 13. marraskuuta 2014

Personal trainer

Lyhyt ja perinteistä poikkeava postaus kiivaan työskentelyn ja megalomaanisen räkätaudin keskeltä.

Minuun otti yllättäen ja pyytämättä yhteyttä entinen työkaveri. Mukava ja hauska immeinen.

Kertoi ikävän uutisen, kattilat olivat menneet jakoon. Mitään varsinaisia ongelmia ei ole ollut, ei sen kummempaa draamaa ja rytinää eikä erilaisia pyöriä. Homman nimi on siinä että kun ei ole oikein tullut puhuttua emännän kanssa.

Tämä taitaa olla kansallinen epidemia. En osaa minäkään keskustella. Asioista joo, mutta en tunteista. Nyt kun on näitä kaikenlaisia personal trainereita kuntoharjoitteluun liittyen, ois ehkä ihan paikallaan saada vastaavia kommunikointipuolelle.



Sais varmaan yhden jos toisenkin parisuhteen ja pään sisuksen laitettua raiteilleen.

Kuka lähtisi minulle personal traineriksi tunteista puhumiseen? Tai ehkä perustaisi tunnekonsulttiblogin, jossa käskisi meitä lukijoita aina kerran päivään valitusta aiheesta kumppanin kanssa keskustelemaan.


17 kommenttia:

  1. Onhan noita. Ammattinimikkeitä on useita: psykologi, av(i)oliittoneuvoja, perheterapeutti. Ja mikä parasta, tätäkin toimintaa tuetaan avokätisestti julkisin varoin.

    Ja kokemuksesta voin sanoa, että Siperia opettaa tässäkin parhaiten, ilman neuvojia.

    VastaaPoista
  2. Komppaan Andya. Puhumaan oppii puhumalla, yleensä tosin vasta sen jälkeen, kun vuosien puhumattomuus on tappanut tai vähintäänkin ajanut henkihieveriin muuten ihan elinkelpoisen parisuhteen.

    VastaaPoista
  3. Mun mielestä noi Andyn mainitsemat ammattilaiset ei välttämättä ole sama asia kuin personal trainer, jollaista Vuoden siivooja peräänkuuluttaa. Nimikkeet jo itsessään ovat luotaan työntäviä ja moni varmaan kokee ahdistavaksi sen, että vieraan ihmisen edessä pitäisi avautua kuin olisi syytteessä jostakin.

    Näin äkkiseltään ajattelisin, että esimerkki voisi toimia eli joku tuttu pariskunta, jolla menee hyvin jakaisi tietonsa ja hyväksi todetut käytännöt. Mutta keskusteleeko tutut pariskunnat tällaisisat asioista? Vai meneekö se niin, että naiset marmattavat keskenään miehistä, jotka ei osallistu kotitöihin ja miehet vertailevat autojensa renkaita? Tietysti pitää muistaa, että mikä sopii yhdelle ei välttämättä toimi toisella.

    Kyllä se taitaa niin olla, että koska harva ihminen osaa lukea ajatuksia, niin se suu on avattava ja kerrottava itse asiansa. Eikä vaan pelkästään sitä, mikä mättää vaan on muistettava antavaa myös positiivista palautetta. Eikä toista voi muuttaa itsensä kaltaiseksi, vaan kannattaa muistaa ne piirteet joihin ihastui/rakastui ja yrittää oppia sietämään niitä vähemmän kivoja ominaisuuksia/tapoja. Kumpikin osapuoli on oma itsensä, ei toisensa jatke ja siksi molemmilla pitää voida olla myös omia juttuja/ystäviä/menoja. Luottamukseksi sitä varmaan kutsutaan.

    No en mä nyt tässä voi alkaa mitään luentoa pitämään ;) Enkä oikein osaisi alkaa blogissa avautumaan. Mutta olen ollut yli 16 vuotta naimisissa ja meillä menee mieheni kanssa todella hyvin erinäisistä vaikeuksista ja vastoinkäymisistä huolimatta. Se on se tahto, että ollaan sitouduttu yhteen. Vaikka tuo onkin välillä maailman ärsyttävin ihminen :)

    VastaaPoista
  4. Tuo on kylla niin yleinen ongelma suomalaisessa parisuhteessa. Liian monia omiakin tuttuja on eronnut kaytannossa just tuosta syysta - ei olla osattu puhua ja se on sitten johtanut kaikenlaisiin ongelmiin ja lopulta eroon. Veikkaan etta suurin ongelma lienee siina etta jos on se suht hyvin toimiva parisuhde, pelottaa sanoa jos joku asia ottaa pannuun. Ei halua loukata toista "syytta suotta". Ja siinahan se noidankeha on valmis - pitais puhua etta sais asiat oman paan sisalla paremmalle tolalle, mutta kun ei uskalla kun pelkaa etta se tasainen, mukava/siedettava elo loppuu siihen... taidettais koko kansakunta olla terapian tarpeessa, etta saatais parisuhteemme toimimaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi nätti päivä sitten uskaltaudut kommentoimaan jostain ihan mitättömän pienestä asiasta, kuten tyhjästä vessapaperirullasta. Niin yht'äkkiä on sellainen vuosituhannen paskamyrsky päällä, ettei muista enää edes omaa nimeään saati sen toisen, kun kaikki vuosien aikana pannuun ottaneet asiat tuletetaan pihalla.

      Pitäisoivaan pitää mielessä, että pienissä erissä kaikki vaikea on helpompaa. Mielummin vähän puhetta ja usein, kuin myrsky (tahi ero) joka toinen vuosi.

      Poista
  5. Meinaatko että ukkosi halaa puhua? Joskus miehelle riittää seksi ja siivoaminen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se halua eikä tarttekaan. Riittää kun kuuntelee. Siivous ja seksi ei riitä, ruokaakin pitää laittaa :D Passaa mulle.

      Poista
  6. Ei mutta hei, tuota vartenhan voisi tehdä mobiiliapplikaation. Sitten saisi sen perstrainerin mukaan vaikka bussipysäkille. Tänään Oulussa väittelevä VTT:n erikoistutkija ei luultavasti ole ottanut tätä näkökulmaa väitöskirjassaan huomioon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii-in. Ei oo kuulkaa ensimmäinen eikä viimeinen liikeidea tässä blogissa.

      Get-2-know-your-partner-o-matic 3000.

      Poista
    2. Sopii kyllä nykyaikaan. Facebookkiin vaan äppi, jolla päivitetään parisuhteen tila. Kumppani voi sitten kommentoida mielenliikkeitä, peukuttaa ja jakaa. Samalla kertaa voidaan hoitaa myös muut sukulaissuhteet. Pakollinen päivitys vähintään kerran viikossa, muuten parisuhteen tila muuttuu julkisesti "puhumattomaksi" tai parin viikon päästä "kylmäksi sodaksi". Saa käyttää.

      Poista
    3. Arvasin, että VS ilahtuu tästä ideasta kovasti. Sen vuoksi halusinkin sen kanssanne jakaa ;)

      Poista
  7. Pöh, omia puolisoitahan ne on ja niille kuuluu näyttää jos tykkää tai ei tykkää! Mikäs sen mukavampaa, kun joku jota saa rutistaa aina silloin kun haluaa tai ottaa kainaloon.. tai vastavuoroisesti itse kaivautua lämmittelemään toisen kylkeä vasten. Mutta pitää pystyä myös kertomaan, jos joku asia ei miellytä. Se on ihan se, miten sen asian sitten sanoo, ei sitä tarvitse alkaa heti raivoamaan tai nalkuttamaan ;)

    VastaaPoista
  8. Niitä kutsutaan psykoterapeuteiksi. Olen kuullut villin huhun, että joskus sellainen on nähtykin Pohjois-Savossa. Läpikulkumatkalla. Tai kenties muuttomatkalla, pois.

    VastaaPoista
  9. No hei.tunteista puhuminen on niin perusjuttu että ei siihen vielä terapeuttia tarvii jos muut ympärillä osaa. Mä voin ryhtyä pt ksi. Laitan sulle yksäriä, kai sulla tässä blogissa joku s postiosoite on.

    VastaaPoista
  10. Suosittelisin että toinen olisi toisella paikkakunnalla töissä. Sitten kun nähdään n. 1-2 krt/kk on sellaista laatuaikaa että liitto saa ihan uusia ulottuvuuksia. Tunteetkin tulee puhuttua samoin kuin kaikki muutkin asiat ihan pohjamutia myöten, toisen naamakaan ei kyllästytä jne. ja "läheisyyshetket" ovat suorastaan sanoinkuvaamattomia ja kaiken kruununaa kummallakin on oma rauha arkiaamuisin. Näin homma sujuu ihan ilman ulkoisia apuhenkilöitä ja suorastaan täydellisesti.

    VastaaPoista
  11. Mitä, eikö teiltä löydy S-marketin kyljestä suomalaisen miehen puhu&pussaa -aloituspaketteja myyvää liikettä? Kaikki, myös sukulaiset, tulee käsiteltyä.....

    VastaaPoista