Kesä, eikä mitään tekemistä

Olen huomannut että kun tulee lomallaan töihin, työnteko tuntuu kuin lomalta. Kalenteri ei ole turvoksissa palavereista, tulee harvemmin puheluita tai muita häiriöitä (lue: ihmiskontakteja). Saa oikeastaan päivään melkein viikon hommat tehtyä. Kun hoitaa roikkumaan jääneet välttämättömät nakit pois, voi jäädä hyvillä mielin lomille.

Kun sain huolehdittua että muilla on hommia ja vieläpä hoidettua omat rästityöt, karkasin puolilta päivin loman viettoon. Heti kärkeen hurvittelin ja panostin omaan hyvinvointiini. Keskisormen pää on jostain syystä ollut puuduksissa muutaman päivän ajan. Varasin ajan hierojalle. Nöyrä ihminen ei ihan yhtenään käytä tämmöisiä palveluita. Olen käynyt nyt elämäni aikana kolme kertaa ns. oikealla hierojalla ja kerran (mikä vieläkin syvästi hävettää enkä voi kertoa isälle asiasta) kuumakivihieronnassa. Vaivaannuttavaa humpuukia on se. Mutta joo. Hieronta oli riittävän tehokas hartiaseudun mustelmatason perusteella.

Hieroja sanoi että muutamaan tuntiin pitäis keskisormeen auttaa. Eipä auttanut. No, katellaan. Ehkäpä olen nähnyt Vilkasta miestä liian harvoin ja keskisormi oirehtii käytön vähyyttä.

Hieroja sanoi myös että loppupäivän aikana ei saa mitään raskaampaa jopia tehdä. Siivosin siis Oravikosken luksusasunnon, joka meni viimein vuokralle. Ei siinä urakassa mennyt kuin kolme tuntia.

Piti kuurata suihkupisteen osatkin.

"Mikä meihin fiksuihin ihmisiin menee nöyränä?" Pesin myös jääkaapin tasot ja lokerikot.

Kotona jynssäsin ikkunat kahteen kertaan varmuuden vuoksi. Aloittelin menneenä viikonloppuna käyttäen lasinpesuainetta ja talouspaperia. Ja lasinpesuaineen loputtua jo ensimmäisen ikkunan jälkeen käytin jotain äidiltä saatua ihmeainetta. Pestyäni sillä 24 pintaa ja ryhdyttyäni ylpeyden vallassa tarkastelemaan vähän kauempaa tuloksia, huomasin että ainehan on jättänyt jokaiseen ruutuun harmaan pinnan. Ekana kokonaisena lomapäivänä sitten pesin ikkunat toiseen kertaan ja muutaman bonusikkunankin eli vessan ja yläkerran makuuhuoneen ruudut.

Rehtori olikin kuonoineen paikalla jo heti pesun aikana.

Mikään ei innosta kodin remonttien loppuun saattamista kuin kesävieraiden saapuminen. Saatiin edeltävänä yönä vessaan viimein hana paikalleen. Ja silleen ihan että hanasta tulee vettä.

Alkuperäinen lattia ja harmaa viemäriputki eivät oikeastaan näytä niin pahalta kuin ajattelin. Nyt on vaaleaa pintaa mitä ukkojen kelpaa näpelöidä mustaksi parissa viikossa.

Toinen kesävieraserä on tällä hetkellä kylässä. Harmittavasti heitä varten ei kuitenkaan vielä saatu vessaan pistorasioita ja vessapaperitelinettä kiinnitettyä.

Kesäaikaan on monenlaisia talkoita. Aviomiehen serkulla oli valutalkoot. Olen oppinut aviomiehen suvulta paljon. Nyt harjoitin oikein ajoitetun talkooavun tarjoamista. Valutalkoissa oli viimeinen kottikärryllinen menossa kun kerkesin aateekoosta ja intternetistä pois ja kaveriksi. Syötin muutaman itikan, eli ei ihan hukkareissu.

Monet tykkäävät viettää aikaa luonnon äärellä. Valitsin lossirannan linnuston seurantaan erään aamun. Vietin ihan tunnin siinä kaikessa rauhassa istuen ja ihmetellen. Sitten vasta päätin jatkaa matkaa.

Lemmikeille on monesti enemmän aikaa kesällä. Rehtori myös viihtyy luonnossa. Lähdin tänä aamuna sen kanssa lenkille ja pääsinkin ulkorappusille kunnes kaulapannan lukko petti ja koira lähti täysillä tykittämään tietä pitkin karkuun. Loman kunniaksi päätin soitella naapureille, että mitteepä kuuluu näin uamulla ja onkos teillä koirat sisällä. Muutaman kilometrin säteellä vietiin kissat, koirat ja kanat turvaan meidän terroristin edeltä. Lammasfarmaria en saanut kiinni ja karautin pihaan. Pääsin herättämään talon väen. Kävi ilmi että pikkukoiralla oli juoksut ja arvelin että kohtahan se meidän piski on täällä ja alkaa varmasti haastaa riitaa urospuolisen pyreneittenmastiffin kanssa (kuningasidea kymppikiloisen terrierin mielestä). Oraakkelin vaistoissa ei ollut vikaa, kun kerkesin pihasta muutaman kymmenen metrin matkan pois päin, tykitti Rehtori jo mäkeä ylös. Otin seksilomaa yrittäneen kiinni ja ajelin pihaan. Hyvä lenkki oli.

Rehtori luovutti minun niskaani punkin. On se oiva koira.

Luonnosta puheen ollen, sain äsken peurasta kuvan. Osallistunen Vuoden luontokuva -kilpailuun tällä otoksella.

Anoppia piti käydä jeesaamassa tänään kun ei ollut muuta tekemistä ikkunanpesun jälkeen. Soitteli maanantai-iltana ja pyysi apua pihalaattojen siirtämiseen, kiviaidan kokoamiseen ja sen semmoiseen. Soitin aviomiehen siskon messiin.

Ammattilaisten ottein teimme rappusten ääreen kivistä aistikkaan laajennuksen.

"Mitenkäs ne ukot aina tekköö?" -vaihe.

"Ehkä tästä jotain tulee" -vaihe.

"Voidaanko sittenkin käydä ostamassa sulle paikallisesta rautakaupasta normaalit pihalaatat?" -vaihe.

"Ruma siitä tulee mutta olkoot. Ehkä eka runsaampi sade huuhtelee nämä kivet mukanaan." -vaihe.

Anoppia kiittelen kyllä ennakkoluulottomasta asenteesta. Rappuprojektin lisäksi hän keksi, että tontille jääneet trukkilava ja harkot muodostavat näyttävän asetelman takapihalle. Siihen kun lisää kiviä ja yhden sian niin hyvä tulee. Jotain ruukkuja vielä harkkojen päälle niin onpa hieno.

Näin meidän kesken, jos menen ottamaan kuvan sötöksestä syyskuussa, se näyttää vielä ihan samalta.

Ps. Muutama viikko sitten pidin huonona ajatuksena sitä, että ukot jättivät supikoiran raadon pihasta muutaman metrin päähän peltoon mätänemään. Tänään koiran karattua toistamiseen raato nousi arvoon arvaamattomaan. Sen haju voitti nartun tuoksun ja raadon päälle oli Rehtorin mielestä aivan upeaa mennä piehtaroimaan. Siitä soossista saa koiran kiinni varsin näppärästi.

Opetus #24: Älä epäile miestäsi.