Aarteenmetsästyksen alkeet

Juuri kun olin menettänyt elämänhaluni päivätöissä viikon päätteeksi, oli aviomies ostanut ennakkosynttärilahjan (lue: turha oottaa mitään oikeana päivänä). Metallinpaljastimen.

Huraa. Hienovarainen vihjailuni oli viimein tuottanut tulosta. Kysyin miten sä arvasit näin hyvän lahjan ostaa. Hän sanoi: "No siitähän sinä oot viimeset kaks vuotta vouhottanu."

Suoritin nopean tutustumisen ohjeisiin ja ilahduin siitä, että paljastimen pitäisi löytää myös kultaa. Otin välittömästi puhelinyhteyden lammasfarmariin, joka oli hävittänyt kultaisen riipuksen yhdelle laidunlohkolle kesällä. Nyt se löytyy! Enää tarvitsi nukkua yön yli kuin lapsi jouluaattoa odottaessa.

"Johonnii näihin seutuihin se tipahti." Lampaat olivat mukavasti levitelleet lisäevääksi annettua kuivaa heinää pitkin peltoa kun ei akkaporukalla olla saatu heinähäkkiä tehtyä.

Kissalta jos kysytään, niin ihan turha yritys.

Kissa oli oikeassa. Korua ei löytynyt.

Metallinpaljastin parkui vähän väliä ja heräsi epäilys sen toimivuudesta. Ajettiin sitä tietysti korkeimmalla herkkyystasolla, vaikka ameriikan dvd-oppaassa oli tästä nimenomaisesti sanottu että "You might be tempted but..." / "Suattaap tehä mieli mutta...".

Ajettiin hiekkahaudalle testaamaan konetta, koska siellä ei pitäisi olla maan sisällä mitään putkia tms. häiriötä antamassa. 

Toimihan se. Löytyi jonkun entisajan maaukon tai mehtäukon lepikkoon sinkoama osa. Lisäksi vekotin parkui massiivista hopealöytöä, mikä osoittautui vanhaksi pullonkorkiksi.

Korotettiin panoksia ja lähdettiin ranchin kauan sitten puretun takomon perustuksia tonkimaan. Maan kitusista löytyi jos jonkinlaista rautapadan osaa ynnä muuta. Löydettiin myös läjä järvimalmia. Tai no, ei me sitä itse tiedetty, mutta isä tiesi illemmalla kertoa. Sitä sulattamalla on saatu tehtyä rautaa.

Jännittävää. Minkähänlaisen lähihistoriallisesti merkittävän kohteen tongimme lapiolla esille. Paja on ollut siinä arviolta 1850-luvulta 1900-luvun alkupuolelle. Internetin mukaan raudan tuottaminen näillä menetelmillä oli kiihkeimmillään 1880-luvulla, jonka jälkeen teolliset menetelmät mullistivat tuotannon. Varmaan kuitenkin meidän leveyksillä "ite tehhään" -periaatteella on menty vielä hyvän matkaa eteepäin. Elekee vuan kertoko kenellekään. Kohta täällä on jotain tutkijoita ja varmaan liito-oravankin löytävät samalla.

Amatööri heittäisi tällaisen mustan mötikän jontkaan...

...mutta harjaantunut henkilö tiskaa mötikän ja löytää sieltä kauniin värisenä hohtavan lasittuneen, noh, mötikän.

  

Väittäisimme että tässä kappaleessa on puuhiiltä seassa. Joku osaa varmasti kertoa onko se oikeasti mahdollista. Meidän asiantuntija-arviomme mukaan on.

En tiedä ketään muuta joka tästä kasasta innostuisi paitsi lammasfarmari. Oli ilahduttavaa löytää toinen joka on kiinnostunut kivistä (ja nyt järvimalmista). Jaettiin satsi puoliksi tarkan samankaltaisuus-arvion perusteella. Omat palaset pääsevät fossiilikokoelman kanssa pötköttämään salin lipastoon.

Jännittävää. Tänään lähden kyllä pellolle vanhan tuulimyllyn paikkaa tonkimaan. Tai uuh! Ennemminkin toiselle läntille entisen talon paikalle. Sieltä on aikanaan löydetty kaikkea ihan luurangoista lähtien. Sieltähän vois löytää vaikka... hevosenkengän :D