Ruokamuistotestin epäkohdat

HS:llä on viiden artikkelin viikkokatto. Tuhlasin 2/5:n ruokamuistotestiin. Joku sivistyneempi olisi voinut sijoittaa vaikkapa talouspakotteista kertoviin juttuihin.

Kakkoskohdasta puuttuu kalakeitto (itse pyydetystä hauesta tyypillisesti, matikkakeittoakin joskus oli) tai jauhelihakastike ja perunat (lihapuoli joko hirvestä tai oman navetan lehmistä, potut omasta pellosta). Kolmoskysymys on hölömö, koska ko. ruokia lie syöty jo yksi 50 vuotta. Juuri tarkistin isältä että pitkää putkimakaronia oli saatavilla jo 50-luvulla. Luulen että sitä on ollut meidän talossa ensimmäisenä tällä kylällä, koska meillä kuulemma oltiin vähän joka asiassa kehityksen kärjessä. Kylän naisten paheksunnatkin saatiin kun mummo oli pyykinpesukoneen hankkinut. Oli hommat isollaan silloin. 

Mutta nyt takaisin asiaan. 

Neloskohta on semmoinen että tietty yhtymäkohta löytyy. Paras pitsahan syntyi lenkkimakkarasta. Tosin tämä villitys meidän talouteen tuli vasta 90-luvun puolella, joten ei lasketa. Kalapuikkoja ja wokkivihanneksia ei oltu nähtykään. Onneksi on asiantuntevasti laitettu vaihtoehto "Ei mikään vaihtoehdoista".

Siis onko joku joskus saanut palveluna jotain välipaloja??

Ravintolassa käytiin osapuilleen kaksi kertaa vuodessa, tämä siinä tapauksessa jos oli Etelä-Suomesta vieraita. Heidät vietiin Rossoon. Omalla porukalla napattiin vain Partasen lihikset torilta ja matka jatkui. Ensimmäinen ravintolakokemus jonka itse muistan oli sukulaisreissulla pk-seudulla. Minulle ei kelvannut mikään ruokalistan vaihtoehdoista ja päädyin tilaamaan pestopastaa. En tiennyt mitä pesto on. Makunystyröitä ei ollut millään basilikoilla kutiteltu, joten pettymyshän se oli.

Jep.

Valkovenäläisfilosofiaa

Kävimme Varkaudessa Sampea ja Samppanjaa -kaupunkifestivaalitapahtumassa. Esiintyjinä perjantaina olivat Stig ja Kolmas nainen. Stigillä on muutama ilahduttava kappale kuten Niks ja naks. Hänessä on viehättävä yhdistelmä supernörttiä ja peräkammarinpoikaa ja nämä kun ynnätään yhteen saadaan jotain niin omituista että se on suorastaan ultracoolia. Stig on kuin vaatekappale, josta ei ole varma onko se ihan vitun hirveä vai aivan ihana.

Kuva täältä.

Muutaman huippubiisin aikana hän riehaantui tekemään tanssiliikkeitä eli nostamaan molemmat etusormet pystyyn ja tekemään tiptap-tyyppistä muuvia. Hidastettuna. Ehdottomasti anastan nämä peliliikkeet ja käytän seuraavissa pikkujouluissa kaadettuani ensimmäisen juoman rinnuksilleni.

Yleisötapahtumissa ärsyttää aina eniten yksi asia. Yleisö. Sen yleisön takia ei saa virvokkeita juuri sillä siunaaman sekunnilla kun tarvitsee ja tämä sama porukka viskoo kertakäyttömukeja ja muovipulloja tantereelle ja kusee bajamajan istuinrenkaalle. Sitten ne juovat niin paljon että luulevat Miesten wc -kyltissä lukevan Perhe-wc. Ja sanovat sen ääneen.

Paljon peräänkuulutettua out-of-the-box -ajattelua olisi siinä, jos joku pitäisi yleisöttömän yleisötapahtuman. Ruotsalaiset ovatkin aina innovatiivisia, Tukholmaanhan on äskettäin perustettu alkoholiton yökerho, jossa pitää puhaltaa nollat että pääsee sisälle. Tarkoituksena on todistaa, että ilman alkoholiakin voi olla hauskaa. Näkisin että kohta aletaan Suomesta tehdä sinne Tuurin kyläkauppa -tyyppisiä seuramatkoja.

Mutta joo.

Festivaalien päätyttyä noin kello puoliltaöin päätimme vielä siirtyä Varkauden yökerhoelämää katsastamaan. Vastikään uudistetussa ravintola-yökerho-terassi-pubissa mainostettiin pallomeribileitä. Nuorille se toimii vastustamattomana juhlaformaattina, vähän vanhemmilta se ottaa luulot pois ja tuo uutta ymmärrystä omasta iästä. Tässä on muutenkin tullut viime aikoina kaikenlaisia muistutuksia milloin mistäkin. Siinä missä pallomeribaarissa saa gasellijalkaisilta hotpantseihin pukeutuneilta nuorilta ihmetteleviä katseita niin Mikkelin Butiken på landet -designvaatemyymälässä saa alakerran myyjältä välittömästi sisään astuttuaan ystävällisen opastuksen, että poistotuotteet löytyvät sitten yläkerrasta. Ja vielä viesti tulee vahvennettua kun lopulta kampeaa itsensä sinne yläkertaan ja siellä toinen myyjä oitis tarkentaa, että poistotuotteet löytyvät takaseinän rekistä.

Mutta joo. Sellaista on elämä. Silti näin on ihan hyvä.

Muutaman valkovenäläisen jälkeen herkkyys tunnistaa merkityksellisiä ja puhuttelevia tilanteita kasvaa. Muut riekkuvat pallomeressä ja yksi jää pöytään vahtimaan naisten ja ehkä miestenkin käsilaukkuja sekä rohkaisujuomia. Jonkun täytyy kantaa vastuu. Joku jää aina sivustakatsojaksi.

Oletko sinä oman elämäsi käsilaukkuvahti? Oletko sinä kohdellut jotain toista oman elämäsi käsilaukkuvahtina?

Niin.

Raksalla tapahtuu

Imeytyskenttä pitäisi tehdä loppuun. Avomies pyysi että kävisin haravoimassa lehdet pois sen päältä. Kuulostaa helpolta ja vaivattomalta. Kuten moni muukin asia etukäteen ajatellen.

Soittelin sitten kohteeseen päästyäni että ootko tuota millonka viimeks käyny kahtomassa miltä imeytyskenttä näyttää. Eipä ollu hetkeen.

Puolentoistatunnin mittaisen 30 asteen lämpötilassa itikka- ja paarmainvaasion alaisuudessa tehty haravointiurakka (lue: kitkemisurakka) lämmitti kehoa ja mieltä. Nyt se näyttää tältä:

Eikös tuo oo ihan hyvä?

Muilta osin raksailu etenee niin, että suunniteltiin valaistus loppuun. Suunnitteluprosessiin liittyi kahnauksia ja osittaista mykkäkoulua. Seuraavassa numerossa, jonka julkaisuajankohdasta en pysty antamaan tarkempia yksityiskohtia, ehkä aletaan vetää niitä sähköjä.

Himoshoppailijan tehtaanmyymälä- ja tuliaisvinkit

Avomiehen siskon kanssa  sovittiin eräänä iltana puoli kymmenen aikaan, että lähdetään seuraavana päivänä yön yli -reissulle asuntomessuille yy-äm-äs. Aamulla päätettiin, ettei lähdetäkään asuntomessuille. Päädyttiin sitten erinäisiin tehtaanmyymälöihin. Jos joku ei muista, ne on niitä paikkoja, joissa voi ostaa tuotteita kalliimmalla kuin normikaupoista. Oltiin liikkeellä niin sanotusti ostohousut jalassa ja hyvin saatiin korttia vingutettua.

Aloiteltiin Sulkavalla Marimekon tehtaanmyymälästä. Osaisko joku muuten kertoa miksi Marimekon vaatteet ovat niin isoja? XS mahtuisi monen anopillekin.

Ostin kummitytölle sadetakin.

On globaalia.


Tertin Kartanossa Mikkelissä piti tehdä pysähdys.

Motto on ainakin pätevä.

Kakku oli hyvää, siniset kukat pahanmakuisia. Kukkapuskat kukkapuskina, kakku kakkuna.

Huomaavaista.

Kenkäveroonkin tungettiin.

Lapasnäyttely.

Viehättävä pahvinainen.

Lahdessa käväistiin Luhdalla. Se oli kunnollinen tehtaanmyymälä, toisin kuin Marimekko tai Finlayson, josta en viitsi edes kirjoittaa mitään.

Annan teille muutamia lahjavinkkejä. Toimivat hyvin jos olet menossa esim. kuokkavieraaksi jonkun mökille ja haluat viedä kahvipaketin sijaan jotain puutarhaan liittyvää.

Istukansyöjä ja latoleuka.

Julia ennen nenäleikkausta.

Tämä olisi ihan näyttävä esimerkiksi pääsisäänkäynnin yhteyteen. Pistetään korvantaakse.

Pedofiilin suunnittelema, sanokaa minun sanoneen. 

Nämä toimivat varmasti paremmin kuin kalliit murtohälytinsysteemit. Jos on tämännäköinen piha, kuka uskaltautuu sisään?

Hienostunutta.

Ruikkiva koira lämmitti mieltä.

En pysty päättämään ottaisinko jättiparsat vai Elviksen.

Puolisukeltajia.

Milloinkahan anoppi täyttääkään ens kerran pyöreitä. Ois näyttävä takapihan sisustuselementti. Vai onko se sitten ulostuselementti, kun on ulkona.

Tuo jos mikä herää yöllä henkiin.

Hirvimadonna.

Sitten käytiin Juvalla tiettävästi Suomen ainoalla oikealla teehuoneella.

Kyseessä kattaus yhdelle. Kyllä, yhdelle. Naapuripöydän tarjottimien perusteella ymmärsimme pyytää tämän puoliksi.

Kiitämme wc:n äänieristysteknologiaa.

Lopuksi on vielä aivan välttämätöntä kehua vilpittömästi ja sarkasmivapaasti Juvalla olevaa Kilkkilää. Ajeltiin pienen kahvilakyltin perusteella parin kilsan pätkä ja päädyttiin skeptisistä ennakko-odotuksista poiketen hienolle tilalle, jossa upea puutarha ja vanhaa arvostaen kunnostettu tupakahvila. Pitävät kuulemma vielä tänä kesänä pari viikkoa paikkaa auki. Kääkeehän jos matkan varrelle sattuu. 

Vähän eri settiä kuin ABC:llä, joissa nyt en kävisi muutenkaan.