Valkovenäläisfilosofiaa

Kävimme Varkaudessa Sampea ja Samppanjaa -kaupunkifestivaalitapahtumassa. Esiintyjinä perjantaina olivat Stig ja Kolmas nainen. Stigillä on muutama ilahduttava kappale kuten Niks ja naks. Hänessä on viehättävä yhdistelmä supernörttiä ja peräkammarinpoikaa ja nämä kun ynnätään yhteen saadaan jotain niin omituista että se on suorastaan ultracoolia. Stig on kuin vaatekappale, josta ei ole varma onko se ihan vitun hirveä vai aivan ihana.

Kuva täältä.

Muutaman huippubiisin aikana hän riehaantui tekemään tanssiliikkeitä eli nostamaan molemmat etusormet pystyyn ja tekemään tiptap-tyyppistä muuvia. Hidastettuna. Ehdottomasti anastan nämä peliliikkeet ja käytän seuraavissa pikkujouluissa kaadettuani ensimmäisen juoman rinnuksilleni.

Yleisötapahtumissa ärsyttää aina eniten yksi asia. Yleisö. Sen yleisön takia ei saa virvokkeita juuri sillä siunaaman sekunnilla kun tarvitsee ja tämä sama porukka viskoo kertakäyttömukeja ja muovipulloja tantereelle ja kusee bajamajan istuinrenkaalle. Sitten ne juovat niin paljon että luulevat Miesten wc -kyltissä lukevan Perhe-wc. Ja sanovat sen ääneen.

Paljon peräänkuulutettua out-of-the-box -ajattelua olisi siinä, jos joku pitäisi yleisöttömän yleisötapahtuman. Ruotsalaiset ovatkin aina innovatiivisia, Tukholmaanhan on äskettäin perustettu alkoholiton yökerho, jossa pitää puhaltaa nollat että pääsee sisälle. Tarkoituksena on todistaa, että ilman alkoholiakin voi olla hauskaa. Näkisin että kohta aletaan Suomesta tehdä sinne Tuurin kyläkauppa -tyyppisiä seuramatkoja.

Mutta joo.

Festivaalien päätyttyä noin kello puoliltaöin päätimme vielä siirtyä Varkauden yökerhoelämää katsastamaan. Vastikään uudistetussa ravintola-yökerho-terassi-pubissa mainostettiin pallomeribileitä. Nuorille se toimii vastustamattomana juhlaformaattina, vähän vanhemmilta se ottaa luulot pois ja tuo uutta ymmärrystä omasta iästä. Tässä on muutenkin tullut viime aikoina kaikenlaisia muistutuksia milloin mistäkin. Siinä missä pallomeribaarissa saa gasellijalkaisilta hotpantseihin pukeutuneilta nuorilta ihmetteleviä katseita niin Mikkelin Butiken på landet -designvaatemyymälässä saa alakerran myyjältä välittömästi sisään astuttuaan ystävällisen opastuksen, että poistotuotteet löytyvät sitten yläkerrasta. Ja vielä viesti tulee vahvennettua kun lopulta kampeaa itsensä sinne yläkertaan ja siellä toinen myyjä oitis tarkentaa, että poistotuotteet löytyvät takaseinän rekistä.

Mutta joo. Sellaista on elämä. Silti näin on ihan hyvä.

Muutaman valkovenäläisen jälkeen herkkyys tunnistaa merkityksellisiä ja puhuttelevia tilanteita kasvaa. Muut riekkuvat pallomeressä ja yksi jää pöytään vahtimaan naisten ja ehkä miestenkin käsilaukkuja sekä rohkaisujuomia. Jonkun täytyy kantaa vastuu. Joku jää aina sivustakatsojaksi.

Oletko sinä oman elämäsi käsilaukkuvahti? Oletko sinä kohdellut jotain toista oman elämäsi käsilaukkuvahtina?

Niin.