Lahohoitoraportti

Kävin tänään ensimmäistä kertaa ikinä lahohoidossa. Sen verran selittelen, että menin sinne kaveria miellyttääkseni.

Kylpylän hoito-osaston vastaanottotiskin yläpuolella oli sellaisia hoitoja tarjolla, joista minäkin vilpittömästi kiinnostuin. Esim. juustoateria. Hyvinvointikeskus yhdistettynä Scan Burgerin tarjontaan - nerokas konsepti.

Varaamassani kasvohoidossa ei valitettavasti ollut tuplajuustoa eikä pekonia. 65 euron hintaan simpsakka kosmetologi hivelsi ja taputteli naamaani tunnin ajan. Kaikenkaikkiaan neljää voidetta oli naamalla ja yhtä montaa entsyymiä tarvittiin voiteiden pois putsaamiseen. Sain maata peiton alla ja taustalta kuului rentouttavaa pimpelipompelimusiikkia. Höyrykonekin oli käytössä. Sillä saatiin vissiin ihohuokoset auki hoidon vähemmän miellyttävää osuutta varten.

Junteille tiedoksi, että ihonpuhdistus menee niin, että ensin hoidettava sokaistaan paksuilla silmälapuilla. Varmasti ihan sen vuoksi, ettei siinä rytäkässä pääsisi näkemään millaisilla välineillä homma hoidetaan. Olen aika varma, että käytössä olivat nuppineulat, pinsetit ja erikokoiset virkkuukoukut.

Kosmetologi kehui, että ihoni on hyvässä kunnossa. Se oli hyvä uutinen. Myöskin sen takia, ettei tökkimistä ja puristelua kestänyt pitkään. Hoitohenkilö totesi myös, että taidan käyttää aika laadukkaita ihonhoitotuotteita. Sanoin että joo, Rexonalla pesen naaman ja kosteusvoide on Erisania. Kauneudenhoitoalan ammattilainen oli hetken hiljaa ja sanoi, että hän ei oikein suosittelisi Rexonaa kasvojen pesuun.

Ei ole kyllä kristillistä monenlaisia purnukoita suihkunurkkauksessa pitää. Shampoo, hoitoaine, Rexona ja palasaippua riittää. Jälkimmäistä en tosin itse käytä. Joku raja se on minullakin.

CSI Oravikoski

Sydämenvalittuni teki satsin popcornia. Toissapäivänä.

 

Syitä siihen miksi melkein hymyilin tänään

Jennijee heitti taas visaisen tehtävän. Toimeksiantona oli listata kymmenen minua tällä hetkellä ilahduttavaa asiaa. Päiväni oli korkeatasoinen ja hyvinkin miellyttävä. Kerron siis siitä.

1 Avomies ei ajanut paskaa aamulla (tai ainakaan en kuullut).

2 Murtunut varvas ei tunnu enää kovin murtuneelta

3 Leipä ei ollut homeessa.

4 Luonteensakin puolesta miellyttävä ravintolatyöntekijä oli töissä työpaikan ruokalassa.

5 Myyntiin sotkeentuneille on järjestetty ilahduttava kahden päivän mittainen Kick-off -tilaisuus Vierumäelle ensi viikoksi. Ensin vitutti, mutta sitten huomasin, että tapahtuma on asiantuntevasti suunniteltu: kokouksia 4,5 tuntia, ruokailuja 6 tuntia 15 minuuttia ja kahvitaukoja 3 tuntia 45 minuuttia.

6 Ehdotin kaverille kuntosalille menoa, mutta sillä olikin tänään jumppa.

7 Suunnittelin näyttäviä irtisanoutumistapoja. Eli tein loton.

8 Kun vessapaperi loppui, allaskaapissa oli uusi rulla odottamassa.

9 Avomies toi ABC-liikennemyymälästä jäätelöä. Sellaista, josta minäkin tykkään.

10 Koira ei ole kussut vielä tällä viikolla sohvaan.

Viihdepakettiraportti Oravikoskelta

Nyt on sitten meilläkin viihdepaketti ja tallentava digiboksi.

Asennus alkoi lupaavasti. Boksi piti saada kytkettyä telkkariin ja eteisessä olevaan modeemiin. Avomies teki tarkkaa jälkeä ja piilotti verkkopiuhaa lattialistojen alle. Olin hiljaa ja melkein hengittämättä, ettei into laantuisi. Puolimatkassa se sitten huomasi, ettei piuha ole tarpeeksi pitkä. Ei ees suuttunut. Alkoi vaan nöyrästi purkaa sötöksiään. Boksi on nyt olkkarin nurkassa koiranlelulaatikossa ja piuha telkkarille menee kirjahyllyn edestä, koska sekin piuha oli liian lyhyt.

Käyttöönoton jälkeen alkoi valikoiman tutkiminen. On leffan vuokrausta, voi tilata vaikkapa HBO:n sarjojen tuotantokausia, näkyy vaikka mitä kanavia. Tarjonta oli niin valtava, että avomies vaan selaili läpi katselumahdollisuuksia eikä yksinkertaisesti pystynyt katsomaan yhtään mitään. Koska seuraavassa kansiossa on kuitenkin jotain vielä parempaa. Tunnin plaraamisen jälkeen se meni laittamaan itselleen välipalaa ja jätti Sonera viihdepaketin mainoksen pyörimään, kun ei vieläkään osannut päättää mitä katsoo. Voi jeesus.

Ei ole kyllä oikein kristillistä tällainen viihdepakettielämä. Kyllä pitäis muutaman kanavan riittää ja jos leffa vuokrataan, niin sehän vuokrataan silleen, että ajetaan lähimpään asutuskeskukseen, tapellaan vähän matkalla, ostetaan järkyttävä määrä makeisia, ei pystytä päättämään mikä leffa otetaan, suoritetaan arvonta ja petytään silti lopputulokseen, ajetaan kotiin, ei saada tekstitystä pelaamaan, saadaan tekstitys pelaamaan, ei olla oikein tyytyväisiä itse valittuihin makeisiin, nukahdetaan kesken elokuvan ja otetaan sakot kun tallenteen palautus viivästyy. Niin sen pitää mennä.

Ja toinen on tämä että voit laittaa vaikka Simpsonit pauselle ja jatkaa katselua, kun koira on käytetty ulkona. Mitä helvettiä. Ei ole mitään jännitystä enää siinäkään, kestääkö koira kusematta seuraavaan mainoskatkoon asti. Ja että ennättääkö pihalta takaisin ennen kuin ohjelma jatkuu.

Ja entäs kun ohjelma unohtuu katsoa kokonaan. Sitten viihdepaketista vaan katsotaan automaattisesti tallennettuja ohjelmia. Missä riskit? Missä pettymykset?

Kyllä tällä tavalla menee ihmiset pilalle.

Ihanaa, säilytystilaa!

Kun remontoimme luksusasuntoamme, teimme pienestä huoneesta yhdistetyn varaston ja vaatehuoneen. Minä kuvittelin, että tilassa säilytettäisiin siis meidän molempien tavaroita. Olin siinä vaiheessa ollut melkein kymmenen vuotta tässä parisuhteessa ja uskalsin toivoa, että tällä kertaa todella pidettäisiin kiinni siitä, mitä on sovittu.

Kissan vitut. Saan pitää matkalaukkuani ylähyllyllä ja siinä se. Avomieheni on kuorruttanut tilan omilla "harrastetavaroillaan". Ja sillä perkeleellä on kuulkaa harrastuksia! Lattiapintaa en ole nähnyt viittäkymmentä neliösenttiä enempää pariin vuoteen.

 

 

Remontin jälkeen avomieheni on lisännyt kekseliäitä säilytysratkaisuja, mm. työntömitan säilytyskotelo on kaikkein näppärintä ruuvata seinään kiinni (kts. tummansininen litteä loota keskellä seinää). Samoin lisähyllyjä on kätevä lisätä ympäriinsä. Luonnollisesti erikokoisia ja eri tasoon asennettuja sellaisia.

Avaan vaate/varastohuoneen oven ainoastaan, kun on pakko. Tällä viikolla sain taas ahdistuskohtauksen, kun pelkästään mietin mitä oven takana on. Menin ehdottamaan, että jos hakisin Classless Ohlsonilta erilaisia kannellisia säilytyslaatikoita ja lajiteltaisiin tavarat niihin, jotta saataisiin huone järjestettyä. Avomiehen naama meni välittömästi ruttuun ja minulle informoitiin äkäisellä äänellä: "mulla on siellä jo oma järjestys". Olinpa hölömö.

Tänään kävin tuijottamassa huonetta hiljaa parin minuutin ajan. Aloin tehdä listaa tavaralajeista, joita pitäisi laatikoita:

• Kallot
• Pöllön jalat
• Teräaseet
• Nahkat
• Turkit
• Epämääräiset nesteet
• Tulentekovälineet
• ...

Nyt tiedän miltä hobiteista tuntui Rautapihan porteilla.

Hei kylvettäiskö ulkosaunassa?

Appiukolle ja avomiehen vanhimmalle veljelle tuli kuningasidea lämmittää ulkosauna uudenvuodenaattona. On nostalgista. Kylpykuntoon saaminen edellyttää siivoamista ja siivoaminen edellyttää naisia, joten siinä vaiheessa appiukko lähestyi puhelimitse avomieheni siskoa ja pyysi tätä ”kaveriksi” saunan siivoukseen.

Kaveriksi tuleminen on laajalle levinnyt, toisen auttamista tarkoittava termi. Pohjois-Savossa tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että kaveriksi tulija saa tehdä itse koko homman. Tämä muistuttaa pohjoissavolaisia talkoita, mutta sillä erotuksella, että osallistujia on paljon vähemmän, yleensä kaksi. Avomiehen siskolle tämä on tuttua. Niinkin tuttua, että soitti heti minulle ja pyysi apuun. En osannut sanoa ei.

No, ei muuta kuin siivoamaan sitten appiukon ”kaverina”. Aloitimme urakan etsimällä teollisuusimurin (syy selviää myöhemmin). Normaalit päällysvaatteet vaihdettiin suosiolla haalareihin ja kumppareihin, koska appiukko totesi että sauna on sitten ihan oikeesti likainen. Jos siitä suvusta miessukupolven edustaja sanoo, että jossain on likaista, niin siitä on kuulkaa leikki kaukana.

Ulkosaunassa vallitsi perustilanne. Vesipadassa oli syksyllä keitetty punamultamaalia. Loogista. Oli kuulemma helpompaa niin kuin tehdä ulos nuotio, jonka päälle laitettaisiin rautapata. Ja kun ei ole sitä rautapataakaan. Epäilemättä keittäminen oli helpompaa, mutta jälkityöt varmasti ei. Toisaalta, jos jälkiensä siivoamisen jättää tekemättä, niin onhan se helpompaa.

Saunassa oli myös joitakin kymmeniä maanomistajille joululahjoiksi tarkoitettuja lyhteitä lauteilla kuivumassa. Nekin lyhteet oli muuten avomieheni sisko käynyt keräämässä hyvää hyvyyttään. Oli syntynyt väittely siitä, löytävätkö hiiret lyhteet pihasaunasta vai ei. ”Ei ne niitä sieltä löyvä, viekee sinne vuan kuivumaan!”. Kuten varmaan jo arvaattekin, koko sauna oli täynnä lyhdesilppua ja hiirten kusta ja paskaa.

Monissa talouksissa tavarat laitetaan käytön jälkeen paikalleen. Mutta ei tässä taloudessa. Ensimmäisenä aloitettiin punamultamaalin keitossa käytettyjen materiaalien pois raivaamisella. Sitten lakaistiin ja imuroitiin lyhteiden jäännökset ja hiirten jätökset. Laitettiin sauna lämpiämään, jotta lauteiden pesusta tulisi ylipäätänsä jotain. Tässä kohtaa appiukko teki katoamistempun. Pitäähän jonkun lähteä lasten kanssa mäkeen kun on kerta luvattu. Niinpä niin.

Kaikki shampoot yms. kävin suosiolla viemässä suoraan roskakoriin. Pesuvadit, kauhat, sankot ja korvot vein sisälle pesuhuoneeseen ja käytin putsaamiseen noin puoli pullollista Tolua. Lauteet, seinät ja lattia pestiin raa’alla Tolulla. Sovittiin avomiehen siskon kanssa, että vaaditaan viereiset petipaikat sairaalasta, jonne meidät myyräkuumeen takia parin viikon päästä toimitetaan.

Kun kaikki oli lattiasta kattoon kuurattu, haimme vielä polttopuut iltaa varten ja kannoimme saunalle vedet. Saunan kylpykuntoon saamisessa meni mitättömät 2,5 tuntia. Tällä välin appiukon emäntä oli saanut tehtyä ruoat aikalailla valmiiksi. Tässä hommassahan meidän piti olla avomiehen siskon kanssa apuna, mutta eipä oltu ei, koska piti saada ulkosauna puhtaaksi. Kun ruoka oli pöydässä ja sauna puhtaana, alkoi suvun miehiä lappaa tontille joka ilmansuunnasta. Juuttaat haistavat kilometrien päästä makkaran. Ja työn.

Sanoin miehille, että nyt sitten vittu nautitte siitä saunomisesta.

Yksikään ei muuten kiittänyt saunasta. Aika perus.

Kiitos: kiitollisuutta osoittava sana, joka sanotaan jonkin hyödyllisen tai arvostetun asian tehneelle.

Mikä tekee kylästä oikean kylän?

Oma kylähullu. Oikein onnekkaissa paikoissa on kaksi sellaista. Kerron pari tarinaa, jotka ovat tosia.

Ryhti-Arska on kaveri, jolla on jatkuvasti merkittäviä hankkeita käynnissä. Kerran Arska informoi kyläläisiä naapurin isännän navetan laajennuksesta, jossa Arska oli isolla roolilla mukana. Isännältä projektista tiedusteltaessa tämä oli vähän ymmällään. Ei hänellä mitään laajennusta ole menossa eikä tulossa, Ryhti-Arskan kanssa tuossa vuan yks päevä väsättiin navetan oven piälle uus lippa. Että näin.

Timpurihommien lisäksi Arska on erikoistunut metsätöihin. Kerran Arska soitti vähän auki puolenyön Enson ostomiehelle ja kertoi, että "nyt on perkele niin iso puu, ettei sitä saa motolla nurin. Kolomelta kantilta oon jo koittanu ja ei vuan meinoo kuatua. Tulukee äkkiä kahtomaan." Ostomies oli seuraavana aamuna selvittänyt mistä puhelu oli tullut. Ryhti-Arskan äidin lankapuhelimesta. Tuvasta käsinhän niitä puita on perinteisesti kaadeltu. Eikä Ryhti-Arskalla ole kyllä edes motoa.

Sitten meillä on Puukko-Markku, jota kutsuttiin ihan vaan Markuksi, kunnes tämä otti ja tökkäsi veljeään moralla. Ryypätessä oli tullut vähän erimielisyyttä. Ymmärtäähän tuon. Veli oli köntännyt naapuriin ja tilannut itselleen ambulanssin. Omatoiminen mies ja henkiin jäi. Ja Markku pääsi valtion puutyökurssille joksikin aikaa.

Samaisen naapurin poika oli kerran Markulle kuskina. Puukko-Markku pyysi viemään Pultti-Tanen luokse. Ja sinne ajettiin. Markku meni sisään ja jonkun ajan päästä Tane huikkasi ovensuusta kirves kourassa, että tuu hakemaan tää raato pois. Tane oli kopsauttanut Markkua kirveenhamaralla ohtaan. Pieniä erimielisyyksiä varmaan oli silloinkin. Päästä vuotaa kuulemma tosi paljon verta. Ihan eteinen siinä ryvettyy.

Velikultia.