Länsimaisen ihmisen ongelmia

Eilen vietettiin iltaa muutaman ystävän kanssa. Tämä perjantai-illan jamboree saatiin sovittua hämmästyttävästi ilman kutsukortteja, viikkokausien suunnittelua, menun hiomista, stressiperäisiä parisuhdekonflikteja ja harkittuja kukka-asetelmia. Ihan niinku silleen että yks oli että onks teillä niinku mitään huomenna ja muut oli että ei niinku oo.

Pääsimme illan aikana keskustelemaan monenlaisista länsimaisista ongelmista. On esimerkiksi kovin ärsyttävää, että paljun täyttämistä tuhannella litralla vettä saa odotella niin pitkään. Samoin erikoissavukkeiden polttaminenkin oli muuttunut banaalin tuntuiseksi ja joku pohti että pitäisi hankkia semmoinen holkki. Eli tavoitteena saada keuhkosyöpä tyylillä. Illan emäntä huokaili pienen hiljaisen hetken (3 sekuntia) jälkeen että hänestä on ihanaa tarkkailla luontoa. Tälleen saunan terassilta. Viinipäissään.

Eräs seurueen jäsen oli kuitenkin mennyt rikkomaan länsimaista kulutuskoodia ja korjannut aurinkolasinsa. Hyvillä mielin voi uudistetut arskat laittaa päähän. Niiden pois ottaminen ei käykään yhtä vaivattomasti, sillä juuri superliimatut sangat voivat jännästi jumahtaa tukkaan kiinni.

Ilta oli erityinen. Kiitos ystävät.

Kuinka maalainen viettää kesälomaa

Loma on näköjään niin kiireistä aikaa ettei ennätä edes koneella istumaan. Laitanpa teille kuvatutkielman maalaislomailusta, ensimmäisen viikon saldosta. Ottakeehan mallia. Ei oo kiva jos makuuhaavat alkaa vaivata.

Kun maalainen käy alennusmyynneissä, mukaan tarttuu normaalihintaiset Off road -kengät ja raivausvaljaat  (professional-malliset tottakai).

Kaupunkilaiset ovat tutkineet, että metsässä oleskelu rauhoittaa. Voin sanoa että kyllä kummasti rauhoittaa kun muutaman tankillisen käy sahaamassa.

Vessassa istuskellessakin voi iskeä inspiraatio. Kyseenalaisella pensselöintitekniikalla sipaistu ja  kaikenlaisella maatalousperäisellä töhnällä koristeltu ovi tuijottaa syyllistävästi. Eihän siinä auta muu kuin hoitaa homma.

WC:n allaskaappikin pystyy samaan syyllistämiseen.

Hellepäivinä kannattaa ulkoilla hillityssä määrin ja välttää liiallista rasitusta ja suorassa auringonpaisteessa oleskelua. Reilu sata pölliä, reilu sata litraa hikeä.

Rohviilikuvia kerkii napsia pöllinpyörityksen ohella. Tässä samalla tulee vastattua Mummon selfie-haasteeseen.

Opin ensikertalaisena sahhuumiehenä myös oikeaoppisen taukoasennon. Saharadan kaiteelle istumaan, haarat hienokseltaan levalleen, sopiva rönötys, kädet polviin ja jotain käpälään (hanskat, amatöörien kuulosuojaimet, tupakki tms.).

Konkreettisia tuloksia toisin kuin aateekoo ja intternetti -hommissa.

Saharan dyynit.

Muaseuvulla tauoillakin eletään kuin pellossa. Tauko on sopivanmittainen kun alkaa tuntua, että hiki ehkä alkaa hieman kuivahtaa nahkasta.

Kaunis näky kun linjasto on tyhjä.

Vähemmän kaunis näky.

Illalla joutaa vähän huilaamaankin eli tutkimaan miksi vuokramökin talousvesi haisee pahalle. Putkistoon on mennyt jossain vaiheessa ilmeisesti humusta tai jotain, ja nyt se siellä käryää. Jos joku keksii konstin tähän ongelmaan, saa mitalin.

Erinäisten askareiden uuvuttamat maalaiset tykkäävät myös kokoontua aika ajoin. Pääasiallinen tarkoitus on päästä kyläläisten kanssa kilpailemaan, kenellä on ollut vaikeinta. Kotalahdessa oteltiin syntyperäisten ja muuttaneiden välinen perinteinen jalkapalloturnaus. Vilkas mies otteluasussaan. Miten muuten näyttää että sillä on käsissä lihaksia? Olen hämmentynyt.

Maalaiset ymmärtävät yksityiskohtien päälle. Tokmannilta voi hakea kylätoimikunnan piikkiin (melkein) oranssit pelipaidat. Hajakokoja.

Mitä eteläamerikkalaiset edellä, sitä mualaiset perässä. Vai liekö meiltä käyneet parhaat heittäytymistaktiikat vaklaamassa.

Kylätoimikunnan playstation.

Noin kymmenen vuoden kuluttua meillä on kaksi korkeushyppylupausta.

Huomauttaisin tässä kohtaa, että kyllä sille V-tyylillekin joskus naureskeltiin.

Maalaisilta saattaa irrota joskus tahatontakin huumoria. Osku oli  myymässä mansikoita. Markkinointistrategia oli ihanan sarkastinen: "iso rasia" ja "Polkaa". 

Paikallista yritystoimintaa on muistettava tukea. Tällä kertaa Virranpojasta tuttu ja turvallinen tanssilavakuva. (Kaksi kuvaan sattunutta henkilöä ovat etsimässä lattialle pudonnutta kolikkoa, mutta ei kerrota kenellekään.)

On ollut niin tervehenkinen ja aikaansaava loma, että tällä viikolla on suorastaan pakko lähteä kaapuntiin syömään gourmet-sapuskaa, nauttimaan hyvää viiniä ja katsomaan Netflixistä Spartacusta.

Ah.

Pieni ja hento ote

Kävin Erityisen ystävän kanssa ostoskeskuksessa asioimassa. Kiinnitin huomioni Halpa&Mauton -myymälässä olleeseen isoon mainostauluun.

Gisele rämppäämässä genitaalejaan. Aistikasta.

Tuli välitön mieliteko ostaa tuotteita.

Kaason täytyy tehdä mitä kaason täytyy tehdä

Ystäväni ilmoitti, että häntä on pyydetty kaasoksi ja että minun pitäisi kertoa mitä odottaa tehtävältä. Tiivistin että ensin on kivaa ja suunnitellaan täydellisen suuruudenhulluuden vallitessa kaikenlaista ja paskotaan sateenkaaria. Sitten kaikki muuttuukin ilman mitään ennakkovaroitusta yhdeksi helvetiksi ja tätä jatkuu niin kauan kunnes viimein koko prosessi purkautuu juhlien päätyttyä lohduttomaan stressiperäiseen öiseen itkukohtaukseen.

Ystäväni totesi, että "kai tästä pitäis olla jotenkin innoissaan". Kyllä. Pitäisi. Ystävältä alkoi heti pulputa luovia ideoita - Spartacus-aiheiset häät olisivat varsin näyttävät ja toisivat säästöjä vaatebudjetissa kun vaatekoodina olisi mahdollisimman paljas yläruumis. Toimiva konsepti. Annan hänen kehitellä ajatusta pidemmälle. Tämä tyyppi sopisi hyvin johonkin Yllätyshäät-formaattiin. Olis nimittäin yllätys.

Mutta joo. Palataanhan asiaan. Olen ollut kerran kaasona. Homma meni suunnilleen niin, että lokakuussa tuli keksintö, että naimisiin mennään maistraatissa ja kaason tehtävään kuuluu tässä tilanteessa vain todistajana toimiminen ja toisten onnesta iloitseminen.

Huraa. Helppo homma!

Sitten marraskuussa tulee pieni päivitys suunnitelmaan. Siviilivihkimisen sijaan pidetäänkin kirkkohäät. Sadalle hengelle. Tammikuussa.

Hääformaatin hyvissä ajoin etukäteen tapahtuvan kiinnittämisen lisäksi seuraa muita vinkkejä.

On syytä ommella itse organzasta (tai mitä se nyt oli) semmoisia putkiloita, jotka sitten asetellaan satunnaisen huolimattomasti mutta samalla ajattoman tyylikkäästi juhlapöydille. Tällaiset projektit saattavat osoittautua odotettua suuritöisemmiksi ja herättää jonkinmoista paniikkia hääviikolla. Öisin on hyvää aikaa laulattaa singeriä. Ja sitten ne sötökset näyttää pöydässä ihan paskalta.

Hääkarkit ja pussukat niihin tulee tehdä itse. Ei kukaan nyt mitään ABC:n sydänmarmeladeja käytä. Rahvasta. Häämakeisprosessi menee niin että häiden aatonaattoyönä ommellaan kädet verellä pussukoita ja todetaan, ettei niistä nyt ihan niin hienoja tullutkaan. Sitten seuraavana päivänä tehdään itse suklaakonvehteja. Huomataan, että tulikin ostettua pienten alumiinifoliosta tehtyjen makeisvuokien sijaan mansetteja. Sitten laitetaan sulhanen hakemaan kaupasta elintarvikekelpoisempia versioita. Kun saadaan suklaat tehtyä ja konvehdit jäähdyteltyä, ne laitetaan odottamaan hääjuhlaa. Aamulla konvehdit pussitetaan, solmitaan silkkinauha pussin suulle, pujotetaan värssy nauhaan ja lopuksi tehdään kauniihko rusetti. Konvehdit annetaan sulhaselle joka ottaa ne mukaansa hääpaikalle. Sulhanen unohtaa konvehdit autoon ja ne jäätyvät. Sulhanen ajaa voimasanojen saattelemana ABC:lle ostamaan sydänmarmeladeja. Sitten avataan rusetti, otetaan rakkausruno talteen, avataan solmu, otetaan jäätynyt konvehti pois, laitetaan sydänmarmeladi pussiin, tehdään solmu, pujotetaan runolappu paikoilleen ja tehdään rusetti.

Hääaamuna käydään kampaajalla ja siirrytään hotelliin pukeutumaan ennen valokuvaamolla tehtävää pitstopia. Retonki vedetään niskaan ja juuri ennen lähtöä laitetaan korut. Jotka ovat kotona. Samassa paikassa vihkisormusten kanssa. Tällaisissa tilanteissa tarvitaan bestmania. Muutoin siitä ei mitään hyötyä olekaan.

Varsinaista vihkimistilaisuutta ei toinna harjoitella sen kummemmin. Sakastissa voi heittää papin läsnäollessa vähän läppää. Vakavilla naamoin morsian voi aloittaa että en ole ihan varma enää tästä ja katsoa miten pappi reagoi. Kun on kaasona ensikertalainen, ei kaasolla ole hajuakaan morsiamen astuessa kirkkoon missä helvetin vaiheessa kukkapuska pitää ottaa morsiamelta ja missä vaiheessa antaa takaisin. Luontevaa, luontevaa.

Valokuvaushommat voi delegoida täsmällisimmälle lähipiirin henkilölle, tässä tapauksessa avomiehelleni. Hän ajoittaa kerrankin valmistautumisensa siten, että on valmis puolta tuntia ennen kuin juhla alkaa ja ryhtyy juhlatamineissa katsomaan televisiovastaanottimen tarjontaa kun kello näyttää puoli kaksi. Sitten arviolta 40 minuutin kuluttua kun kello on edelleenkin puoli kaksi, on syytä hätkähtää.

Harva asia miellyttää yhtä paljon kuin vanhan puukirkon pääoven narahdus ja muutama kaikuva askel kesken vihkimisen. Paljon ne vihkitilaisuuksia muistelee. Mitään kuvia pölyttymään piirongin päälle tarvita.

Kaikesta huolimatta tai tästä johtuen olemme edelleen ystäviä morsiamen kanssa.

Suosittelen kaason hommia kaikille naisille.

Ovatko kainalosi liian tummat tai onko sinulla muita vakavia länsimaalaisia ongelmia?

Nyt-liitteessä kerrottiin että nyt on syytä huolestua kainaloista. Dove on tuonut markkinoille yövoiteen, joka tasoittaa kainaloiden väriä. Eihän siinä, loogista. Johan sitä on persereiän ympäryksiäkin värjätty, joten olen itse asiassa aika yllättynyt, että kainalosavotta alkaa vasta nyt. Vielä kun joku kauneuskirurgi keksisi miksi on syytä alkaa leikelläkin niitä, koska häpyhuulet ynnä muut irvotukset alkaa olla jo praktiikoilla koluttu. Uutta saksittavaa ja imuroitavaa pitää löytää! En muuten tiedä, että voiko naisella ylipäätänsä olla niin vastenmielisen näköinen alapää, että mies keskeyttäisi aktin siihen paikkaan. Raportoikaa jos olette kuulleet näin joskus käyneen.

Mutta joo. Kesälomarahat ovat tulleet varmaan useimpien tileille. Tässä pari vinkkiä.

Miehille! Tissileikkaus 1600 e. Mikä ero entiseen!

Kaksarileikkaus vain tonnin! En tiedä onko sopivasti varjostava hiusmalli kuulunut hintaan.

Ratkaisevasti paremmannäköinen pylly 2000 - 3000 euroa.

Muutama satanen tiskiin ja huulet voivat näyttää näinkin hyvälle. (Varmuuden varalta, vasemmalla Ennen-kuva ja oikealla Jälkeen-kuva).

Loppuun vielä houkutteleva kesätarjous.

Helsinki pride. Kyllä tällainen maalaisylpeys tulee paljon halvemmaksi.

Kesällä kaikki on mahdollista

J. Karjalainen on erinomainen laulumies. Mä voin -biisi on yksi parhaimmista. Tein siitä oman version.



Kaikki mukaan!

Siivota huoneen, siivota toisen,
siivota kolmannen mä voin
Pestä wc:n, pestä saunan,
pestä ikkunat mä voin
Mennä autoon, lava-autoon,
aikaisin aamulla mä voin
Ottaa käteen mökin avaimen,
siivota sielläkin mä voin

Mä voin tehdä mitä vaan mitä haluan
Mä saan mitä haluan
Mä voin
Mä voin tehdä mitä vaan mitä haluan
Mä saan mitä haluan
Mä voin

Kävellä taimikossa ja raivata
lepikkopuskia voin
Ostaa terän, ostaa viilan,
mitä tarvitsen mä voin
Nousta vinttiin, mättää paaleja
Purkaa taapelin mä voin
Kipaista aittaan tehdä pienen
Inventaarion mä voin

Mä voin tehdä mitä vaan mitä haluan
Mä saan mitä haluan
Mä voin
Mä voin tehdä mitä vaan mitä haluan
Mä saan mitä haluan
Mä voin

Maalata kaapin, maalata uksen,
maalata seiniä mä voin
Pinosta mättää kuivia halkoja
Pari iltaa mä voin
Antaa avun kaverin urakkaan
Talkoissa pyörähtää mä voin
Sanoa irti itseni irti
Unissaan tästä mä voin

Mä voin tehdä mitä vaan mitä haluan
Mä saan mitä haluan
Mä voin
Mä voin tehdä mitä vaan mitä haluan
Mä saan mitä haluan
Mä voin

Kuinka sain Kyösti Kallion hyväksynnän

Päätin pidennetyn viikonlopun kunniaksi käyttää sunnuntain, yllätys yllätys, siivoushommiin. Talousrakennuksen perusputsauksen jälkeen kaipasin lisää haasteita. Päätinpä tehdä aittaan pienen inventaarion.

Kyösti on pelotellut minua lapsesta lähtien. Minne tahansa aitassa siirtyy, silmät seuraavat perässä. Yhtä tuomitsevina. Kyösti tietää.

Näille patjoille ei tee mieli kellahtaa. Hiiret olivat kusseet, paskoneet ja nakertaneet ne huonoon kuntoon. Eiku ens kesän kokkoa rakentamaan.

Erittäin tärkeitä kylpytakkeja ja kukkapenkin reunusaitoja.

Muovikukkia, rikkinäisiä kukka-astioita, ruosteisia nauloja, edesmenneen teltan tukikaaria ja kaikennäköistä jännää. Ja helvetisti hiirenpaskaa. 

Erittäin tärkeitä asiakirjoja, veljen nikkaroima hylly ajalta jolloin mittanauhoja ja vatupasseja ei pidetty ala-asteen puutöissä tärkeinä apuvälineinä, lukemattomia rullaverhoja aina 60-luvulta vuosituhannen taitteeseen.

Pikasilmäyksen jälkeen pyysin isää ajamaan traktorin peräkärrin pihaan.

Löytyihän tuota kaikenlaista soossia inventaarion tuloksena. Hyvin palaa makkara  ens kesänä.

Koska toisen roska on tunnetusti toisen aarre, päätin muutaman artikkelin kohdalla kysäistä vanhoista tavaroista pitävältä ystävältä, olisiko käyttöä vai laitetaanko kokkoon. Ja löytyi käyttöä.

Isän kansakoulussa nikkaroima penkki ei herättänyt meissä kummassakaan suurempia tunteita. No, mikäpä herättäisi. Tämä päätynee mökin porstualle kukka-asetelman alustaksi, ounastelen.

Heinäseipäätkin kelpaavat erinäisiin projekteihin ystävälleni.

Jopa pihasaunaan aikanaan nikkaroitu penkki lähtee kotiinkuljetukseen.

Mutta joo. Nyt on taas aitassa lääniä. Ei passaa muuten avomiehelle kertoa tästä. Siinä suvussa on tasan yksi supervoima. Tyhjien paikkojen täyttäminen piripintaan kaikenlaisella kamppeella.

(Joo joo, pitää vielä imuroida. Kunhan löydän jatkoroikan.)

Näin kun on tehty kristillistä pyyteetöntä työtä, muuttui ilme Kyöstin naamalla pehmeämmäksi, hyväksyväksi. Katsokaa vaikka itse! 

Jos en ihan väärin nähnyt, taisi nyökätäkin minulle.