sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Millä krapula lähtee

Virranpoika on kyllä mitä ilahduttavin illanviettopaikka. Siellä kun kävelee silmät ja korvat auki, voi syntyä erityisiä kohtaamisia. Minulla oli ilo tutustua lähinaapuriksi luettavaan mieheen (lue: asuu 10 km säteellä). Tätä ennen olin tavannut hänet heinätalkoissa muutama kesä taaksepäin. Pojat olivat kauniina lauantai-iltana tekemistä vailla ja olivat keksineet viskata heinähangot mönkkärin tarakalle ja lähteä shortseissa ja pienessä soossissa etsimään heinätalkoita. Kerrassaan mainiota, ja apuhan meille kelpasi. Heinämies oli niin innostunut siitä, että minä ja avomieheni olemme muuttaneet ranchille, että hän ehdotti spontaanisti yhteistä illanviettoa. Sanoin että heti kun puinnit on ohi, voidaan pitää iltamat. Heinämies lupasi palata asiaan n. kuukauden kuluttua. (Ei se muista kuitenkaan tätä dialogia ja ideaa, mutta ajatushan on tärkein.)

Kirkonkylän puarjhuoneen rikkaus piilee mitä heterogeenisimmässä asiakaskunnassa. Erityinen ystäväni työskentelee erityisopettajana ja työ seuraa häntä vapaa-ajalle. Alakerrassa eli ns. aikuisten osastolla vanhemmat tulevat usein keskustelemaan hänen kanssaan erityisopetuksessa olevista lapsistaan ja yläkerrassa Erityinen ystävä voi sitten tanssia samalla tanssilavalla entisten oppilaidensa kanssa. Kerrassaan upeaa elämän kirjoa.

Jaan kanssanne videon, jotta pääsette paremmin tunnelmaan.

video


Kiihkeimmät kesäkuukaudet ovat takanapäin.



Siinä on kuitenkin se hyvä puoli, että kun taivaltaa StreptoKokille pitsan ostoon, ei tarvitse jonottaa. Suoraan pääsee asioimaan.




Juhlimisessa on erityisen tärkeää muistaa, että paluu arkeen ja nöyrään mielentilaan tulee tapahtua välittömästi seuraavana päivänä. Helpoiten normaalielämän makuun pääsee vetämällä perässään parin sadan neliön alalla AlfaLavalin imuria, joka on painavampi kuin synti. Suulake kirskuu mukavasti lattiaa vasten.




Vessan pesemisen, tiskiveden lämmittämisen ja astiantiskuun jälkeen on vasta lupa istahtaa sohvalle ja juoda lasillinen kasvisuutejuomaa. Töitä tekemällä se kankkunen parhaiten katoaa. Tämä on ainoa elämänohje, jonka olen appiukoltani saanut.

Elämä on siitä erikoinen, että kun naurattaa, voi olla aika varma ettei kohta enää naurata.


Mitä tehokkaimman arkeen palaamisen mahdollisti Rehtori.


God bless the fucker!


15 kommenttia:

  1. Kiitti vinkistä, heti vinkkaan miehelle että imuri kouraan vaan, sillä se lähtee. Ilmeisesti eilisissä kemuissa tarjottu booli sisälsi myös jotain y-mehua, joka nyt takautuvasti pyrkii ylös. Onneksi itse pitäydyin siiderissä ja punkussa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan vapaasti hyödynnettävissä nämä vinkit. Jaa meidän kanssamme menestystarina kun saat miehesi krapuloissaan imuroimaan :)

      Poista
  2. Rehtori yrittää niin kovasti näyttää miten krapulapäivää kuuluisi viettää, mutta ei ihminen aina ymmärrä... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan. Ensin kustaan sohvaan ja sitten makkoomaan.

      Poista
  3. Töitä kun tekööpi seuraavana päivänä oikein urakalla, saapi hyvitettyä etes hieman juhlimisesta johtuvaa syntistä oloa. Koettu ja hyväksi havaittu..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Nöyryys pitää palauttaa. Muutoin menee pakanalliseksi.

      Poista
  4. Joo töihin vaa, sillä se rapula lähti hyvin ennenvanhaaki.
    Teillä on oikee kunnon meno siellä paikallisessa, oikeen käy kateeks!

    VastaaPoista
  5. :D :D :D ja niin se on hiki paassa se krapula lahtee parhaiten.

    VastaaPoista
  6. Voi StreptoKokkia ja sen kirjoitustaitoa :) Toivottavasti vääntää paremmin mättöä kuin kirjoittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. StreptoKokki on paikallinen keksintö lempinimeksi. Torikokki oli ennen tuossa paikalla ja siitä se ajatus sitten lähti. Kaikki firmat jotka siinä ovat pitsaa, kebabia ja/tai hampurilaisia sittemmin värkänneet, ovat joutuneet saman lempinimen uhreiksi.

      Poista
    2. Meitin kulmilla (parinkymmenen kilsan säteellä) eräs ruokapaikka tottelee nimeä Salmonella, vuosia ellei vuosikymmeniä vanha nimitys. On sillä varmaan joku virallinenkin nimi, mutta kuka niitä muistaa kaikkia turhuuksia. :)

      Poista
  7. Voi Rehtori minkä teki. Ilman krapulaakin kammottaa ajatella, että miten ton sais nätisti lähteen, jos on jo hetken ehtinyt olla. Kääk. Tarvii varmaan koputtaa puuta, kun totean, että meidän uroskoiruus ei ole vielä koskaan seinille...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä sohva tuli ostettua ex-työkaverilta, ei nimittäin ime kusta! Pyyhkäisy froteepyyhkeellä ja enimmät olivat jo tiessään. Sitten vielä supsutusainetta perään ja hinkkaus. Hyvin lähti.

      Poista
    2. Hienoa, että lähti noin helposti :) Materiaali ei näytä siltä, että olis noin helppo nakki...

      Poista