Millä krapula lähtee

Virranpoika on kyllä mitä ilahduttavin illanviettopaikka. Siellä kun kävelee silmät ja korvat auki, voi syntyä erityisiä kohtaamisia. Minulla oli ilo tutustua lähinaapuriksi luettavaan mieheen (lue: asuu 10 km säteellä). Tätä ennen olin tavannut hänet heinätalkoissa muutama kesä taaksepäin. Pojat olivat kauniina lauantai-iltana tekemistä vailla ja olivat keksineet viskata heinähangot mönkkärin tarakalle ja lähteä shortseissa ja pienessä soossissa etsimään heinätalkoita. Kerrassaan mainiota, ja apuhan meille kelpasi. Heinämies oli niin innostunut siitä, että minä ja avomieheni olemme muuttaneet ranchille, että hän ehdotti spontaanisti yhteistä illanviettoa. Sanoin että heti kun puinnit on ohi, voidaan pitää iltamat. Heinämies lupasi palata asiaan n. kuukauden kuluttua. (Ei se muista kuitenkaan tätä dialogia ja ideaa, mutta ajatushan on tärkein.)

Kirkonkylän puarjhuoneen rikkaus piilee mitä heterogeenisimmässä asiakaskunnassa. Erityinen ystäväni työskentelee erityisopettajana ja työ seuraa häntä vapaa-ajalle. Alakerrassa eli ns. aikuisten osastolla vanhemmat tulevat usein keskustelemaan hänen kanssaan erityisopetuksessa olevista lapsistaan ja yläkerrassa Erityinen ystävä voi sitten tanssia samalla tanssilavalla entisten oppilaidensa kanssa. Kerrassaan upeaa elämän kirjoa.

Jaan kanssanne videon, jotta pääsette paremmin tunnelmaan.

Kiihkeimmät kesäkuukaudet ovat takanapäin.

Siinä on kuitenkin se hyvä puoli, että kun taivaltaa StreptoKokille pitsan ostoon, ei tarvitse jonottaa. Suoraan pääsee asioimaan.

Juhlimisessa on erityisen tärkeää muistaa, että paluu arkeen ja nöyrään mielentilaan tulee tapahtua välittömästi seuraavana päivänä. Helpoiten normaalielämän makuun pääsee vetämällä perässään parin sadan neliön alalla AlfaLavalin imuria, joka on painavampi kuin synti. Suulake kirskuu mukavasti lattiaa vasten.

Vessan pesemisen, tiskiveden lämmittämisen ja astiantiskuun jälkeen on vasta lupa istahtaa sohvalle ja juoda lasillinen kasvisuutejuomaa. Töitä tekemällä se kankkunen parhaiten katoaa. Tämä on ainoa elämänohje, jonka olen appiukoltani saanut.

Elämä on siitä erikoinen, että kun naurattaa, voi olla aika varma ettei kohta enää naurata.

Mitä tehokkaimman arkeen palaamisen mahdollisti Rehtori.

God bless the fucker!