lauantai 27. heinäkuuta 2013

Miten laitetaan lautta järveen


Appiukko oli nuottakalastusryhmänsä kanssa saanut valmiiksi uuden lautan. Uutta päätettiin ryhtyä tekemään kun yhden ukon jalka oli sutkahtanut vanhasta läpi. Perjantai-illan ohjelmassa oli siirtää lautta metsäkärrin kyydissä rantaan. Urakasta appiukko ilmoitti avomiehelleni noin klo 17:00 tilanteessa, jossa lautan oli pakko olla järvessä viimeistään klo 19:00.

Siinä vaiheessa kun traktoriin oli saatu virtaa, oli kello 18:00. Paineet olivat kouriintuntuvat.

Ideaalitilanteessa prosessi menee niin, että lautta nostetaan helposti ja vaivattomasti kyytiin. Ja kukaan ei huuda kenellekään. Ja kukaan ei ole valmiudessa hätäpuhelutarpeen varalta.

 
Vaihe1: Ketjut paikallaan. Avomies: "Pitäiskö tuo perämoottori nostaa ylös ettei ryyki maahan." Appiukko: "Ei tarvii."
 
 
Vaihe2: Appiukko nostamassa perämoottoria ylös sen jälkeen kun se ryykki maahan lauttaa siirrettäessä.
 
 
Vaihe3: Kuvassa työturvallisuutta parhaimmillaan. Odotin koko ajan milloin ketjut pamahtavat poikki ja kaksi ukkoa jää lautan alle. (Nostin hätäpuheluvalmiuteni tasolle 3, asteikolla 1 - 5)
 
 
Vaihe4: Ketjut alkavat luisua kourassa lautan kääntöyrityksen yhteydessä. Lautta vääntyili niin että arvelin sen katkeavan lopputuloksena. Voimasanat halkoivat tyyntä kesäiltaa. Totesin että kuvaaminen olisi liian provosoivaa tuossa tilanteessa ja keskeytin toimeni hetkeksi.
 
 
Vaihe5: Ketjun uudelleenasemointi. Appiukon visio oli että avomieheni kiipeää lautan päälle ja laittaa ketjut takaisin kouraan. Lautta ei ollut kiinnitetty mitenkään kärriin. Avomies oli sitä mieltä, ettei lautan päälle nouse missään tapauksessa niissä olosuhteissa. Appiukko oli eri mieltä - hyvin se kestää paikallaan. Kun avomies sanoi että et sitten heiluta sitä kouraa, appiukko heilutti kouraa. Kun avomies käskytti mihin suuntaan kouraa pitää siirtää, appiukko heilutti sitä toiseen suuntaan. (Nostin hätäpuheluvalmiuteni tasolle 4,99; asteikolla 1 - 5)


Kuvasarjasta puuttuu viimeinen vaihe, jossa pätkä lankkua on laitettu pystyyn maahan "tukemaan" lauttaa (kts. kuvassa oleva nuoli).  Kuormaliinojen käyttö oli siis edelleen tarpeetonta. En ottanut kuvaa, koska olin ihan varma että jään leskeksi. Tai mikä avopuolison kuoltua minusta nyt tulisikaan.


Tässä kohtaa avomies kieltäytyi jatkamasta hommaa ja poistuimme ranchilta sora ropisten.

Ei ole tähän mennessä tullut tietoa että joku olisi loukkaantunut pahoin tai kuollut, joten oletan että appiukko kalakavereineen sai lopulta lautan hilluttua järveen. En uskaltanut lähteä ranchille tänään. Vittuperkelesaatanaa esiintyi sen verran illalla etten tiedä millainen ätmös tilalla vallitsee. Katellaan tilannetta uudelleen syssymmällä.



 

17 kommenttia:

  1. Meidän autotallissa asuua PVHS. Eli "PerkeleVittuHelvettiSaatana". Se sama PVHS myös vaivaa meidän ruohonleikkuria.

    VastaaPoista
  2. Navetanvintillä on varmaan vieläkin piilossa kaikki ne helvetinperkeleet kaikissa eri muodoissa ja väreissä , mitä isäntä siellä lasketteli lähes kymmenen vuotta sitten kun vanhasta traktorista hävisi sähköt talvipakkasella. Eikä se paska käynnistynyt. Pitelin taskulamppua ja opin ihan uusia kirosanayhdistelmiä -30 asteen pakkasella. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes. Vieläkin kun ois joku hydrauliikkajuttu pettänyt niin ai ihanuutta. Sillonhan ne hajoo just kun ei pitäis ja paskimmissa olosuhteissa.

      Poista
  3. Olipa seikkailu. Ihan yhtä vaarallista kun Iltasanomissa raportoitu juttu, jossa miehn pää tuli viemäriaukosta esiin ja auto ajoi päälle. Selvisi sitten, että työmiehet eivät välittäneet työturvallisuudestaan sen vertaa, että olisivat laittaneet työmaasta kertovat aitaukset yms autoilijoille tiedoksi. - Appiukkosi on aika uhkarohkea!!!

    VastaaPoista
  4. Hui, en haluaisi olla paikalla edes hätäpuheluvalmiudessa saati osallistumassa moisiin operaatioihin. Onneksi avokillasi oli järkeä päässä!

    VastaaPoista
  5. Ei kait tuohon enää mitään talkooporukkaa tarvi, appiukkohan tiesi miten homma hoituu ja jos nyt vähän kaveria tarvii saadakseen lautan kyytiin niin kait sen nyt itse sinne veteen saa kipattua. Talkoojoukkoja tarvii ehkä vaan kääntämään lautan oikein päin ja vetämään traktorin pois jortsusta.

    Kiitos blogista, tämä on ihan huippu! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmeellisistä askareista nuo kaverit aina selviää. Joskus katsoin telkkarista dokumenttia maailman vaarallisimmista ammateista. Maanviljelijä oli mukana. Enkä yhtään ihmettele miksi.

      Poista
  6. Lautta sinällään on ihan hieno. Mietin vaan tarvittaisko enemmän kaiteita, ihan vaan ajatellen tuota veteenlaittoa ja tuota ns, turvallisuusajattelua että mitenhän sitten käytännössä? Toisaalta appiukos on kyllä ihan perusjäärä, että mitäpä siinä sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaiteet oli varmaan tarkoitus viritellä kuljetuksen jälkeen paikan päällä. Nehän ois ollu kyllä heti päreinä noissa talkoissa :D

      Poista
  7. Nyt sitten vaan oottelet muikkuja :)

    VastaaPoista
  8. Ei s..tana. Jo tätä on tullut aikansa seurattua. Kiitos siitä. Pitää saada maalla asuva miesystävä, niin aina riittää kirjoitettavaa. (NOT!)

    VastaaPoista
  9. Ah, tämä on mainiota fiilistelyä http://kaunispienielama.blogspot.fi/ tuommoisten blogien jälkeen. Alkaa tuntemaan olonsa taas ihmiseksi. Siitä keskinkertaisuuden merestä jonka pohjamudissa tässä blogissa uiskennellaan löytyy paljon jännempiä tarinoita ja tolkutonta huumoria. Ja aitoa tekemisen meininkiä. Tänks.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perustin aikanaan tämän blogin vastavoimaksi. Lifestyle-blogi kai se on tämäkin. Normaalissa elämässä ei sohvatyynyt ole aina täydellisesti aseteltuna. Ja se on pienin ongelmista.

      Poista
  10. Ahahahaha!
    Leskeksi. Ätmös. Appiukko. Kiitos tästä, päiväni pelastui. :'D
    -AnnieRouva
    muinanaisina.blogspot.com

    VastaaPoista