Paska lentää ja banjot soi

No niin. Nyt sitä on käyty rypemässä rock 'n roll -festivaaleilla kahden päivän ajan.

Saniteettijärjestelyt ovat festivaaleilla vähintäänkin kyseenalaiset. Lähdön huumassa en muistanut laittaa vessapaperia käsilaukkuun. 

Heti portin jälkeisen bajamajan wc-paperivarustetaso noin kaksi tuntia alueen avaamisen jälkeen. Kesä kuivattaa ja gynekologilla voi hoidattaa.

 

 

Yksi syy nauttia tuntuvia määriä alkoholia festivaaleilla.

Ekana iltana ihmeteltiin, että on nyt ihme kun ei ketään tuttuja näy. Vasta iltamyöhään törmättiin ensimmäisiin kontakteihimme. Kaverin pikkusisko tuumasi seuraavana päivänä, että ehkä ne muut oli katsomassa niitä bändejä eivätkä vaan istuneet anniskelualueella koko päivää. Mutta kyllä mekin katseltiin bändejä. Tai yritettiin.

PMMP

Cheek

Stella

Haloo Helsingin keikka meni jotenkin ohi. Keskityin solistin silmien pullahteluun sekä edessäni olleen naishenkilön delfiinitatuointiin. En aiemmin tiennyt että lapsetkin tekevät tatointeja.

 

Syödäkin piti. Olimme juuri nauttineet pakastepitsat anniskelualueiden välisellä matkallamme ja  yhtäkkiä sieraimet täytti mitä huumaavin tuoksu. Viidentoista metrin päästä löytyi tuo sateenkaaren pää. Ostopäätös syntyi välittömästi. Pitihän siinä sitten ruoan päälle vähän syödä ja vetää lautasellinen  paistettuja valkosipulilla maustettuja ruisleipäviipaleita valkosipulikastikkeen kera. Seuraavana päivänä majapaikkamme wc:n ovikyltin olisi voinut korvata tuolla "Täältä se tuoksu tulee" -sloganilla. Paska lentää ja banjot soi!

 

Alueella oli benjihyppymahdollisuus. Ensin katseltiin touhua kauhulla ja mitä pidemmälle ilta venyi, sen paremmalta idealta hyppy alkoi tuntua. Päädyimme mainostamaan kaikille, miten seuraavana päivänä kyllä ihan varmasti hypätään tandem-hyppy.Näin yöllä painajaisia hyppäämisestä. Aamulla katsottiin kaverin kanssa toisiamme ja oltiin että ei uskalla kyllä mitenkään.

 

Toisena päivänä hyppääminen alkoi jälleen uudelleen tuntua hyvältä idealta noin viiden tunnin ryyppäämisen jälkeen. Kävelimme kojun läheisyyteen. Hyvin suostuttelutaitoinen henkilökunnan jäsen sai meidät noin 15 sekunnissa lukemaan vastuuvapauslauseketta ja eikö kohta jo kynä sauhunnut. Meidän piti saada alunperin joku kuvaamaan hyppyä mutta ei siinä hötäkässä ketään ennätetty saada paikalle. Valjaiden kiinnitysvaiheessa alkoi jo pelottaa jonkin verran. Ylös noustiin häkissä. Tuijotin horisonttiin kun arvelin että se voisi hälventää orastavaa kuolemanpelkoa. Erehdyin katsomaan vasemmalle ja näin riisinjyvän kokoisia ihmisiä heiluttamassa nyrkkejä jonkun (oikean) metallibändin keikalla. Reidet tuntuivat yllättävän löysiltä. 

 

Rutinoitunut ja ilmeisen kyllästynyt häkkihenkilö sanoi että nyt se ois sitten aika lähteä. Kaveri sanoi että ei uskalla. Ukko sanoi että kaikki lähtee täältä hyppäämällä, muuta vaihtoehtoa ei ole. Että nyt siitä vaan painaudutte toisianne vasten. Ja minua käski hiljalleen jo heittämään irti häkin kaiteista. Kysyin että ootko nyt ihan varma että nämä vehkeet on oikein kiinnitetty. On on. Ei siinä muuta kuin kaverista kiinni ja nojautuminen taakse.

 

Ensimmäisessä repäisyssä minulta meni selkä ja kaverilta paloi nilkat. Mutta hypätty on. Kaverin sisko kehui että suorituksemme oli ollut hallittu ja näytimme hyvältä.

Jälkikäteen muistin että mullahan on muuten skolioosi eli selkärangan kieroutuma. Tuo on varmaan yksi selkävian tyyppi, jota vastuuvapauslausekkeessa tarkoitettiin.

 

Ei tarvii toista kertaa mennä.