Kirpparit ovat perseestä

Olimme lammasfarmarin kanssa varmoja, että vihdoinkin saamme romumme myytyä. Erittäin voimallisesti perseestä olevien nettikaupusteluyritysten jälkeen päätimme raahata romut Leppävirran Matkailukeskus Unnukan peräkonttikirppikselle.

Yle tarjoili juuri sopivasti vielä parhaat vinkit kirpparimyyjänä onnistumiseen.

Menekki tulisi olemaan taattu. Olimme valmiita taistoon.

Myyntiin menevien tavaroiden loniminen oli helppoa. Pistänette merkille mm. korujen upean esillepanon.

Varsinainen haaste oli tavaroiden saaminen autoon. Kun oman kiulun antaa aviomiehelle tukikohdaksi harvennushakkuu-urakoiden ajaksi, voitte uskoa, että kaikki mahdollinen roina kulkeutuu autoon ja sinne jää kuin paska junttilan tuvan seinään.

Ei ihan yllä ikkunoiden tasalle. 

Pakollinen viinapullo. Koskaan ei voi näillä seuduilla tietää milloin tulee esim. hirven kaatajaiset.

Koska olen järjestelmällinen ja suunnitelmallinen ihminen, halusin laittaa kaikki valmiiksi, jotta aamun aikainen lähtö sujuisi jouhevasti ja ilman ylimääräisiä muuttujia. Soitin aviomiehelle ja kerroin, että siirrän tavarat autosta aittaan. Vietyäni sinne yhden akkuporakoneen, totesin paremmaksi taktiikaksi vain mättää tavarat nurmikolle ja luottaa, että kaveri ne siitä jonnekin roudaa. Pelkästään tähän ja roskien erotteluun meni puoli tuntia.

Alkupalat.

Koskaan ei voi olla liikaa parkkikiekkoja. Vissiin ostettu sitä mukaa lisää, kun lava-auto on niellyt entisiä.

Löysin myös pientä välipalaa.

Väittävät, että ihminen on oppiva eläin. Paskapuhetta. Mitään emme ole oppineet Kuorman asianmukaisesta lastaamisesta ja sidonnasta. 

Sitten raportti varsinaisen tapahtuman annista. Ensimmäinen nyrkkisääntö on, että peräkonttikirppikselle on tärkeä tulla hyvissä ajoin. Näin voi varmistua, että saa paikan mahdollisimman läheltä matkailukeskuksen pääpaikkaa. Mallisuoritus kuvassa.

Ylen antamien ohjeiden mukaisesti sijoitimme vaatteet rekkiin. Rekin tosin vaihdoimme lammasfarmarin eteisnaulakkoon, johon survoimme hengareilla liikaa vaatteita ja pääsimme aitiopaikalta seuraamaan, kun tuulenpuuska heitti koko paskan asfalttiin. Ihmettelen ainoastaan sitä, ettei se kaatunut auton konepellille, vaan joku jumala jossain oli tämän kerran meidän puolellamme.

Vuodenaikaan sopivaa tavaraa edustivat mm. lampaantaljat, jouluiset purkit, Talviruokaa-kokkikirja ja enkelikoristeet. Iloinen olemuksemme ryvettyi noin 20 minuuttia kirppiksen alkamisesta, kun totesimme, ettei asiakkaita hirveästi ole liikenteessä. Ounastelen, että valmentaja Marjamäellä on enemmän Facebook-faneja. 

Aviomies oli lapsen ohjelmapalveluiden tuottajana. Ekan puolen tunnin aikana ukko oli käynyt jo ostamassa ipanalle muovisen Plaston mopon ja joku mies hyökkäsi heti perään kyselemään meiltä, että tulikos nää airot tänne, että joku mies kävi ostamassa ja sanoi, että vie lava-auton ja peräkärrin luokse oottamaan.

Peräkonttikirppiksen järjestäjä oli upeasti ajan hermolla, sillä samana päivänä järjestettiin Varkaudessa itse Huutokauppakeisarin toimesta tapahtuma ja Kuopiossa taas olivat käynnissä kaksipäiväiset torikauden avajaiset. Selvähän se, että Leppävirta vetää näistä kolmesta pisimmän korren.

Yksi pätevä neuvo Ylen videossa oli, että varkaiden varalta laitetaan esille vain yksi kenkä paristaan. Toivon, että olisi ollut edes varkaita liikkeellä, niin olisi ollut jännempää.

Kukapa ei esimerkiksi haluaisi näin tasokasta ovikoristetta?

Myyntitilanteet loivat uskoa ihmiskuntaan. Toivoin ostohousut jalassa liikkeellä olevia asiakkaita ja keskustelut olivat mm. tällaisia:

Asiakas: Paljon nää tiskirätit maksaa?

Minä: No heitäpä tarjous.
Asiakas: 50 senttiä yhteensä.
Minä: Sopiiko euro?
Asiakas: Emmäsitte.

Taidan tehdä silleen, että ens kerran ajan ihan vittuillessaan tavaroiden kanssa kirppikselle ja jokaiselle kyselijälle sanon, että siis ei nää myynnissä oo.