Maalaisten harrastuksia ja Ikea-supistuksia

Kuka väitti ettei maalla ole tekemistä lapsiperheille! Laatuaikaa voi viettää leikkaamalla nurmea päältäajettavalla ruohonleikkurilla. Ilman kuulosuojaimia. Minusta kuulo on yliarvostettua. Isänikin pärjää ihan hyvin ilman.

Maalaisnaisilla on leikkaamattomia rehevöityneitä puskia myös ulkosalla, ja sieltä voi käydä napsimassa oksia, joista syntyy näyttävä asetelma eteiseen. Ukkojen kuulosuojaimet, pakit, vasarat, metsurointivarusteet ynnä muut täydentävät kokonaisuutta. Odottelen blogiyhteistyökutsua Peltorilta.

Tee asetelma huolettomasti. Liika miettiminen ja loputon asettelu näkyy kauas.

Ja kolmantena henkilökohtainen suosikkini eli Tori.fi:n ja FB-kirppisten uusien ilmoitusten seuraaminen. Todella hyvää tekemistä esimerkiksi silloin, kun estrogeenitasot ovat viturallaan ja kärsit nukahtamisongelmista.

Arvostan, että joku on valmis viemään euron kertakäyttölautaset Pohjois-Savosta pk-seudulle tai Jyväskylään. Eikä matkan varrellakaan olevat paikkakunnat ole poissuljettuja.

Tuotteiden hinnoittelu on hyvä osata. Kirppishinnoin myytäessä tavarasta pääsee nopeasti eroon. Pienet hiusmurtumat DVD-tallenteissa eivät ole haitta eikä mikään.

Juuri kun olin ahdistumassa siitä, että pihamme on retuperällä ja ajattelin että nyt pitää jotain keksiä, oli tämä ilmoitus kuin taivaan lahja. Mietin että tarjoaisinko 80 euroa.

Projektikohteet ovat myös ylen kiinnostavia. Kukapa ei viallisesta ruohonleikkurista maksaa haluaisi.

Sitten muihin aiheisiin.

Erityinen Ystävä on saamassa ensimmäisen lapsen elokuun loppupuolella. Hän on nauttinut raskaudesta ja instaillut sydämensä kyllyydestä. Tosin ei enää, kun hän alkoi olla oikeasti raskaana. Jostain syystä viimeisen kolmanneksen jatkuva kusella ravaaminen, turvotus, vatsaa puristavat housut ja supistelut eivät olekaan niin cool.

Olemme vähän keskustelleet myös siitä mitä on odotettavissa vauvan syntymän jälkeen. Sanoin että yllätyksenä kaikki tulee kuitenkin vaikka kuinka yrittää varautua ja kuvitella. Minähän pakkasin sairaalaan mukaan pokkarin, ripsiväriä, stringit ja normifarkut. Ei vittu oikeesti.

Paikallisessa vaateliikkeessä keskustelimme ikätoverimme kanssa vauva-asioista. Tuimme molemmat tätä totaaliyhäriä ja kerroimme, että asiat menevät varmasti ihan hyvin. Uskon, että sen perään ladellut kertomuksemme unettomuudesta, tissin pureskelusta, korvatulehduksista ja maidoton-munaton-viljaton -imetysdieetistä vakuuttivat hänet hankkeen järkevyydestä.

Lähdimme piipahtamaan Ikealla eli reissussa meni matkoineen se kahdeksan tuntia, koska rönsyilimme myös muihin liikkeisiin. Ikeaan viimein päästyämme jo mallihuonekerroksessa Erityisen Ystävän piti tämän tästä selvittää miten Ikean mööpelit kestävät nojailua. Pakotin hänet lopulta hetkeksi lepäilemään sänkyosastolle. Tai siis vuodeosastolle. Siinä se pötkötti ja odotteli että maha pehmenee. Minä taas ootan milloin se taas kovenee, mutta eipä ole näköpiirissä. 

Ai niin. Kerrankin hyviä uutisia. Löysin joku aika sitten kadottamani karkkipussin. 

Arkkupakastimesta. Puheet unettomuuden aiheuttamista aivojen konfiguraatiohäiriöistä ovat täysin tuulesta temmattuja.