Mitä tarvitaan traktorin hinaamiseksi rinteen päälle?

Oltiin eilen tekemässä lähtöä syntymäpäiväkutsuille, kun tuli tieto, että traktori-peräkärry -yhdistelmä oli hyytynyt yhteen kylätien rinteistä. Ja puhuttiin kuitenkin kiihkeimmästä ruuhka-ajasta eli lauantai-illasta noin klo 19. Peräti kolme autoa (mukaanlukien Joken taksi, josta pitääkin kertoa teille joku kerta enemmän) joutui kiertämään lenkin, jotta pääsivät sinne minne olivat menossa.

Ensin rapsuteltiin vähän aikaa päänahkaa ja sitten soitettiin pari puhelua. Kävi ilmi, että kylällä oli sinä iltana kahdenlaisia traktoreita. Niitä, joissa oli riimut alla, mutta ei virtaa ja niitä, joissa olisi ollut virtaa, muttei riimuja alla.

Mikä neuvoksi?

No Hiace tietenkin (<3). Ajettiin se ukon ranchille navetan seinustalla olevan traktorin viereen. Riskit olivat valtavat, sillä Hiace piti ajaa sellaiseen paikkaan, että sen olisi pitänyt peruuttamalla selvitä pienestä ylämäestä (jyrkkyys varmaan 0,5 %). Jos traktori ei starttaisi, niin siinä oltaisiin ihan jumissa kahden ajoneuvon voimin.

Mutta eipä aikaakaan kun traktori hörähti käyntiin. Ensin sillä vedettiin Hiace pois pinteestä ja sen jälkeen saatiin liikkeelle se alkuperäinen nyhdettävä eli traktori-peräkärry -setti.

Me pääsimme syntymäpäiville ja kyläläisen purkujätekuorma pääsi perille. Puhutaan siis onnistuneesta illasta, joka ei olisi ollut mahdollinen ilman lujaa Toyota-laatua.

Jotain minusta -haaste

Lankahommien Heidi pyysi minua pyörimään hetkisen oman napani ympärillä. Se ei ole ollut koskaan minulle ongelma. Kiitos vielä mielenkiinnostasi elämääni kohtaan, tässä sinulle vastauksia.

1 Ketä ihailet ja miksi?

Janne Katajaa. Se retardin oloinen veijari saa aina töitä.

2 Viimeksi lukemasi kirja?

Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike tuli luettua. En pahoittanut mieltäni sen kirjan vuoksi. Eli suosittelen

3 Mitä teet mieluiten vapaa-aikanasi?

Syön. Dr. Phil sanoi jossain painonpudotusjaksossa, että ”You can’t have a party in your mouth all the time.”. Mietin vaan että miksei?

4 Mitä harrastat?

Lähinnä avomiehen tai sen sukulaisten jälkien siivousta ja nyt parin vuoden ajan olen melkein päivittäin putsannut koiran kusia subwooferista, sohvasta tai runkkarisänkymme reunasta.

Viron kieltä alkeita on tullut opiskeltua puoli vuotta kansalaisopistossa. Osaaminen on sillä tasolla, että jos minulta joku kysyy viroksi, että mitä kuuluu niin osaan vastata vain että ”Hästi!” (=hyvää). Täytyypä ensitilassa selvittää mitä on viroksi ”Elä kysele” tai ”No sitä samaa paskaa” tai "Et kuule ikinä usko mitä se yks taas teki.".

 

5 Mitä kotityötä et voi sietää ja miksi?

Ikkunanpesu on kyllä semmonen urakka, mitä olen jo viisi vuotta vältellyt tässä luksusasunnossamme. Kysynpähän vaan, että minkälainen vatipää pitää olla, että suunnittelee järjettömän kokoiset ikkunat, joiden saranat ovat ruudun ylälaidassa. Kyllä. Ylälaidassa. Mietipä. Seuraava asukas saa pestä ne ruudut.

6 Mistä olet kotoisin?

En ole oikein mistään kotoisin mutta jos tällä tarkoitetaan maantieteellisiä asioita niin Pohjois-Savosta.

7 Parhain luonteenpiirteesi?

Eiköhän se oo tämä valoisa luonteeni. Vaatimattomuus on kans toinen hyvä.

8 Missä olet hyvä?

Vissiin oman elämäni dokumentoinnissa. Niin paljon vierailuja blogissa, että kusi alkaa nousta nuppiin.

9 Teetkö unelmiesi työtä?

En ymmärrä kysymystä.

10 Paheesi?

Toisten keskeyttäminen. Mutta vain koska mulla on joku vielä parempi juttu takataskussa tai jokin hulvaton välikommentti toisen kertomaan juttuun.

11 Kumpi ja kampi tappeli, kumpi voitti?

En tunne. Minun puolesta hillukoot keskenään.

Näissä haasteissa on semmonen pikku ongelma, että niitä pitäisi jakaa eteenpäin. Oon niin uusi tässä blogimaailmassa, että en oo oikein joutanut vielä tarjontaan sen kummemmin perehtymään. Tässähän tulee semmonen olo, että oon vähän mulkku. Mietitääs. Aloitin blogin pitämisen Jennijeen ja Helin ansiosta. Tuntui, että kun on noin tervehenkistä/ekologista/positiivista tarinaa, niin on välttämätöntä saada kertomuksille vastavoima. Muutoin maailma nyrjähtäisi ikävästi paikaltaan. Jennijee oli jo aiemmin kutsuttu, joten pyyntö lähtee Helille. Wandaben olisin pyytänyt, mutta se pitää omaa ruokablogiaan - eihän tämä tarina siihen taas käy.

Yritän parantaa tapani.

Olen yllättynyt jo kahdesti tänään ja kello on vasta 8:23

Ollaan isän luona talon lämmittäjinä viikonlopun ajan.

Herätyskello pärähti soimaan. Kysyin ukolta, että haluaisko se käyttää koiran ulkona vai laittaa tulet uuniin. Halusi ehdottomasti olla tulimies. Mikäs siinä, työnjako oli tehty. Käytin koiran aamulenkillä ja tulin takaisin sisään. Laitoin tulet uuniin.

Samalla kun kirjoittelen tätä tarinaa pistin merkille, että isä on näköjään hankkinut tyttökalenterin. Stihlin tyttökalenterin. Siinä on moottorisahoja, ruohotrimmereitä, laikkaleikkureita ja tyttöjä aseteltu eri asentoihin.

Äkkisiltään näyttäisi että noista talkoista on työturvallisuus kaukana. Ja onkohan minussa joku vika kun en ole raivuuhommissa koskaan kiihottunut noin kovasti.

Kahtokee ite.

 

Kun laitetaan viisaat päät yhteen niin...

Pidettiin kaksipäiväinen myynnin kickoff-tilaisuus. Ryyppäämiseksihän se meni. Tästä päivästä kun selviää (kirjaimellisesti), niin en kyllä vähään aikaan uskalla suunnitella myyntiä. Jos hotellin yökerhon karaoke olisi kestänyt tunnin pidempään, olisin sataprosenttisen varmasti vetänyt siellä Paranoidin.

Mutta joo, kelataanpas alkuun. Menomatkalla minä ja huonekaverimme päästiin johtoryhmäläisen kyydillä kohteeseen. Puheenaiheet koko kolmen tunnin matkalla olivat legot ja nopeusvalvontakamerat. Vaivaantuneisuutta lisäsi Radio SuomiPopilla kerrottu seikkaperäinen tarina juontajan taannoisesta matkasta Macaoon. Jutussa kerrottiin mm. baaritiskistä, jonka alapuolella oli verho ja jokaisen tuolin kohdalla verhossa oli aukko. Jokainen voi miettiä mihin käyttötarkoitukseen se oli. Tuon mahdollisesti elämäni pisimmän puolituntisen jälkeen alkoi perinteinen neuvottelu siitä, voidaanko pitää pissitauko vai ei. Sanoin kuljettajalle että voit ihan itse valita, sinun auto ja verhoiluhan se on. Yllättäen passasi pitää pieni pitstoppi.

Kun lähestyttiin kohdetta, selvisi, ettei kukaan meistä ole kunnolla selvittänyt mihin oikeastaan ollaan menossa. Kaikki olivat luottaneet toisiinsa, eikä kukaan ollut tehnyt mitään. Tämä oli minulle yksi viikonlopun keskeisistä opetuksista.

Ensimmäinen päivä meni niin, että puoltakaan siitä mitä suunniteltiin tehtäväksi, ei saatu tehtyä. Kun laitetaan joukko myyjiä (tuo oman äänen sointia syvästi rakastava ihmislaji) samaan koppiin kertomaan ”just siitä mun jutusta”, on ihan takuuvarmaa, ettei aikataulu pidä. Jopa minä sain änkytettyä oman osuuteni tuplamittaiseksi. Samalla tuli tajuttua, ettei meillä ole mitään käsitystä siitä, mitä tässä talossa kaiken kaikkiaan oikein tehdään. Ja tämän porukan pitäisi se osata asiakkaille kertoa.

Toinen päivä oli kuin junaturma hidastettuna. Selvisi, ettei meillä ole välttämättä mitään käsitystä edes siitä, miten omalla vastuulla olevia asioita kannattaisi myydä. Tuli myös todettua, että avainasiakkaathan ovat jo meillä Excel-taulukossa. Hyvä homma, sittenhän asia on kunnossa. Tosin viimeksi kun minä tarkistin, ne oli esim. Helsingissä, Mäntsälässä ja Joensuussa.

Kahden päivän aivomyrskystä syntyi seuraavat lopputulokset:
· myyjien pitää myydä
· on suunniteltava miten keskeisiä asiakkuuksia hoidetaan

Groundbreaking. Myyntijohtaja otti esille, että pitäisikö puhua juuri asioista jotka ovat jääneet tekemättä. Tuli mieleen, että minä en ole ainakaan pessyt ikkunoita viiteen vuoteen. En tiedä mitä rästejä muilla on.

10 asiaa, jotka erottavat onnelliset ihmiset onnettomista

Jälleen on valmistunut yksi huipputarpeellinen lista maailmaan: 10 asiaa, jotka erottavat onnelliset ihmiset onnettomista. Kun kerta tällainen oli julkaistu laatulehdissä, niin piti ihan pysähtyä hetki pohtimaan tätä luetteloa.

1. Laaja sosiaalinen verkosto

Perheenjäseniä löytyy. Niiden kanssa tulee oltua yhteyksissä, kun joltain on esim. murtunut nilkka tai kun joku on selvinnyt sisäisestä verenvuodosta. Naapurit. Noh. Ruma alaston mies muutti pois viereisestä kämpästä ja tällä hetkellä joku pirtsakka pariskunta on remontoimassa asunnosta vuokrakämppää. Saahan nähdä mikä turaperse tilalle tulee. Ystävyyssuhteita vaalin silloin kun sattuu huvittamaan. Yleensä kausiluontoisesti. Kavereissa on se hyvä puoli, että jos niille kertoo miten huonosti itsellä menee, niin jollain niistä menee todennäköisesti vielä huonommin. Piristää.

2. Omien arvojen mukainen elämä

"Onnelliset ihmiset rakentavat itselleen elämän, joka on heidän omien arvojensa, vahvuuksiensa ja elämäntyylinsä mukaista."

Miten minä en ymmärrä koko lausetta. Pitää palata tähän joskus.


3. Kiitollisuus

Olen kiitollinen hyvästä ruoasta. Jota saa kyllä harvoin. Jutussa väitettiin, että kiitollisuus auttaa selviytymään stressaavista ja traumaattisista tilanteista. Olen havainnut, että vielä parempi apu on punaviini tai Lauviinan ja Vana Tallinnan sekoitus.


4. Optimismi

Onnelliset ovat kuulemma optimisteja, jotka käyttävät energiaansa ja aikaansa asioihin, joihin voivat vaikuttaa ja tietävät, etteivät ikävät asiat kestä ikuisesti. Nyt ollaan samaa mieltä. Kaikkihan kuolevat joskus.


5. Auttaminen

Toisten auttaminen ja vapaaehtoistyö tekee onnelliseksi. Kilteissä teoissa on se hyvä puoli, että ne auttavat paitsi muita, myös itseä. Tämä on faktaa. Hain kaverin kaksi kertaa Kuopiosta baarista ja viime viikonloppuna sain neljän jälkeen aamuyöllä kyydin häneltä kotiin. Ja söin vielä neljänneksen sen pitsasta. Yritti kyllä pistää hanttiin.


6. Raha ei tarkoita kaikkea

Rahalla ei meillä ole hirveesti painoarvoa, koska sitä ei ole juuri koskaan. Kukkaro on kevyt ja tili tyhjä.


7. Terveet selviytymisstrategiat

Onnelliset ihmiset miettivät, mitä he voivat oppia vaikeuksista. Minulle on jäänyt päällimmäisenä mieleen se, ettei kannata luottaa keneenkään.


8. Terveydestä välittäminen

Terveydestä huolehtiminen voi olla liikunnan lisäksi myös osallistumista asioihin ja ylipäätänsä innokasta suhtautumista kaikkeen, mitä tekee. Erityisen innostunut olen syömisestä ja juomisesta. Kananmuniakin saa kuulemma nykyään syödä niin paljon kuin lystää, oli kolesterolia tai ei. Heti kun huomasin uutisen, paistoin kolme munaa.


9. Henkinen kasvu

Ne, jotka uskovat, että on olemassa jotain itseä suurempaa, ovat onnellisempia kuin muut. On tämäkin viisaus. On olemassa paljonkin minua suurempia juttuja. Esimerkiksi anoppi.


10. Elämällä on selkeä suunta

Suunta löytyy. Koko ajan pyritään sinnikkäästi veloista eroon ja yritetään vapauttavaa lottovoittoa.

Vapaa-ajan suunnitelmia

Minä: "Hei mitäpä tehtäis tänään, kun kello on 17:42 ja ollaan kerrankin molemmat kotona yhtäaikaa?"
Ukko: "En tiiä. Nojaillaan vaikka toisiimme."
Minä: "Ei kai tässä nyt neljää, viittä tuntia vaan pelkästään sohvalla maata?"
Ukko: "No tottakai! Sehän on just parasta."

10 kuvaa kerran kuussa - 2 kk tilannepäivitys

Suuren suosion saanut 10 kuvaa kerran kuussa -raportti saa nyt jatkoa. Ensimmäisen kuukauden jälkeinen tilanne täällä.

1 Olohuoneen lattia

 

 

 

 

 

 

Tilanne on hallinnassa. Huomatkaa uutuutena viihdepaketin laitteistoon kuuluva verkkopiuha, joka ei ollut riittävän pitkä kulkeakseen listan alla koko matkan.

 

2 Lipaston päällinen

Maanäytteet on lähetetty ja olohuoneen valaisimen polttimo vaihdettu. En olis kyllä ikinä uskonut.

3 Eteinen

Pientä taantumista havaittavissa. Kirjekuori, kaksi päähinettä ja tunnistamaton todennäköisesti sähköasennuksiin liittyvä osa ovat tulleet kehiin.

4 Yöpöytä ja lähialue

Tältähän se aina näyttää. Mitähän minä oikein odotin. En jaksa edes luetteloida enää tavaroita. Päiväpeite ei ole paikallaan, koska koira kusi siihen. Taas.

5 Käyttövaatteet

Joo-o.

6 Muu materiaali

Kiivaasti on huipputärkeitä messuesitteitä selailtu...

7 Ruokapöytä

Heikkona hetkenä motkotin erinäisistä julkaisuista ja dokumenteista, joita oli taas levitelty pöydälle. Miehen ratkaisu oli näköjään niiden pinoaminen. No, näyttäähän tuo hallitummalta kuin ennen.