Pulloo ja pilikkihommia

Lauantaina avomiehen sisko ilmoitti leipovansa pullia. Tarjouduin välittömästi kylään. Hiacella yritin päästä liikennoimään mutta se oli toista mieltä. Viisi astetta pakkasta ja huonot hehkut - ei mitään mahdollisuutta saada kiulua liikkeelle. Onneksi avomies kävi ystävällisesti hakemassa minut omalla autollaan niin pääsin kylään.

Kuvassa pullia, joista unohtui hiiva. Syötiin sitten leipää.

Oli niin hieno ilma, että päätettiin viedä perheen pikkujaska pilkille ja pyydettiin alamäestä sukulaisperheen äiti ja lapsetkin mukaan. Akkaporukalla jatkettiin siis perinnettä ja opetettiin nuorisolle pilkkimistä. Ei ollut ihan menestystarina. Kun oltiin lähtöä tekemässä ajattelin antaa pienet ohjeet liikkumisesta kairan läheisyydessä:

Minä: "Kuunnelkaapas nyt hetki. Minä kannan tätä kairaa ja vaikka siinä on teräsuojus, sitä pitää silti muistaa varoa."

Pikkujaska I: "Pooring!"

Pikkujaska II: "Lähetään jo! Ketä me vielä ootetaan?"

Minä: "No sun äitis pitää vielä oottaa matkaan."

Pikkujaska I: "Voi vattuhyytelö."

Tämmöisiä pikku smart-äässejä meilläpäin kasvaa.

Eiku jäälle ja reiän tekoon. Tylsällä kairalla. Edellinen käyttäjä oli kuulemma kairannut sillä kiveen. Tämä tieto tuli jaettua siis vasta siinä vaiheessa kun oltiin jo jäällä. No ei siinä mittään. Hiki päässä piti työstää, että saatiin ees pari reikää aikaiseksi. Pikkujaskat meinasivat närkästyä. Ohjeistin porukan nuorimmalle ongen käyttöä ja kaveri alkoi jupisemaan, että haluaa isomman. Minä kertomaan siihen, että ei nämä pilkkionget valitettavasti tästä paljon isommiksi muutu. Penska kärtti että haluaa oman ongen. Minä että minkä oman. No sen mikä on tuolla rantasaunalla. Sitten välähti. Kaveri ois halunnut virvelinsä käyttöön. Käytiin tiukka väittely siitä, voiko talvella virvelöidä vai ei. Lopputuloksena pikkujaska veti tantrumit ja alkoi vollottaa. Jälkeenpäin mietin että tässä oli kyse taas minun rajoittuneisuudestani. Mikäpä sitä estää talvella virvelöimästä.

Muut lapset jaksoivat dippailla onkiaan ehkä parin minuutin ajan ja sitten niillekin riitti. Paljon kiinnostavampaa oli haudata toisia lumeen, olla hippasta ja viskellä sohjokauhalla lunta.

Onget oli enemmän tai vähemmän räjähtäneessä kunnossa, mutta eipä ne kalat sitä tienneet. Tai ehkä tiesivät kun ei saatu yhtään kalaa. Mutta kokemusta tuli. Mietin että oisko ok tehdä pekonikukkoa.

Lapsuudessa tuli käytyä pilkillä aika usein. Kilpailuissakin oltiin kevätkaudella miltei joka viikonloppu. Päällimmäisenä muistona on jäänyt mieleen se, että aina oli varpaat ja kädet jäässä ja usein siimat solmussa. Tätä perinnettä sitten piti yrittää nykylapsille jakaa. Sairasta. Tähtihetki oli kun voitin jonkun kilpailun ja sain kiikarit. Niin innokkaana menin palkintoa hakemaan, että ryykkäsin vahingossa yhden auton sivupeilin nippuun, onneksi kukaan ei huomannut. Ne oli hyvät kiikarit, vieläkin tallessa.

Keväisin lähdettiin puoleksitoista viikoksi käsivarren Lappiin pilkkiviikoille. Kilpailuja oli kaksi päivässä. Muun ajan istuin kämpillä, luin Suosikkia ja söin karkkia. Regina-lehden uskaltauduin ostamaan paikallisesta K-kaupasta, kun porukat eivät olleet näkemässä. Elin jo silloin vaarallisesti.

Kireitä siimoja vaan kaikille!

 

Pikkujaskojen toilailuja

Kuulin vähän juttua pikkujaskojen lauantaisista leikeistä avomiehen isoveljen luona. Yhdessä vaiheessa toinen pojista tuli yläkertaan ja oli vailla vaihtohousuja.

Pikkujaska: Iskä mä tarviin uudet housut.

Isä: No minkä takia?

Pikkujaska: Niihin tuli reikä.

Isä: Ei pikkureiät mitään haittaa, mee vaan takaisin leikkimään.

Pikkujaska palasi takaisin alakertaan.

Muutaman minuutin päästä alakerrassa alkoi huutaa palohälytin. No kaikki sitten hyökkäsivät alas katsomaan että mikä tilanne siellä on - takassa oli nimittäin tulet, ja toivottavasti pelkästään siellä. Hetken porukka ihmetteli ja etsi syytä hälytykselle, mitään ei vaikuttanut olevan vialla. Vanhemmat kyselivät ipanoilta että tietääkö ne mitään tästä hommasta. Tarina oli yhtenäinen, koska kukaan ei tiennyt eikä puhunut yhtään mitään.

Perusteellisemman tarkastelun jälkeen palohälytyksen ja pikkujaskan housujen reikiintymisen välillä olikin selkeä syy-seuraussuhde. Kaveri oli saanut kuningasidean ja laittanut perseensä kiinni takkaluukkuun.

 

 

 

Siinä vaiheessa kun kannikanjäljet alkoivat kärytä takkaluukussa, nousi siitä sen verran savua, että hälytys pärähti.

Pikkujaskan persnahka säilyi onneksi täysin vahingoittumattomana. Kyseessä oli Vilkkaan miehen poika. Eipä ois uskonut.
 

Muunneltua totuutta

Ilta-Sanomien painetussa versiossa oli tarinaa siitä, miten Facebookissa valehdellaan. Brittiselvityksen mukaan joka kolmas tunnusti satunnaista epärehellisyyttä tilapäivityksissään, joka neljäs myönsi liioitelleensa tai valehdelleensa elämästään 1 – 3 kertaa kuukaudessa ja joka kymmenes hujestaa peräti viikottain.

 

 

Ja minkä takia? Tietysti siksi, ettei omasta elämästä haluttu antaa liian tylsää (lue: totuudenmukaista) kuvaa. Kyllä melkein väittäisin että valtaosalla elämä on pääpiirteissään laimeeta, eikä siitä kannata minusta olla mitenkään erityisen huolissaan.


Pohdin millaisia tilapäivityksiä olisin itse voinut tällä viikolla julkaista, "facebookitetulla" ja aidolla tavalla.
 

Sain paljon palautetta blogistani! = Minua kutsuttiin internetissä huoraksi

Vietin laatuaikaa isäni kanssa = Katsottiin hauskoja kotivideoita eikä puhuttu mitään

Naapurini kyseli kiinnostuneena koirastani = "Halusin tietee koeras rovun ettei vuan tuu samanlaesta itelleen otettua"

TGIF! = Mulla ei ole mitään suunnitelmia

Onpa ihana ilma! = Aion todellakin olla sisällä koko päivän

  

 

ps. Moni (ainakin kaksi henkilöä) on pyytänyt kannanottoa viime päivien härdelliin liittyen, että miltäpä tuntuu. Eipä tässä oo elämä hirveesti keikkunut, otetaan vaikka seuraavat keskustelut esimerkiksi:

 

Appiukko tuumasi, että "näköjään sitä piäsöö iltalehtiin kehäkolomosen ulukopuolelta iliman tissien villaattamistakii". Isälle mainitsin kirjoituksestani ja ilmeestä näki, ettei se oikein tiennyt mikä blogi ees on. Sitten kun kerroin että oli ollut juttua ihan Ilta-Sanomien nettisivuilla mn kirjoituksesta niin reaktio oli "Perkele!". Sitten läpättiin yläviitoset (minun pakottamana) ja jatkettiin paikallisuutisten katsomista.

10 kuvaa kerran kuussa - 4 kk tilannepäivitys

Näin sitä on taas kuukausi vierähtänyt ja on aika ottaa pieni tilannekatsaus. Keksin muuten näppärämmän tavan esittää kuvia, kyllä huomaa että olen IT-alalla.

Jos et tiedä mistä on kyse niin mulukaseppa tiältä:
 Lähtötilanne
Joulukuun tilanneraportti
Tammikuun tilanneraportti
Helmikuun tilanneraportti


Lipaston päällinen

 

Back to square one. Edelleen kyllä lämmittää mieltä, että saatiin maanäytteet talvella lähetettyä.

Eteinen
 

Väittäisin siistiksi. Kyllä näillä asetuksilla kelpaa vastaanottaa vieraita kerran puolessa vuodessa.


Yöpöytä ja lähialue

 

Oravikosken lukupiirissä tilanne ennallaan. En oo näköjään vaihtanu lakanoita kuukauden aikana. Aika sika!

 

Käyttövaatteet

 

Vaatenaulakossa tilanne on stabiili. Uutuutena anopin 60-vuotislahja (pahvilaatikossa)

Ruokapöytä

 

 

Näillä mennään.

Työpöytä

The Oravikoski method of archiving.

 

Hanki uusi look

Postilootaan kolahti ilmoitus: Vero Moda lanseeraa uuden Noisy may -malliston.

Tänä keväänä sinäkin voit näyttää crack-huoralta!

 Lord have mercy.

 

Kevätmuoti - mitä vittua?!

Kävin eilen kaupungilla ja oli tarkoitus tehdä some serious shoppingia. Kaupat oli täynnä käsittämätöntä sontaa. Myyjät kyselivät ystävällisestä olisinko tarvinnut apua. Olisi tehnyt mieli sanoa, että hankinnoista vastaavat olisivat kyllä enemmän sitä apua tarvinneet.

Että eipähän tarvii tänä keväänäkään olla uusissa rytkyissä liikenteessä. Sama kevättakki ollut käytössä ehkä viimeiset seitsemän vuotta ja sitä rataa. Tässä katsaus Kuopion vaatekauppojen tarjontaan, enjoy...

 

Pukeuduin pimeässä -linjasto.

 

Mulla oli ala-asteella pitkiä kalsareita tällä kuosilla. Nyt näitä pitäisi kantaa ylpeydellä keskellä kirkasta päivää.

 

 

 

Ala-asteaikoina muistan englannin open käyttäneen tällaisia paitoja.

 

 

Uutuus! Tänä keväänä saamme perseesi näyttämään vieläkin isommalta.

 

 

 

"Hey, I like your style!" Slogan ei voi olla muuta kuin sarkasmia.

 

 

 

Tadaa!

 

 

 

Siis vittu oikeesti -linjastoa.

 

 

 

Grandmother 3000

 

 

 

Kullitetut sohvakangashousut vs. pensselihousut. En osaa millään valita... Otan molemmat!

 

 

 

Keksimme paitamallin, joka ei ainoastaan levennä lantiotasi vaan se on lisäksi ihan helvetin ruma.

 

 

 

Näissä jos tulisi töihin, irtoaisi heti kaksi viikkoa saikkua.

 

 

 

Groovy, man!

 

Alennusrekin avulla voitiin muistella kuluneen talven muotia. Eipä tullut ikävä.

  

Onko sitä nyt pakko kolmeen asti ryypätä?

Avomiehen siskon mies oli kutsunut porukkaa talkoisiin. Oli saanut sen verran paljon viinaa synttärilahjaksi, ettei yksinään niiden kanssa pärjännyt millään. Avomies ja sen serkku olivat olleet aamupäivällä joitakin tunteja puunkaatohommissa ja olivat sitä mieltä että ryyppäämiseksi se kuitenkin menee. Kun pitäis seuraavanakin päivänä sinne mehtään… Minä kysyin että mikä pakko se on kolmeen asti ryypätä ja tarjouduin kuskiksi. Jossain vaiheessa sitten tuli se odotettu ehdotus – että josko sitä kumminkii sinne baariin lähettäis. Sanoin että kyllä kyytiin mahtuu, ohihan siinä ajetaan. Avomiehen serkku ehdotti että voitais kai sitä myökii yhet siellä ottoo. No, eiku menoks.

Paikallisessa oli keskivertoa parempi meininki. Jos olisin ollut kännissä. Vilkkain mies porukasta järjesti ohjelmanumeroita. Se puristi minua perseestä ja yritti lavastaa viattoman ohikulkijan syylliseksi. Onneksi en hivauttanut. Sitten se laskujeni mukaan antoi kielareita neljälle eri miehelle. Ja ne eivät pistäneet hanttiin.

 

Muutoinkin ilta meni peruskaavan mukaan. Kylän ainoat lesbot olivat liikenteessä ja esittivät korviariipaisevia karaokevetoja. Avomieheltä oli joku juippi kysynyt vessassa että ette taida olla leppävirtalaisia. Ilmeisesti oli tappelua vailla, noinhan kaikki jupakat kylillä alkaa. Ainoa välienselvittely tuli yläkerran populäärimusiikkiosastolla kun kaksi hintelää poikaa tönivät vähän toisiaan. Meidän porukka osallistui asiaan niin että avomiehen isoveli tuuppasi toista niistä selkään kostona törmäilystä ja vilkas mies (painaa jotain 50 kiloo) meni erottamaan niitä toisistaan. Varmaan pahin lopputulos ois ollut naarmu, semmosia kukkakeppejä ne uhittelijat oli.

Avomiehen serkulle yritettiin löytää naista kun supliikkimies jäätyy tuntemattomien naisten seurassa. Istuttiin pöydässä ja toisella puolella oli muun seurueen edustajia. Yksi naisista rävelsi puhelintaan. Minä sitten huomasin että sehän etsii ajoneuvoja Nettiauton sivuilta. Jos nainen etsii autoa, tilanne vaatii miestä. Sovittiin serkun kanssa että se alkaa jututtaa naista. Ei alkanut. Sitten piti pyytää omaa ukkoa käynnistämään keskustelu ja se sai elää taas menetettyä nuoruuttaan. Eikö kohta kielarimies tullut paikalle ja viidessä sekunnissa se sai naisen suuttumaan ja lähtemään pöydästä. Hyvin tehty.

 

Kotimatkalla piti ottaa kolme pitstoppia merisairauden vuoksi. Avomiehen serkulla oli niin paha krapula että meidän koirakin aamulla tärisi ja oksensi. Metsämiehet tuijottavat Simpsoneita ja puut saavat huojua metsässä ihan rauhassa.