Kun on hyvät naapurit, ei käy elämä tylsäksi

Meillä on ollut uusi naapuri nyt muutaman kuukauden ajan. Lapsellinen nainen, normaalin oloinen. Se oli ehkä lievä pettymys kun miettii mitä aiemmin oli. Rekkakuskinaapuri piti Kari Tapion muistokonsertteja, joista tuli kertomaan meille ympäripäissään paljasjaloin.

 

Yhtenä iltana meillä oli vieraita ja päätettiin saunoa. Lähdin ystäväni kanssa lampsimaan alakäytävää pitkin saunaosastoa kohti. Naapuri ja sen kaveri tulivat vastaan ja toinen heistä oli verhoutunut kylpytakkiin. Ainoa ongelma oli, että se ei yltänyt ruhon ympärille ja vehkeet roikkui iloisesti näkyvillä. Ei ole koskaan tuntunut mikään käytävä yhtä kapealta ja matkanteko yhtä vaivaannuttavalta. Edes työpaikan hissiä ei voi verrata tähän.

 

Kun käytävällä tulee penis vastaan, niin pakkohan sitä on tuijottaa. Naurattamaanhan siinä rupes ja piti katsella seiniä ja kattoa. Sitten piti taas kurkata uudestaan. Eihän siinä oo vaihtoehtoja. Vastapuolelta ei tehty minkäänlaista elettä, että olisi alettu piilottaa kalustoa froteen suojiin. Just oikea meininki. Kaverini laittoi saunaosastolle päästyämme oven lukkoon. Ei oo muuten tullut meille saunomaan toiste.

Kun asuttiin nykyistä edellisessä kämpässä, meidän talossa asui helvetin outo hiihtäjä. Reservin säämies, jolla oli aina päällä vihreä pusakka. Mulla ei oikeesti kestänyt hermo yhtään sitä kaveria. Sillä oli aina asiaa. Outoa asiaa. Avomies taas sosiaalisena tyyppinä ajautui tietenkin keskusteluihin sen kanssa. Minulle selvisi myöhemmin, että tää ukko oli päässyt Suomen Tyypit –sarjaan. Radiofanimies-jakso täällä: http://www.youtube.com/watch?v=Z77U_pA_5-0 

Todennäköisesti et jaksa avata linkkiä tai katsoa koko tarinaa. Tiukkaa teki mullakin. Siispä tässä tiivistelmä. Kaveri soittaa eri radiokanaville melkein päivittäin ja nauhoittaa keskustelunsa juontajan kanssa. C-kaseteille. Tätä hommaa se on harrastanut vuosikausia. On ollut silleen aikaa, kun jäi eläkkeelle 90-luvun puolivälissä, nuorena miehenä. Naistahan sekin reppana on vailla. Seuranhakukriteerinä on, että naisen on oltava a) vapaa ja b) nimeltään Taija. Ei oo pahat vaatimukset.

 

Mitähän pitäisi itse tempaista, että minusta tulisi tällainen legendaarinen naapuri. Tällä hetkellä olen se nyrpeä akka, joka ei siivoa rappukäytävää vaikka on luvannut.

 

Vois vaikka ryhtyä rajattomaan ruohonleikkuuseen, kuten eräs ystäväni. Jäis nimi mieleen. Ja jotain palaisi pysyvästi verkkokalvoille.

 

 

 

 

 

 

Se tunne kun katsot aamulla peiliin...

...ja huomaat ehkäisypillerin jääneen kiinni hammasrautoihisi.
 

Esittelyssä Islanti

Elekee hättäilkö. Tästä ei ole tulossa myöskään matkailublogi. Mutta kerronpa silti eräästä reissusta.

Oltiin kavereiden kanssa Islannissa pari vuotta sitten. Talous oli kuralla ja lentoliput halpoja. Meillä oli matkaoppaana Mondo-sarjan kirja. Kyseisen kirjasarjan ideana on, että kohteissa asuvat suomalaiset antavat vinkkejään turisteille tarjoten näin ainutlaatuisen kokemuksen. Ei kärsi kieltää. Oppaan avulla päästiin rypemään hylättyyn kuumavesialtaaseen. Oli sekin. Ensin ajettiin vuokra-autolla paikan lähelle. Sitten käveltiin muutama sata metriä ja edessä avautui kyllä hieno maisema vuorien syleilyssä, mutta allas oli täynnä mutaista vettä ja vaatteidenvaihto piti tehdä ränsistyneissä kopeissa betonilattialla. Ja oli nimittäin helvetin kylmä. Ihme kyllä samalle altaalle oli osunut yksi ällöttävä romanttinen pariskunta (rasiallinen mansikoita mukana ja epäilyttävää keinuntaa sylikkäin) ja joku toinen kaveriporukka. Vesi oli ihanan lämmintä, ei siinä mitään. Mutta eipä tarvii toista kertaa tuota ”paikallisten tarkoin varjelemaa salaisuutta” lähteä ihmettelemään. Suosittelen ihan Reykjavikin uimahallia, jossa on suuret lämpimät ulkoaltaat. Ja maksoikohan pari euroa se ilo.

Islantikokemukseen kuuluu myös olennaisesti ratsastus. En ole koskaan ollut kiinnostunut hevosista. Pakkohan minunkin oli konin kyytiin kammeta kun luvassa piti olla maaginen keikka. Rakkaus ratsastukseen ei roihahtanut. Reitti oli tylsä – tasamaata vaan. Maisemat olivat jälleen hyvät, Hekla möllötti taustalla. En tippunut kyydistä, mikä oli bonusta. En ymmärrä miksi tuollaisesta pitäisi maksaakin jotain.

Käytiin tietysti tarkastamassa kaikki pakolliset nähtävyydet, mm. geysirit, vesiputoukset, jäätiköt ja mannerlaattojen erkanemismestat. Valasretkellä käytiin myös ja eipä oo ehkä ikinä ollu niin paha olo. Siinä kun koko ajan tarkkailee laivan lähialuetta eikä tuijottele horisonttiin, niin alkaa pakissa kuplia. Paluumatkan vietin varuilta vessanpöntöllä muovipussin kanssa, koska en ollut varma kummastako päästä alkaa ensin puskemaan tavaraa.

 

Tätä odotettiin. Ja tältä se näytti.

 

Kyllä kannatti.

Silleen ihan vakavasti sanottuna Islanti on ehkä ainoa maa, jonne oikeasti viitsisi lähteä uudestaan. Se on siitä hyvä paikka, ettei siellä oo hirveesti kauppoja. Eikä ihmisiä.
 

 

Blogihaaste: Rumin esine

Eipä nimittäin mennyt eilinen krapulapäivä hukkaan. Keksin ihan uudenlaisen haasteen, jossa esitellään lukijoille rumin taloudesta löytyvä esine. Mikä luovuus, mikä innovatiivisuus!

Sorkkamuki.

Niitä kantavat koteihinsa Saarenmaalla villisikajahdissa käyvät pohjoissavolaiset alfaurokset. Tämä mykistävä esine sijoitettiin  meillä ihan kunniapaikalle olkkarin kirjahyllyyn. Minun toimestani se sijoitettiin nopeasti uudelleen. Kaappiin. Kirjojen taakse.

Tässä se on:

Puistattaa tuo pohja.

Haaste on heitetty. Mitä teiltä löytyy? Blogilinkkiä tai tarinaa kehiin, kiitos.

Ps. Jos sinunkin kotoasi löytyy tällainen luomumuki, olet velvollinen tunnustamaan.
 

 

Jääkiekosta ja S&M-liigasta

Hämmästyttää tämä jääkiekko taas.

Ei oltu valmiina peliin. Jep. Nämä matsit tulevat yllätyksenä. Pitääpä heti ensi tilassa lahjoittaa maajoukkueelle seinäkalenterit ja pari tussia. "Achtung! Peli huomenna." "Muista, peli alkaa tänään klo 17:00."

Erikoista on ettei osata ampua kohti maalia. Ammattimiehet kuitenkin kyseessä. Vähän sama asia jos ukko alkais kyntää pihatietä pellon sijaan.

Herätään pelaamaan vasta kun ollaan mukavassa tappioasemassa. Aletaan toivoa. Epäonnistutaan.

Mutta ei tämä MM-kevät tuntunut mitenkään pahalta. Olen meinaan kokenut pahempiakin pettymyksiä. Lopetin SM-liigan seuraamisen viime vuonna. Johdettiin ottelusarjaa 3 – 0. Hurmos oli valtava. Niiralan montussa nähtiin sinä keväänä ehkä ekat aallot ikinä. Hävittiin se ottelusarja 3 - 4. Hakkasin kuvassa näkyvällä pahvilärpykkeellä otsaani koko viimeisen erän ajan. Kotiin päästyäni laitoin fanituotteeni varastoon (kuvassa).

 

Pohjalla lukuisat jännittämiset vuosien varrella, että säilytäänkö sarjassa. Rämpimiset sarjataulukon hännillä. Pilkkaa menestyvien joukkueiden kannattajilta. Sitten viimein ollaan tilanteessa, kun voitetaan runkosarja. On lupa odottaa paljon. Ja sitten heittäydytään selälleen ja antaudutaan. 

Voi joko ostaa KalPan kausikortin tai laittaa tikun varpaankynnen väliin ja potkaista seinään. Tuska on sama, mutta jälkimmäisessä säästää vajaan tonnin.

 

                     

Superlauantai, superpettymys

Viisuissa oli odotukset korkealla. Taas kerran. Kerkesin katsoa lähetyksen puoleen väliin, sitten piti jo joutua baariin. Kotimatkalla palveleva taksiyrittäjä Joke kertoi miten kisassa oli käynyt. Naapurimaatkin olivat kuulemma pettäneet. Jos ei pidetä yhtä viisuissa, on meidän kyllä turha odottaa tukea jossain kriisitilanteessa.

Kristan ralli oli ihan viihdyttävä, mutta luulen että pisteitä rokotti sen hullut ilmeet. Ei ole mitään syytä yrittää pullistella silmiä ulos kuopistaan. Riittää ihan että hymyilee.

Monsterit on jo nähty ja lesbosuudelmakorttikin on kätetty. Mitä jää? Ehdotan että ensi vuonna kokeillaan foliolla päällystettyjä mummoja tai sitten otetaan joku hyvärunkoinen ihomaalattu mieslaulaja. Joka esiintyy koko ajan sivuttain kameraan nähden. Tai ainahan voi kärrätä lavalle kymmeniä koiranpentuja. 

Romanian pop-oopperalaulaja oli muuten ihan ylivoimainen. Tuommoiseen esitykseen ei voi edes varautua mitenkään. Se yksinkertaisesti karkaa päälle. Yksi vaihtoehto voisikin olla tekno-joikaaminen.

Ennakkosuosikiksi pitää jotenkin päästä. Emme selvästikään hallitse tätä prosessia. Ehdotan lahjontaa.

 

Rautarouvan dieetti

Kilojen kanssa kamppaileville on tarjolla jos jonkinlaista dieettiä. Keräsin tähän hyvin päteviltä vaikuttavia kuureja. Sokerina pohjalla maailman ensi-illassa Rautarouvan dieetti.

Ananasdieetissä syödään kahtena päivänä viikossa pelkästään ananasta. Kahden ananaspäivän aikana paino laskee kaksi kiloa, pääasiassa nesteiden muodossa. Tällä menetelmällä luvataan että kuukaudessa lähtee kymppikilo. Tehokasta. Jos ananas kyllästyttää, voi annosta pimpata lisäämällä neljänneskiloon ananasta 100 grammaa porkkanaraastetta, 100 grammaa kurkkusuikaleita ja 50 grammaa appelsiinia. Maustaa saa pippurilla ja soijakastikkeella. Kuulostaapa helvetin herkulliselta!

Kivennäisvesidieetissä ohjeena on juoda kolme litraa kivennäisvettä päivässä ja lisäksi syödään niukkoja, tarkkaan määriteltyjä aterioita. Tällä menetelmällä luvataan painon putoamista ensimmäisellä viikolla, mutta toinen viikko ei tuo merkittäviä lisätuloksia. Näin maallikkona veikkaan, että syy tähän on dieetin seitsemännessä päivässä, kohdassa "illallinen":

7. päivä
Aamiainen: teetä ja sitruunamehua
Lounas: iso noin 200 gramman pihvi ja hedelmiä
Illallinen: saat syödä mitä haluat

Hyvä ystäväni ottaa usein erän lentoemännän dieettiä. Siinä aamupalaksi vedetään puolikas greippi ja kahvia tai teetä ilman maitoa ja sokeria. Nam. Onnistumisen edellytyksenä on, että dieettiä noudatetaan orjallisesti. Epäonnistuminen kohtaa, jos ensimmäisenä päivänä et toimi näin:

Päivällinen: kaksi keitettyä kananmunaa, 170 g vihreitä papuja ja puolikas greippiä. Lämmitä pavut, muserra toinen muna päälle ja mausta miedosti yrteillä

Jos et muserra toista munaa papujen päälle, lihot kolme kiloa!

Ja sitten hetki, mitä olette odottaneet. Esittelen teille Rautarouvan dieetin. Raudat ja korokepalat suuhun ja viikoksi kotiin. Näillä asetuksilla kolme kiloa lähtee hups vaan.

 

* = Leivät nautitaan pieninä palasina, nielemällä. Lubrikanttina käytetään tuntuvaa kerrosta Oivariiniä.

** = Elintarvike muussataan haarukalla, nautitaan nielemällä

 

Varoituksena, että dieetti generoi järjettömän lihanhimon. Minusta tullee Oravikosken ensimmäinen kulkija tätä menoa.