Jääkiekosta ja S&M-liigasta

Hämmästyttää tämä jääkiekko taas.

Ei oltu valmiina peliin. Jep. Nämä matsit tulevat yllätyksenä. Pitääpä heti ensi tilassa lahjoittaa maajoukkueelle seinäkalenterit ja pari tussia. "Achtung! Peli huomenna." "Muista, peli alkaa tänään klo 17:00."

Erikoista on ettei osata ampua kohti maalia. Ammattimiehet kuitenkin kyseessä. Vähän sama asia jos ukko alkais kyntää pihatietä pellon sijaan.

Herätään pelaamaan vasta kun ollaan mukavassa tappioasemassa. Aletaan toivoa. Epäonnistutaan.

Mutta ei tämä MM-kevät tuntunut mitenkään pahalta. Olen meinaan kokenut pahempiakin pettymyksiä. Lopetin SM-liigan seuraamisen viime vuonna. Johdettiin ottelusarjaa 3 – 0. Hurmos oli valtava. Niiralan montussa nähtiin sinä keväänä ehkä ekat aallot ikinä. Hävittiin se ottelusarja 3 - 4. Hakkasin kuvassa näkyvällä pahvilärpykkeellä otsaani koko viimeisen erän ajan. Kotiin päästyäni laitoin fanituotteeni varastoon (kuvassa).

 

Pohjalla lukuisat jännittämiset vuosien varrella, että säilytäänkö sarjassa. Rämpimiset sarjataulukon hännillä. Pilkkaa menestyvien joukkueiden kannattajilta. Sitten viimein ollaan tilanteessa, kun voitetaan runkosarja. On lupa odottaa paljon. Ja sitten heittäydytään selälleen ja antaudutaan. 

Voi joko ostaa KalPan kausikortin tai laittaa tikun varpaankynnen väliin ja potkaista seinään. Tuska on sama, mutta jälkimmäisessä säästää vajaan tonnin.