lauantai 11. toukokuuta 2013

Rotumääritelmä - saksanmetsästysterrieri


Latinankielinen nimi: Resistansimus maximus
Säkäkorkeus: Ylettää hyvin kusemaan runkopatjasängyn reunaan
Uskonnollinen vakaumus: Protestantti
Poliittinen kanta: Vihaa perussuomalaisia, kohdattaessa saattaa käydä päälle
 
Luonne: Pahoittaa mielensä milloin mistäkin ja on innovatiivinen etsiessään jatkuvasti uusia kostomahdollisuuksia. Pitää lapsista, erityisesti niiden nylkyttämisestä ja kalsareiden nuuhkimisesta.

Arkkivihollinen: Suomenpystykorva

Älykkyys: Oppii hyvin temppuja, kuten irvistämisen keskisormea näytettäessä



Terveystilanne: Esiintyy jonkin verran hammaspuutoksia. Puree mielellään kiviä, jos ei pääse etenemään luolassa.

Käyttö: Monipuolinen metsästyskoira. Metsästää mm. supikoiria, mäyriä, hevosia, jäniksiä, oravia, siilejä ja hiiriä. Myös eläimenmuotoiset patsaat kelpaavat hyökkäyskohteeksi. Jäniksenmetsästysprosessi menee niin että kun jänis tekee ensimmäisen harhautuslenkin, koira jää pyörimään ympyrää ja jänis nauraa partaansa vähän matkan päässä.

Aggressiivisuus: Satunnaista taipumusta löytyy




Suosittelen rotua ihmisille, joiden elämä tuntuu liian helpolta.

 

22 kommenttia:

  1. Repesin!
    En kyllä suosittelisi kaupunkikoiraksi kävelylenkeille. Työkoira ilman muuta. Tappelee loppuun saakka eli sitkeä sissi.
    Tuo viimeinen irvistyskuva ehdottoman hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitkeyttä löytyy. Eivät osaa luovuttaa ja siksi moni pääsee hengestään luolilla.

      Poista
  2. Hahaha!! :DD Oikein suloisen ja herttaisen oloinen kaveri!

    VastaaPoista
  3. Henk. koht. toivoisin, että metsästyksen osalta mäyrät jätettäisiin rauhaan, kun ei ne tee pahaa kuin kastemadoille ja komposteille ja sen sijaan fokus olisi esimerkiksi persuissa ja supikoirissa. Nimim. omaa sukua Mäyrä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa moni metsästäjäkin toivoa ettei osuisi luolalle, jossa asustaa mäyrä.

      Poista
  4. Myös isopuudeli on hyvä vaihtoehto, jos elämä tuntuu liian tylsältä. Todellinen susi lampaan vaatteissa ja 24h tekemisen puute.

    Mitta sopivalle säkäkorkeudelle on myös se, ylettyykö piski juomaan kodin parhaasta vesiläheestä - vessanpöntöstä. Sitä arvokkuutta, jota puudeleissa väitetään olevan, en ole nähnyt. Rodulle ominainen lennokas ja sulavalinjainen askellus tulee esille lähinnä silloin, kun suussa on aarre: roskiksen sisältöä tai ojasta löytynyt, useita viikkoja mädäntynyt pikkueläimen raato.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä näin on..minulla kylläkin pari kääpiöpuudelia.Missähän mielenhäiriössä tuli otettua toinenkin?Pienemmällä on metsästysvietti kaikkiin nelijalkaisiin elukoihin jotka erehtyy tv-ruutuun.Ei voi kattoa ollenkaan ravisuoraa,avaraa luontoa tai scifi leffojakaan örkkimörkkineen...nurmikkokin on lommoilla,ilmeisesti matoja kaivavat kilpaa.Tai mitä paskempi haju löytyy,siinä täytyy piehtaroida hartaasti.

      Poista
  5. Täältä löytyy parsonrusselli ja sama määritelmä kävisi muuten, mutta tää metsästää myös lapsia.. ja aikuisia. Liekö persuja tai persujen jälkeläisiä sitten :P

    VastaaPoista
  6. Upeaa tekstiä. Saa kyllä nauramaan:). Odotan kirjoituxia aina innolla

    VastaaPoista
  7. Meillä asuu harvinainen, kesy lihapullahaukka lat. lihapullos pyörylös. Suurehko lihansyöjäpeto, joka kuuluu jalohaukkojen heimoon. Evoluution seurauksena sen ulkonäkö muistuttaa enää vain etäisesti haukkaa, mutta haukkojen terävät piirteet, kuten nokka, kynnet ja terävä katse ovat edelleen sen tunnusmerkkejä.

    Lihapullahaukkaa tavataan yleisimmin keittiöiden liepeillä kautta maan ja erityisesti niitä voidaan nähdä hiippailemassa jääkaappien ja kauppakassien lähettyvillä.

    Tämä opportunistinen lihansyöjä viihtyy erinomaisesti puolenmetrin säteellä himoitsemastaan herkusta ja omaa erityisen valikoivan kuulon erottaakseen lihapullapaketin avaamisesta aiheutuvan rapinan jopa kilometrien päähän.

    Paketin avaamisen jälkeen lihapullahaukka lehahtaa paikalle ja istuu kauniisti tuijottaen herkeämättä lihapalleroaan. Kun heilutat pullaa puolelta toiselle, huomaat miten lihapullahaukan katse seuraa tiiviisti himottua lihatuotetta.

    Lihapullahaukkaa on monien, varsinkin pohjoisten kansojen mytologiassa pidetty myös mystisena ja tarunomaisena hahmona, koska sillä on yliluonnollisia voimia; se saa nimittäin herkun kuin herkun siirtymään kitaansa pelkän katseen voimalla.

    Kotona hän tottelee nimeä Kosti. Teksi on ote Kosti Johannes Kääriäisen blogista

    VastaaPoista
  8. Milloin toi tekee seuraavan pentueen? Tilaus täältä, tollasta luonnetta ei voi ohittaa.

    VastaaPoista
  9. Tässä vertailun vuoksi dogi-ihmisille (ite en oo) linkki yhden kaupunkikoiran elämään. Varsinkin kuvat hyviä.

    http://dmndztalife.blogspot.fi/search?updated-min=2013-01-01T00:00:00-08:00&updated-max=2014-01-01T00:00:00-08:00&max-results=50

    - Gillette

    VastaaPoista
  10. Täällä sakutyttö loikoilee sohvalla käyttäen jalkaani tyynynä, välillä nuolla lipsauttaa pohkeesta. Aamulenkki mäkimaastossa olisi voinut hänen mielestään kestää noin neljä tuntia tunnin sijasta. Räkyttävät kaupunkilaiset kanssakoirat ottavat päähän ja osapuilleen joka puun latvassa kasvaa ärsyttävä orava, joita pitää tarkkailla pystyasennossa. Ei hauku yhtään, mutta hiiriajo otetaan vahvasti uikuttaen. Luolassa ilmeisesti kammottava tappaja..

    Leikit välillä vähän rajuja ja kiellettäessä joutuu kamppailemaan kovasti tottelemisen ja hyökkäyksen välillä, mikä ilmenee jousimaisina hyppyinä taaksepäin ja pään hinkuttamisena mattoon. Remmikäytös useimmiten luokatonta, mutta vaikeetahan tuota on kieltää kun kattoo niillä vähän karsastavilla silmillään iloisesti...Ykkösharrastus uinti, jota suoritetaan kaikilla mahdollisilla tyyleillä ja kaikissa mahdollisissa paikoissa. Ja turkki ravistellaan tietysti ihmisen välittömässä läheisyydessä.. mutta suihku. Ehdoton no-no. Tai jopa no-show.

    Maailman paras koira!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko teidän koiran uikutus ihan uikutusta vai kiljumista? Meillä koira kirjaimellisesti kiljuu jos näkee jotain mielenkiintoista ja haluais päästä mestoille.

      Poista
    2. Kyllä, kiljumista ja rääkymistä ja kaikkea siltä väliltä. Tänä kesänä myös lokit tuntuivat nyppivän rajusti.

      Poista
  11. Repesin ainakin kolmesta kohtaa jänikselle, lähinnä sen takia, että se kuulosti niin tutulta...

    Tuolla lattialla kuorsaa meidän Suuri Valkoinen Metsästäjä, jonka juuret juontavat Irlantiin, jossa sen esivanhemmat ovat uljaina juosseet kuninkaiden hevosten jaloissa susia metsästäen. Kyseessähän on siis toki irlanninsusikoira, johon on tosin tainnut eksyä jossain jalostuspolvessa kissaa "lähetäänkö ulos" kysymystä seuraavan kolli kuutamolla -konserton perusteella...
    Tämä suuri metsästäjä tekee yleensä lenkin avauksena ns. aivokusen, jossa pissa lähtee päästä ja kulkee metrisen selän mitalta sinne oikeisiin elimiin, mistä se tulee ulos. Näky on sen verta pelottava, että metrin päästä pusikosta paineli rusakko pää viidentenä jalkana pakoon avoimelle kentälle, mutta kaikessa kusemisen kiiressä ei voi aina sellasta rusakkoa tajuta. Minä kyllä tajusin, lähinnä pudistelin päätäni kun puputti pysähtyi 15 metrin jälkeen tarkistamaan tilanteen ja teikäläisen sukulaisensa tapaan naureskeli partaansa.
    Auta armias, kun yön pimeillä tunneilla kuljemme siltaa pitkin ja joen törmällä vähän jokin rapsahtaa. Suuri vahtikoira menee sinne örisemään ja kyttämään, eikä millään meinaa jatkaa matkaa vaikka minä mielelläni olisin jo jatkanut ja sorsakin jo jatkaa matkaansa lentäen.
    Bravuuri on ehdottomasti uiminen - tai sen puute. Uiminen tarkoittaa sitä, että mennään paikallisen järven rantaan ja omistaja kahlaa reisiä myöten veteen, maanitellen koiraa peräänsä. Kun viimein löytyy rohkeutta tarpeeks ylittää suuri kynnys tulla veteen, sinne mennään tasan niin syvälle, että voi istua alas ja kastella pallit. Pallien lämpötilan laskeuduttua soveltuvalle tasolle, nostetaan perse vedestä, kävellään rantaan ja kiitetään uintireissusta ravistelemalla kaikki vesi omistajan päälle (paidassa oli vielä kuivia kohtia jäljellä).
    Niin ja kun leikitään kepin kanssa, niin eihän sitä tarvitse takas tuoda, sen voi tiputtaa puolessa välissä matkaa ja sitten painella satanen lasissa omistajan ohite, pysähtyä ja jäädä tuijottamaan et mitäs nyt tehdään. Olen harkinnut bumerangin ostamista, se ainakin tulisi takaisin, vaikka koira painelisikin hajun perässä jonnekin ihan muualle.

    Tämä tapaushan tuli taloon ns. dumppausmenetelmällä, eli rakkahin sisko toi sen "muutamaksi päiväksi" hoitoon ja melkein vuotta myöhemmin tuossa se kuorsaa yhä, ei sillä ettäkö enää viittis takaskaan antaa. Se on jo liian investoitunut naapurin pennun kanssa viha-rakkaussuhteeseen ja olisin ihan outoa, jos ihmiset ei enää ulkoillessa pysähtyisi tuijottamaan kun kävelen ohi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dumppausmenetelmä on tuttua. Eka koira tuli viikoksi hoitoon meille. Kun oli kulunut kaksi viikkoa, selvisi että eipä se oo menossa enää takaisin avomiehen siskon luokse.

      Poista
  12. Hehheh :D
    Meillä on bokseri. Tai OLI: Rontti muutti viime viikonloppuna maalle, ei ole ison koiran paikka kaupungissa! Maailman ärsyttävin tyyppi, mutta hellyyttävä myös :)

    Sen verran ahne paskiainen, että jos sattui jäämään jotain evästä hollille (esim. kattila liedelle), niin kyllä varmasti kävi vetämässä kattilan alas ja sitten kaiken huiviin! Näin kävi mm. silloin, kun olin keittänyt koirille 4 litraa puuroa. Oli ahminut kaiken suihinsa ja olisi varmasti syönyt vielä enemmänkin, jos vain olisi ollut! No arvaahan siinä, mitä tapahtuu, kun noin hulluna vetää evästä turpaansa: ruoka oli paukkunut pihalle molemmista päistä! Kun puoli tuntia myöhemmin tulin kotiin, oli pitkin lattioita yrjökasoja. Olohuoneen karvalankamatto oli pökälöity täyteen isoja kakkipökäleitä, joiden päällä sitten oli steppailtu, minkä jälkeen kuljettu ympäri asuntoa kakkaisilla jaloilla sotkien KAIKKI mahdolliset matot! Hyvä puoli oli se, että ei sentään ollut mun tai kakrujen sänkyihin mennyt... Se vielä olisi puuttunut!

    http://smyrmeli.blogspot.fi/2012/09/mulla-on-ruma-ihailija.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ois ydinreaktori sulanut jos tuommoiseen sotkuun ois pitänyt palata. Painajaismaista. Olis hauva muuttanut maalle tai maahan aika nopeesti.

      Ymmärrän tuota kertomaasi viha-rakkaussuhdetta aika hyvin. Meillä on tuo kusemishomma, eroahdistukseen liittyy. Onneksi ei kuitenkaan pasko sisälle, sehän tästä vielä puuttuis.

      Poista
    2. Koira asuu nykyään maalla, rukkasia ei raaskittu siitä tehä (vaikka bokserinnahkarotsi ois ollu kyllä aika pähee!)Onpahan wuffella lääniä minne paskoa!

      Poista