Esittelyssä Islanti

Elekee hättäilkö. Tästä ei ole tulossa myöskään matkailublogi. Mutta kerronpa silti eräästä reissusta.

Oltiin kavereiden kanssa Islannissa pari vuotta sitten. Talous oli kuralla ja lentoliput halpoja. Meillä oli matkaoppaana Mondo-sarjan kirja. Kyseisen kirjasarjan ideana on, että kohteissa asuvat suomalaiset antavat vinkkejään turisteille tarjoten näin ainutlaatuisen kokemuksen. Ei kärsi kieltää. Oppaan avulla päästiin rypemään hylättyyn kuumavesialtaaseen. Oli sekin. Ensin ajettiin vuokra-autolla paikan lähelle. Sitten käveltiin muutama sata metriä ja edessä avautui kyllä hieno maisema vuorien syleilyssä, mutta allas oli täynnä mutaista vettä ja vaatteidenvaihto piti tehdä ränsistyneissä kopeissa betonilattialla. Ja oli nimittäin helvetin kylmä. Ihme kyllä samalle altaalle oli osunut yksi ällöttävä romanttinen pariskunta (rasiallinen mansikoita mukana ja epäilyttävää keinuntaa sylikkäin) ja joku toinen kaveriporukka. Vesi oli ihanan lämmintä, ei siinä mitään. Mutta eipä tarvii toista kertaa tuota ”paikallisten tarkoin varjelemaa salaisuutta” lähteä ihmettelemään. Suosittelen ihan Reykjavikin uimahallia, jossa on suuret lämpimät ulkoaltaat. Ja maksoikohan pari euroa se ilo.

Islantikokemukseen kuuluu myös olennaisesti ratsastus. En ole koskaan ollut kiinnostunut hevosista. Pakkohan minunkin oli konin kyytiin kammeta kun luvassa piti olla maaginen keikka. Rakkaus ratsastukseen ei roihahtanut. Reitti oli tylsä – tasamaata vaan. Maisemat olivat jälleen hyvät, Hekla möllötti taustalla. En tippunut kyydistä, mikä oli bonusta. En ymmärrä miksi tuollaisesta pitäisi maksaakin jotain.

Käytiin tietysti tarkastamassa kaikki pakolliset nähtävyydet, mm. geysirit, vesiputoukset, jäätiköt ja mannerlaattojen erkanemismestat. Valasretkellä käytiin myös ja eipä oo ehkä ikinä ollu niin paha olo. Siinä kun koko ajan tarkkailee laivan lähialuetta eikä tuijottele horisonttiin, niin alkaa pakissa kuplia. Paluumatkan vietin varuilta vessanpöntöllä muovipussin kanssa, koska en ollut varma kummastako päästä alkaa ensin puskemaan tavaraa.

 

Tätä odotettiin. Ja tältä se näytti.

 

Kyllä kannatti.

Silleen ihan vakavasti sanottuna Islanti on ehkä ainoa maa, jonne oikeasti viitsisi lähteä uudestaan. Se on siitä hyvä paikka, ettei siellä oo hirveesti kauppoja. Eikä ihmisiä.