maanantai 11. elokuuta 2014

Ruokamuistotestin epäkohdat

HS:llä on viiden artikkelin viikkokatto. Tuhlasin 2/5:n ruokamuistotestiin. Joku sivistyneempi olisi voinut sijoittaa vaikkapa talouspakotteista kertoviin juttuihin.





Kakkoskohdasta puuttuu kalakeitto (itse pyydetystä hauesta tyypillisesti, matikkakeittoakin joskus oli) tai jauhelihakastike ja perunat (lihapuoli joko hirvestä tai oman navetan lehmistä, potut omasta pellosta). Kolmoskysymys on hölömö, koska ko. ruokia lie syöty jo yksi 50 vuotta. Juuri tarkistin isältä että pitkää putkimakaronia oli saatavilla jo 50-luvulla. Luulen että sitä on ollut meidän talossa ensimmäisenä tällä kylällä, koska meillä kuulemma oltiin vähän joka asiassa kehityksen kärjessä. Kylän naisten paheksunnatkin saatiin kun mummo oli pyykinpesukoneen hankkinut. Oli hommat isollaan silloin. 

Mutta nyt takaisin asiaan. 

Neloskohta on semmoinen että tietty yhtymäkohta löytyy. Paras pitsahan syntyi lenkkimakkarasta. Tosin tämä villitys meidän talouteen tuli vasta 90-luvun puolella, joten ei lasketa. Kalapuikkoja ja wokkivihanneksia ei oltu nähtykään. Onneksi on asiantuntevasti laitettu vaihtoehto "Ei mikään vaihtoehdoista".




Siis onko joku joskus saanut palveluna jotain välipaloja??



Ravintolassa käytiin osapuilleen kaksi kertaa vuodessa, tämä siinä tapauksessa jos oli Etelä-Suomesta vieraita. Heidät vietiin Rossoon. Omalla porukalla napattiin vain Partasen lihikset torilta ja matka jatkui. Ensimmäinen ravintolakokemus jonka itse muistan oli sukulaisreissulla pk-seudulla. Minulle ei kelvannut mikään ruokalistan vaihtoehdoista ja päädyin tilaamaan pestopastaa. En tiennyt mitä pesto on. Makunystyröitä ei ollut millään basilikoilla kutiteltu, joten pettymyshän se oli.

Jep.

22 kommenttia:

  1. Jostain syystä mulle tuli mieleen tuota testiä tehdessä, että silloin 90-luvun puolessa välissä ja loppupuolella meille ostettiin monesti saarioisten tms. roiskeläppiä välipalaksi ja ne oli oikeesti muka hyviäkin. Millon ihmeessä niistä tuli kauheeta kuraa?
    Toinen mitä oli melkein aina jääkaapissa oli jukurtti ja lihapiirakat. Vieläkin himoitsen moista komboa, kuumaa lihapiirakkaa juustolla ja sinapilla ja kylmää marjajukurttia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ostin niitä jumaliste itselleni evääksi kun olin kaupunginkirjastolla töissä. Hyi että.

      Aika syntiseltä kuulostaa tuo kombo, pitää koklata.

      Poista
    2. Meillä syötiin ruoaksi noita roiskeläppiä, jos porukat oli pitkään töissä ja laiskotti. Pienenä tyttönä söin vaan puolikkaan roiskeläpän, ei makunystyröitä oikein kutkuttanut erityisen paljon :D Lihapiirakoitakin (niitä pyöreitä, joita saa 4-6 pakkauksissa) oli aina pakastimessa ja sieltä sitten joskus niitäkin ihan ruoaksi syötiin. Välipalana löytyi pakastimesta aina mamman paistamaa pullaa, jos mieli teki, samoin jäätelöä. Löytyy vieläkin, joten vieraisilla käyn myös aina pakastimella.

      Poista
    3. Onhan ne roiskeläpät (joidenkin mukaan "koirapizzat") aika kamalia, mutta ainakin kerran vuodessa tulee sellainen ostettua nostalgiafiilistelyn merkeissä. En minä mäkkärin tuotteistakaan tykkää mutta niitäkin tekee välillä mieli. Liekö jonkinlaista matalan asteen masokismia.

      Poista
  2. Meilläkin syötiin lihapiirakoita! Niitä myytiin (myydänköhän vieläkin?) perhepakkauksissa. Väliin juurikin juustoa ja pippuria ja koko komeus mikroon kahdeksi minuutiksi. Päälle kaakaota, joka oli yleisimmin Vesseliä, koska O'boy oli kallista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Repesin tuolle Vesselille. Näinhän se oli.

      Poista
    2. Nyt iski kyllä ihan tuskaisa lihapiirakkahimo. (raskausaikana pakotin miehen yöllä 24h saleen ostamaan lihapiirakoita kun teki niin kovin mieli. Söin koko paketin ja sitten oli elämää suurempi närästys)

      Poista
    3. Sama meillä. Muistan myös et koska cornflakesit oli kalliita, meillä oli sellanen jätesäkin kokonen säkki maissihiutaleita by x-tra. Kauheeta. Ja siellä ei ollu mukana mitään ylläriä. Paitsi ehkä eläimen raatoja.

      Poista
  3. Kaverilla, koska ne oli rikkaita, oli roiskeläppiä joita aina heillä ollessaan kyselin. Kuujuustoa ja grillitassuja oli arkiruokana. Lisäksi muistan kuinka Oulun Veitikkaan tuli sellaset ihmeet kuin kanankoivet (ne rumpuosuudet), ne oli valmiiksi kypsiä (oho!) ja niitä sai 2kpl lauantaisin.

    Ei riittänyt silloin eikä vieläkään. Läski mikä läski.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijohoo!! Niitä Veitikan koipisia!! [Tai siis niiksi niitä kurttuisia kananpaloja meillä kutsuttiin..] Ollaan joskus edelleen siskon kanssa haaveiltu niistä - mihinköhän se tuote hävisi?

      Tonnikala-riisisalaatti oli lihatiskin toinen vakioeines noihin aikoihin. Ja sitten täällä sai Hovihallista hirmuisen hyvää, punaista makaroonilaatikkoa. Omnom.

      Poista
  4. Ihan kukkua koko testi! Arvasin kyllä jutun perusteella, että olen vanhempi kuin Vuoden siivooja ja muut kommentoijat, mutta en minä nyt sentään 50-luvulta ole, niinkuin testi yrittää väittää :) Kaipaan joskus muka jotain Jekovit-suklaata, josta en ole ikinä kuullutkaan.

    Läskisoosilla ja jauhelihakastikkeella perunoiden kanssa on tämä 60-luvun lopulla syntynyt kasvatettu. Roiskeläppiä ei olleet Saarioisten äidit vielä alkaneet valmistaa, saati että mikroaaltouuneja olisi vielä keksitty. Ravintolaan muistan päässeeni kerran, pari ja silloin tilattiin wieninleike, jonka päällä oli sitruunaviipale ja kapriksia. Ranskalaisia perunoitakaan ei oltu taidettu keksiä. Muistan himoinneeni hapankorppuja aina rikkailla serkuilla käydessämme, kun kotona syötiin vain jälkiuunileipää.

    VastaaPoista
  5. Nykyään vanhempana ärsyttää aika paljon, kun lapset harvoin syö ravintolassa edes puolta annoksistaan. Itsehän nautin yleensä Rossossa tai Martinassa muiden seuralaisten pitsoista reunoja, kun muuta en suostunut syömään. Onneksi isäni on pitkän linjan jätemylly ja varmasti nauttinut myös minun annokseni niin kauan kun olivat riittävän hyväuskoisia tilaamaan sellaisia.

    Limppariahan ravintolassa ei juotu eikä jälkiruokaa syöty. Jäävettä ja raastepöytä.

    VastaaPoista
  6. Ihan pilipali testi, vaikka ihme kyllä arvasi syntymävuosikymmeneni oikein (tuurilla!). Läskisoosia syötiin meilläkin ja Saarioisen roiskeläpät tuli sitten 80-luvulla suuren suurena herkkuna, joita ei todellakaan usein ostettu. Kokonaisena uunissa kypsennetty kana aromisuolalla (=natriumglutamaatilla) maustettuna oli aivan ihanaa! Välipalana oli yleensä voileipää ja kaakaota. Nesquick oli mun suosikki, sekin tais olla halvempaa kuin O'boy. :D Eikä mehu ole mikään välipala.

    Eniten hämmensi kysymys: Kun vanhempasi menivät ravintolaan... Ei meidän perheessä ole koskaan harrastettu sellaista "luksuselämää" ja olen vasta suunnilleen teini-iässä käynyt kaverin kanssa jossain ruokamarketin kahvila-ravintolassa vetämässä Roope-sedän lihapullia sun muita suurella ruokahalulla ja ihmetyksellä. Siihen olis kaivattu vaihtoehtoa: Ei mikään näistä.

    Jotta kyllä tuo testi oli aivan kuutamolla, vaikka ruokamuistelot onkin aina hauskoja. :)

    VastaaPoista
  7. Tuo testi mitään mistään tiedä...Meillä ainakin on vielä 90-luvulla suosittu ihan perinteistä, suomalaista kotiruokaa, joka perustuu pottuihin ja ruskeaan soosiin (mahdollisesti makkaralla, läskillä tai jauhelihalla). Vispipuuroa tai klappapuuroa en pysty syömään enää ollenkaan, kun sitä on tullut muutama sata litraa ahmittua, kun on pitänyt edellisvuoden puolukat saada pakkasesta syötyä uusien tieltä :D

    VastaaPoista
  8. Meillä syötiin vasikankotletteja tai spagettia jauhelihakastikeella (nyk. bolognes ;)) joskus pyhäsin. Muuten siskonmakkarakeittoa,makarooniltka ym. ja tosiaan vispipuuroa jälkkäriks. Joskus isä jurripäissään paisteli oranssilla grillillä porilaisia. Oli muuten hyviä. Ravintolasta sain ranut ja nauravat nakit sekä pienen lasin limua. -70 luvun lopulla.

    VastaaPoista
  9. Välipala? En vielä tänä päivänäkään käytä sitä sanaa. Jos nälkä tulee aterioiden välillä, niin sitä mennään ja tehdään voileipä. Itse tehtiin jo lapsena, kuten myös aamiainen. Leivän päälle ei muuten ollenkaan aina pantu leikkeleitä. Sipaisu margariiniä riittää oikein hyvin - vielä nykyisinkin (en pidä voista, enkä kermasta).

    Aterioilla syötiin useimmin perunoita ja kastiketta. Kanaa ei kotona syöty koskaan, koska sitä ei pidetty ruokana. Samoin ajattelen yhä. Koulussa oli kyllä kanaviillokkia. Koulussa sitä söin niin kuin useimpia ruokia, joita tarjolla oli. Silakat ja kalakeitto jäivät syömättä. Kalapuikkoja ei meillä tunnettu. Ruuasta ei valitettu. Ruokahalu oli hyvä ja ruuat maistuivat. Ei ollut paljon lihavia lapsia.

    Lihapiirakkamuisto on minullakin. Äiti toi villakassissa Helsingin asemalta lihiksiä kotilähiöön (45 min bussimatka). Ne olivat lämpimiä vielä perilllä kotona. Nam!

    terv. Gillette (60-70-luvun koululainen)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä välipalasta. Koulussa oli jossain vaiheessa iltapäivällä välipala, mutta kotona syötiin voikkaria. Parasta oli, kun sai emmentalia ranskiksella, ja sitten kiikutti koko satsin lautasella sänkyyn ja söi voikkarit Viisikkoa tai Neiti etsivää lukien. Veljellä piti olla metukkaa, ei ollut juustoihmisiä.

      Jauhelihakastiketta jäin myös kaipaamaan, se äidin tekemä oli lempiruokaa vuosikaudet. Ja meidän äiti teki lihapiirakoita ihan itse joskus myöhemmin (70-luvun loppupuolella varmaan). Ne oli hyviä ja vaihtoehto voikkarille! Jukurtti oli ehottomasti vain aamiaseväs.

      t. Eija

      Poista
  10. Joku nörtimpi lukee "yksityinen selaus"-tilassa niin monta Hesarin artikkelia kuin haluaa... Sori vaan jos pilasin jonkun työtehon.

    VastaaPoista
  11. Ei kylla ikina kayty ravintolassa. Kotona oli laskisoosia, lihapullia, haukikeittoa tai paistettua kalaa. Jalkiruuaksi kiisselia tai talkkunaa tai puuroa. Kerran vuodessa kaytiin maatalousnayttelyssa ja sielta ostettiin grillikanaa kotiin. Se oli eksoottista.

    VastaaPoista
  12. Tämä hillitön tarinointi lihapiirakoista ajoi minut tänään kyläkaupalle ostamaan niitä. Nam.

    VastaaPoista
  13. Näitä kommentteja lukiessa tuli nälkä! Itsekin tein testin ja se osui melko oikeaan minulla,vaikka juurikin oisin kaivannut "ei mikään näistä"-vaihtoehtoa vastauksiin. Vastaukseksi sain 90-luvun. Minäkin söin lihapiirakoita yms eineksiä koulun jälkeen kun äiti oli vielä töissä iltapäivällä. Meillä ei ollut semmosta luksuslaitetta kuin mikro,niin muistan lämmittäneeni lihiksen puolikkaita paistinpannulla. Jos en terveydellisistä syistä olisi nykyään kasvissyöjä, niin lähtisin tältä istumalta hakemaan itselleni lihapiirakoita! :D Ja se kaakao oli hyvää pienenä! Plus olin unohtanut koko Vesseli-kaakaon,kiitos päivän nauruista sille kommentoijalle! :'D

    VastaaPoista
  14. Ihan täyttä puppua. Yhdestäkään kysymyksestä ei löytynyt sopivaa vaihtoehtoa. Tosin meidänkin kotiruoka lapsuusaikoina koostui melkein 100% oman maan perunoista ja hirven lihasta. Joskus pääsiäisenä syötiin kanaa. Ja tämä siis 90-luvulla. Ravintolassa käynti käsitti sen, että kaupungista tullessa käytiin naapuripitäjän 10-kioskilla syömässä hampparit.

    VastaaPoista