Jos oikein kauniisti pyydän, niin onko mahdollista että joskus lähitulevaisuudessa järjestettäisiin illanistujaiset tai kekkerit ilman että vähintään muutama informoi heti kynnyksellä, että ei voi syödä sitä, tätä ja tuota tai ylipäätänsä yhtään mitään. Sitten ois semmonen toive, että puhuttaisiin jostain muustakin kuin proteiinista, hiilareista ja kyykyistä.
Minusta on aivan mahtavaa että kiinnitetään enemmän huomiota siihen mitä ja miten syödään. Halutaan olla terveinä ja kunnossa. Se on tärkeää.
Mutta onko siitä pakko puhua koko ajan? Jos käy salilla, jumpassa tai lenkillä ilman että kertoo siitä kenellekään, hävisikö treenistä tehot? Kun valkkaa lautaselleen oman ruokavalionsa ja/tai mieltymystensä mukaisesti evästä, tarviiko sitä erityisesti perustella miksi jätti jotain ottamatta? Joka iikka on mielestään liian vähän jotain tai liian paljon jotain.
Tykkään ystävistäni.
Kunpa hekin tykkäisivät itsestään.
Paskamyrskyä odotellen,
Vuoden Siivooja
Tää on niin totta! Vituttaa kuin pientä oravaa kuunnella sitä paasaamista. Toinen yhtä ärsyttävä ryhmä: pienten lasten vanhemmat. Itse lukeudun jälkimmäiseen ja olen todella paskaa seuraa :D
VastaaPoista:D Repesin.
PoistaPienten lasten vanhemmista on juu kokemusta.
Poistat. Kuivakka vanhapiika
niin juuri! Ja tekevät meistä, jotka emme karppaa tai käy fitness-hienoilla-saleilla, huonompia ihmisiä. Jos ottaisin sen kroisantin, jonka joku muodikas kuuluvalla äänellä kuuluttaa tappavaksi ja vääräksi tarjottavaksi,olenkin huono uudelleen. On meitäkin, jotka nauttivat elämästä ja herkuista. Silti olen onnellinen, tai juuri sen takia. Hyvä kirjoitus!!!
VastaaPoistaKyllä juu. Mä en jaksa kirjottaa omassa blogissani kauheesti siitä mitä syön. Ihan tavallista ruokaa lähinnä :D Tekemisestä ehkä enemmän, kun se on vähän niin kuin sen blogin ydin. Mut en kyllä jaksa jauhaa siitä hirveästi kavereillekaan, ellei asiasta tule erikseen puhetta. Elämään mahtuu onneksi muutakin.
VastaaPoistaKyllä, treenistä häviää tehot tai sitä ei ole tapahtunut ollenkaan jollei siitä kerro lärvikirjassa ja mukaan mielellään vielä endomondon tiedot. Mulle kelpaa selitykseksi ettei vaan tykkää jostain mitä tarjoan. Saman annan selitykseksi jos en pidä itse muiden tarjoiluista.
VastaaPoistaMikä ristus on endomondo? O_O
VastaaPoistaEndomondo on puhelimeen asennettava appi mikä tallentaa treenin tiedot (matka, aika, syke ym.) :D
PoistaEndomondosta puuttuu yhteys sykemittariin. Siis laite, jota terveet eivät tarvitse, mutta tappavaa tautia sairastavat tarvitsevat etteivät kuole lenkkipolulle.
PoistaAina kun joku paasaa jostain erityisestä ruokavaliostaan, mä totean: "Aijaa," ja pistän hymyillen viineriä suuhun. Kateellisia ovat kuitenkin. :P
VastaaPoistaAamen!
VastaaPoistaJuuri viime viikonloppuna todistettiin tällaista käyttäytymistä. Voivoteltiin kovaäänisesti kun ei oikein paranis syödä tällaisia herkkuja ja miksi ei voisi olla jotain muuta. Silti lautaselle eksyi jos jotakin herkkua ja sitten voivoteltiinkin miten pitää olla nälkäkuurilla seuraavat kaksi viikkoa -_- Hyvin epäkunnioittavaa juhlien järjestäjiä ja leipojia kohtaan. Seuraavalla kerralla pitää varmaan varata pelkkää korppua ja kahvia kyseistä henkilöä varten niin ei mene sitten dieetti pilalle.
-Lilli-
Meillä kun menee niin hyvin. Tulis pula-aika ja säännöstely niin sitten puhuttaisiin siitä, mistä mitäkin voisi saada. Henkensä pitimiksi.
VastaaPoistaMä olen itse superallerginen, vasta nuorena tullut vaiva, joten muistan miten hyvää mikäkin on. Mutta en siis oikeasti voi syödä kylässä/ravintolassa jne. Ollenkaan. Vaikka olisi mitä herkkuja.
VastaaPoistaJa sitten siinä vieressä joku ei ota pullaa, eikä keksiä, eikä tuota ja tätä, kun "diettaa" tai on "hiilaritietoinen" tms. Kyllä veetuttaa kun itse söisin kaksin käsin jos pystyisin.
Toisaalta, inhoan kun aina joutuu selittelee allergiaa, en mene mielelläni vieraisiin paikkoihin kylään kun en jaksa sitä että mun syömättömyys on keskustelun ja kauhistelun aihe.
Olen myös monipuolisesti ruokavammainen. Vien yleensä omat eväät. Silloin on hyvä tietää isäntä/emäntäväen suorituksen taso, ettei omat tuomiset herkullisuudellaan ylitä paikallisia mariekeksejä liian korkealta, koska sellainenkin epäkohteliaisuuden muoto on nykyään mahdollista. Niille omasta valinnastaan hankalille syöjille voi kattaa oman tyhjän vadin ja laittaa lapun kanssa tiedoksi "gluteeniton, hiilariton, laktoositon, lisäaineeton". Älä unohda ottimia!
PoistaAAMEN!!
VastaaPoistaPerhana. Minä pidän itsestäni. Kyllä siihen aikaa meni ennen kuin sen tajusin, mutta nykyään olen oikeen kelpo juuri tälläisenä kuin olen - ei tästä oikeen muutakaan saa. Omaksi ilokseni käyn silti vähän salilla ja säbää pelailemassa, eipä niistä jaksa silti liikaa huudella - jokuhan pian luulisi että osaankin siellä jotain.
VastaaPoistaKokeilen itsekin välillä jotain juttua, että paino laskisi. En tee asiasta numeroa ja menen kyllä kekkereihin mukaan ja juon siellä kahvia tai vettä jos pöydästä ei löydy jotain mulle sopivaa. En vaadi emännältä itselleni "erikoisruokaa". Joskus vaan siitä tehdään numeroa, että etkös nyt todellakaan ota mitään, miksi et ota ja voi voi voi. Jos toiset puhuu lapsistaan voin mainita, että itse kävin lenkillä aikaisin aamulla ja teki hyvää. Ja se siitä, ei sen enempää.
VastaaPoistaJuuri näin !
VastaaPoistaAllergiat ymmärrän ja pyrin emäntänä ottamaan huomioon mahdollisuuksien mukaan, mutta muita natinoita en.... Jos vieraille ei kelpaa niin olkoot syömättä.
Tosin täytyy sanoa että onneksi ystäväpiiriin ei näitä (terveys)niuhottajia juurikaan kuulu.
Ainoa mitä nykyään itse pyydän erikseen kahvipöydässä on tee... en nimittäin juo kahvia ollenkaan. Aina kun ei tarjoiluista vastaava huomaa teetä erikseen tarjota. Tutut kyllä muistaa.
Tosin joskus nuorempana tein usein niin, että join sen yhden kupillisen kahvia vaikka väkisin, jos oli oudompi kyläpaikka ja emäntä ei huomannut erikseen mieltymyksiäni kysyä.
Omille lapsillekin olen opettanut että jos ei jostain ruuasta vieraisilla ollessa tykkää siitä ei sitten tehdä numeroa, jätetään vaan vaivihkaa syömättä tai ottamatta. Kotonakin on ruuan suhteen on kaksi vaihtoehtoa, syö tai ole syömättä (= ole nälässä).
Ohjaan muuten parikin kaveria lukemaan tämän...
VastaaPoistaPakko sitä on korostaa, ei ne pirut muuten huomaa että taas on 100 grammaa pudonnut viikossa! Tai huomaavat, mutta jättävät ilkeyttään sanomatta ja kehumatta miten on paremman, terveemmän ja viisaamman näköinen kun viimeksi.
VastaaPoista-Johanna
Aamen.
VastaaPoistaVoisikohan tämän jättää vahingossa muutamana kahvipöytään näkyviin.
- Ruipelo joka juuri muistikin, että kaapissahan on kakkua jäljellä.
Hallelujaa! Nyt on puettu taitavasti lauseiksi se asia, joka on jo pidempään minuakin häirinnyt!
VastaaPoistaJust. Ja kun vielä ihmiset lakkaisivat fb- ja muissa ns suljetuissa someryhmissä kuvailemasta yksityiskohtaisesti vatsa-, peräaukko-, suolisto- ja sanonko minkä aukon vaivoja - ja ennen muuta kun loppuisi sen jorotus, että kaikkeen auttaa gluteeniton se ja se... että onko todella pakko avautua noin paljon?
VastaaPoistaTerveiset muuten salilta. Personal treiner laittoi Mummon nyrkkeilyhanskat käsissä hakkaamaan semmoista patukkaa. Ai että teki hyvää, ja mitä hankalampaa ihmissuhdetta ajattelin, sen kovempi oli isku. - En suostunut punnitukseen kuitenkaan, jotain tolkkua sentään. Ja vaikka olisinkin suostunut, teillepä en tulosta kertoisi. Sen verran on kovat lukemat...
Tuossa on toinenkin puoli. Itselläni on näitä peräaukkotsydeemejä ja siksi en syö viljoja vaikka keliakiaa ei ole. Normaali keskustelu menee yleensä näin:
Poista- Otappa Anonyymi tästä pussillinen vehnäjauhoja ruiskuoressa
- Kiitos ei, pysyn mieluummin tässä salaatissa
- Ota ota ota tää on hyvää!!!
- Ei kiitos kun mä en oikeestaan voi syödä viljaa
- MITÄ miksi muka?!
- Mulla menee siitä maha sekaisin
- Tästä saa kuitua, tällä se paranee!
Ala siinä sitten selittää että vatsani turpoaa kivuliaaksi loppumattomaksi kaasuvarannoksi ja paskon hetken kuluttua holtittomasti :D Sitähän sä kysyit.
Juu tää on tuttua! Minä: "ennota leipää/pastaa/pullaa/omenaa/herneitä/muuta ruokavamma-asiaa, kiitos". Vastapuoli: " ottaisitnyt/onhyvää/itetein". Minä: "sori, allergia, ei voi vaikka haluis". Vastapuolen virhe: " ai mitä sul sit niinku tulee siitä?" Minä: "no se ei oo enää oikeen ruokapöytäkeskustelu". Mutta jos kysely jatkuu, niin toki kerron ilmavaivoista, oksetuksesta, vatsakivusta, yllättävästä kakkaamistarpeesta, ripulista ja veren paskomisesta sekä myöhemmin iskevästä ummetuksesta melko värikkäästi ja kuvailevasti. Koska millaisista kivoista allergiaoireista olette kuulleet? Itse en ole kuullut mitään tällaista: "En syö pullaa, koska mulla on sellanen allergia että siitä tulee kiva maku suuhun, hyvä mieli, euforiaa ja oon huomannu että vatsa toimii paremmin ja tarpeeksi syötyäni muistan kaikki Aasian joet pituusjärjestyksessä"? Allergiaoireet on aina ikäviä. Älä kysy ruokapöydässä.
PoistaHyvä puheenvuoro! Pitää emäntänä muistaa olla kysymättä :D!
PoistaJuurikin näin!
VastaaPoistaYlipäänsä on ankeeta illanistujaisissa/kahvittelussa tmv, jos joku jumiutuu siihen yhteen ja samaan aiheeseen, joka ei muita kiinnosta. Aihe voi olla ruokavalio, urheilu, lapset, koirat, ihan mikä vaan. Kun muut saavat vaihdettua aiheen johonkin muuhun, eikös tämä fanaatikko käännä vaikka väkisin aiheen taas tähän omaan bravuuriinsa.
Itse ajattelin ennen lapsien saantia, että tuleeko musta samanlainen vouhottaja lasten saannin myötä: no ei ole tullut, kun lähdetään radalle, haluan todellakin puhua jostain muusta kuin "meidän Pirjo-Petterin hampaista/vaipoista/kakasta/nukkumisesta". Se on musta eri asia, jos joku kertoo lapsestaan/lemmikistään jonkun hauskan sattumuksen, mutta jos jäädään jumiin johonkin agility-kisoihin, niin ei vaan jaksa.
Kiitos aivan loistoblogista, mahtava!
terkuin,
Kaisa
Oi, todellakin! Ihan riittämiin kuultu näistä diettaamiisista, hiilareista ja protskuista. Puhumattakaan siitä että viikonloppuna joku sortuu (oumaigaad) kahteen joulupipariin! Kahvipöydässä syödään proteiinirahkaa tai raejuustoa, hedelmistä kieltäydytään koska niissä on sokeria. Huvittavinta lisäksi, kun haastoin itseni tipattomalle (tapatissuttelun hillitsemiseksi) niin sain kuulla miten se on ainoastaan turhaa ja huijaan vaan itseäni. Kyllähän sitä nyt punaviiniä voi aina nauttia. Että semmoista treenaamista...
VastaaPoistaNoh, minä asun tollaisen kanssa!
VastaaPoistavkl menossa ystäväni syntymäpäiväjuhliin, ottaa omat rahkat mukaan, huoh
Ei lisättävää.
VastaaPoistaAh, haluan NIIN myös tuollaisiin kekkereihin!
VastaaPoista"Omat rahkat mukaan" - aivan järkyttävää ja todella epäkohteliasta. Jos minun luokseni tulee rahkan kanssa, ei tarvitse enää toiste tullakaan. No, onneksi ei ole tuttavia, jotka omia rahkojaan kuljettelisivat mukanaan.
VastaaPoistaAina kun ihminen hurahtaa johonkin ja tuntee että mieliala/kunto/mikävaan paranee, niin sitä totuutta aletaan julistaa ympärilleen. Uskon, tahdon uskoa, että vilpittömästi haluavat ympärilläolijoiden parasta, että toisillakin tulisi elämä heidän ohjeillaan paremmaksi.
VastaaPoistaEi se sen vähemmän ärsyttävää ole, itseä kun ei kiinnosta pennin vertaa. Mutta tahtoisin ajatella ettei siinä toista haluta lytätä tai kertoa hänen olevan huono ihminen.
Hauska kirjoitus ja ymmärrän ärsytyksen. On kuitenkin todettava, että oikean etiketin noudattaminen erilaisten ruokavalioiden suhteen on välillä mutkikasta.
VastaaPoistaOlen kasvissyöjä. En tee siitä mitään numeroa, paasaa tai käännytä muita, mutta en halua syödä eläimiä. Jos on menossa kylään ihmisille, jotka eivät ruokavaliostani tiedä, painin aina sen kanssa, sanoako siitä ennalta vai ei.
En haluaisi sanoa mitään, vaan syödä sen mitä voin ja jättää vähin äänin syömättä sen, mitä en halua. En myöskään haluaisi, että minua varten erikseen pusataan jotain, sillä menen kylään ensisijaisesti tapaamaan ihmisiä, en syömään, eikä minua haittaa, vaikka syöminen jäisi vähäiseksi. On kuitenkin tilanteita, joissa syömättä jättäminen on hyvin huomiota herättävää, jos vaikkapa ruoka tuodaan valmiiksi lautasella eteen. Olen todennut, että nämä tilanteet eivät ole kiusallisimpia minulle, vaan isäntäväelle.
Olenkin itse tullut siihen tulokseen, että ruokavaliosta etukäteen varoittaminen on kuitenkin paras toimintatapa, vaikka se välillä tuntuu typerältä itsetehostukselta.
Just noin! Ruokatunnilla on myös todella ihanaa kun on työkaveri, joka turpa nirppana selittää mitä kaikkea on toisten annoksissa pielessä ja kuinka hänen smoothiet ja oksennuksen näköiset siementuorepuuronsa on niiiiin terveellistä ja hyvää. No, ko akka on kyllä timmi (ja kuivakka), jälkimmäistä myös luonteeltaan. Ei paljon kehu kavereidensa kanssa touhunneen koskaan mitään! Yllättävää?
VastaaPoistaKasvissyöjänä tarjoan aina vain kasvisruokaa. Eräs tuttuni tuo mukanaan oman pihvin jonka sitten paistaa keittiössäni. Haju on epämiellyttävä mutten kehtaa kieltääkään. Ilman lihaa kun ei sitten elä millään edes yhtä iltaaa !
VastaaPoistaSitte on näitä, jotka oikeesti on sopusuhtaisia ja terveen näköisiä, mutta jotka koko ajan valittavat, kun on niin läskiä ja pitäis laihduttaa. Särähtää aina meidän vähän isoluisempien korvaan. Tekis mieli sanoa, että lopeta se ruikuttaminen painostasi, kun et oikeasti ole lihava tmv. mutta kun ei viitsisi loukatakaan toisia.
VastaaPoistaSitähän ne laihat odottaa, kommenttia että "eihän sun tartte laihduttaa". Huomion keräämistä se on.
PoistaTodellakin...aamen! Ja sit on se toinen porukka joka ei voi uskoa että viihdyn oikein hyvin omana itsenäni. Tälläkin viikolla tuli blogissa paskaa silmille niin että...
VastaaPoistaRuuasta nipottaminen on ehkä epäeroottisinta ikinä. Jos on kisadieetillä ja pitää syödä pelkkää maustamatonta kanaa ja punnertaa sata illassa niin sit voi jäädä ihan kotiinsa niitä tekemään...
VastaaPoistaMiun juhlissa ei ole paria poikkeusta lukuunottamatta tarjoiltu lihaa koska olen kasvissyöjä, mutta eipä sitä lihhaa ole kukaan koskaan kaivannutkaan. Itse syön melkein kaikkea paitsi kuolleita eläimiä, enkä pure kättä joka minua ruokkii, ts. syödään sitä mitä tarjolla on. Perunalla ja salaatilla pötkii yllättävän pitkälle.
Pari allergiaa rajoittaa, mutta sille ny ei voi mitään. Pyrkimys on olla vaivaton vieras. Allergioita yms pyrin aina emäntänä kunnioittamaan, mutta nirsot ja mitkäliepaleokarpit saa sitte tuoda ihan omat eväät tai olla syömättä. Ja jos pitää alkaa punnertaa tai lankuttaa tai ruikuttaa painosta/treenistä/rasvaprosenteista niin lintuhuoneessa on aina tilaa, pojat kuuntelee oikein mielellään niitä hölinöitä ja vastailee ihan yhtä järkeviä. x)
Tämä oli hyvä! Oli pakko kopioida naamakirijaan, toivottavasti ei haittaa. Ja toivottavasti mun entinen työkaveri lukkee sen sieltä! :)
VastaaPoistaIhan mahtavaa sanojen "riimittelyä" ja asiata sun blogista löytyy. Unettomuudesta kärsivä naisimmeinen saa öidensä iloksi tässä lukemista kun katsastelee aiempia päivityksiä. Niin tein viime yönä ja tänä yönä varmaan myös! Tämä teikäläisen blogi kyllä on loistavaa vastapainoa niihin "Ei niin tolokun" blogeihin, jossa päivitellään jonniijoutavuuksia kauheista rytkyistä, päivän treeneistä, paleokarppiruuista ja naamarasvojen hinnoista. Haaveilen maailmasta jossa rytkykosmehuuhaablogit kielletään lailla, sillä ne jos jotkut aiheuttaa aivosyöpää kansalaisille!
VastaaPoistaMutta itse asiaan - kokkina oon pistäny merkille, että koska väki ei enää niin kovasti fanita tuota sunnuntaimessuamista, niin uskonnot on siirtyny ruokiin. Se jos joku on sairasta. Kälyni on maailman nirsoin uskonto-ruokavaliolainen; vegaani joka ei syö kaikkia kasviksiakaan. Paha valmistaa tälle mitään, kun mikään ei ikinä kelpaa. Rupes olemaan hiljaa vegaaniudestaan ja nirsoilustaan kun ilmotin viimeksi että seuraavan kerran kun tulette meille teen paahtopaistia, ILMAN perunoita. Myhäilin tyytyväisenä vieressä kun naisen kasvoilla välähti paniikki.
Jahas. Kerkesin jo vastata sinulle ja aateekoo ja intternetti hävitti tekstini. Niin, olin sanomassa että kiitoksen paljous kauniista sanoistasi ja tervetuloa tolokun porukkaan! En toivo sinulle unettomuutta mutta toivottavasti luet jatkossakin tarinoita.
PoistaKyllä se tolokku viimein palaa tähänniin aihepiiriin. Kohtuus kaikessa. Pitää vaan kestää siihen asti...
Tunnen immeisiä jotka menevät kylään omien ruokatarvikkeiden kera. Sinänsä ihan hyvä - eipähän tarvii stressata isäntäväen että kelepooko ne evväät vai ei.