maanantai 13. helmikuuta 2017

Anopin kasvatusopit ja pakasterasia-gate

Voi vattuhyytelö. Olen nyt virallisesti niin virikkeetön ja mihinkään pitkäkestoisempaan toimintaan kykenemätön, että havaitsin katsovani Lääkärit-ohjelmaa ja tv-shopia aamupäivällä ipanan leikittämisen ohessa. On muuten Gotham steel -pannu aika kova!



Kirjaimellisesti. Ja entäs kun Lääkärit-ohjelmassa tohtori itse esitteli mitä kiristyksiä ja täytteitä hänelle oli naamaan laitettu viikon mittaisen kuvaustauon aikana. Näin loma kuuluu viettää, sanon teille! Olisittepa nähneet yleisöstä niiden hyväksynnän merkiksi nyökyttävien amerikkalaispäiden määrän kun taivasteltiin, miten tohtorismies "ihan hehkuu" tuunauksen jäljiltä. Ja tiesittekö että Botox-hoitojen määrä on kasvanut melkein 800 prosenttia vuodesta 2000? Kokonaista 7,6 miljoonaa kappaletta niitä tehdään vuodessa.

Jos noin moni tekee jotain, sen on pakko olla hyvä juttu!

Anoppi piipahti muuten taas antamassa kasvatusohjeita. Jos poistut vauvan luota, turvallisin paikka on pitää häntä lattialla. Just kun sain keksittyä, miten vauvan saa ripustettua bodysta naulakkoon. Niin ja kehdossa ei kannata enää nukuttaa vauvaa sen jälkeen kun lapsi lähtee liikkeelle, tulee kuulemma kuula edellä alas. Jos laittais kehdon nurinpäin?

Vauvalle pitää jutella. Olette varmaan nähneet joskus sen koskettavan videon, jossa kuulolaitteen saanut vauva kuulee vanhempiensa äänen ensimmäisen kerran? Meillä ilme oli ihan samanlainen kun ohjeistuksen innoittamana otin ja tarinoin lapselleni ihan ekan kerran. Visiitin kohokohta oli, kun kuulin anopin sanovan ipanalle, että jos äiti ja isi ei osaa hoitaa sua kunnolla, voit tulla mummon luo.

Aviomies sai eilen loppuun sen joulukuun alussa aloitetun kaksi viikkoa kestävän harvennusurakan. Nyt on kuulkaa taivas vaan rajana siinä mitä kaikkea hauskaa tulemme perheyksikkönä tekemään! Seuratkaa ilmoittelua.

Tosin mitä nyt tänään kaveri kertoi ajelevansa katselemaan seuraavaa urakkaa.



Kuvittelin että kotiäitinä jaksaisin vaikka mitä ja että meininki ois jotain tällaista:



Todellisuuden voisi tiivistää niin, että kun en voi tehdä mitään, tuijottelen ja ajattelen kaikkia tekemättömiä hommia. Sitten jos joskus olisi tilaisuus tehdä jotain, en saa mitään aikaiseksi. Jotenkin ei niin sanotusti minua ole tämä olotila. Sain nyt hetkisen omaa aikaa kirjoittaakseni tämän tarinan. Dialogi meni jotensakin näin:

Minä: "Syötän nyt tämän ipanan ja sen jälkeen äiti on vähän väsynyt."
Mies: "Yrität vissiin sanoa, etten mene laittamaan ketjuja mehtäkoneeseen."
Minä: "Kyllä."

Samalla syön suklaalevyä, joka ei ole edes hyvänmakuinen. Okei, söin sen kokonaan.



Ympärilläni joka paikassa lojuvista romuläjistä inspiroituneena tilasin Konmari-kirjan lainaan aviomiehen siskolta. Parodiatarkoituksiin. Voin sitten esitellä kuinka "maritetaan" kämppä, jossa asuu saamaton naisihminen, epäsiisti mies ja hamstraajaukki. Tuli muuten eka konflikti kolmen yhdessä asutun vuoden jälkeen isäni kanssa. Oli lähdössä remonttihommiin yhtenä aamuna ja etsi pakasterasiaa, johon voisi laittaa ruuveja. Olin että kaappi on täynnä pakasterasioita. Ei siellä oo semmosta. No mennäänpä ihan porukalla kahtomaan.

Isä: "Ei nuilla ohuilla tie mittään, hajjoovat heti."
Minä: "No ota noita paksumpia."
Isä: "Ei nuin hyviä kehtoo ottoo. Perkele kun on pitäny kaikki ne jäätelörasiat teijjän syöttee koiralle, ne ois ollu niin hyviä."
(Kaapissa on arvioni mukaan 183 erilaista rasiaa ja mikään niistä ei kelpaa. Hella alkaa olla kuutosella.)
Minä: "No ota sitten vaikka tuo keksirasia tuosta pöydältä."
Isä: "Mihinkäs ne keksit siitä sitten laitetaan?"
Minä: "Pistetään vaikka roskiin."

Oltiin illalla niin kuin ei olisi mitään tapahtunut.



Jälkimaininta: 30 minuuttia omaa aikaa vietetty, kaksi kertaa ovat käyneet huoneen ovelta kurkkimassa.

20 kommenttia:

  1. Mä olisin veikannu, että olisit het vapauden koitettua polkassu kaasun pohjaan ja ajellu lammasfarmarille �� Vai onko se jo muuttanu kyliltä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kippeenä! :/ Ei kehtoo männä härkkimään.

      Poista
    2. No voi �� Luulen, että sun seura ja tarinointi parantais pahemmastaki taudista ��

      Poista
    3. Ollaan kato höyrytty siitä ettei tulis tautia ipanaan. On ollu jo kuumeilua kaks viikkoo, mikälie lammasinfluenssa iskent!

      Poista
  2. Joskus piti komentaa kersoja ihan tuelta, vaikka oli mummo käymässä (oisko jotkut päähänlyönnin piirinmestaruustason karsinnat olleet menossa tms. älykästä toimintaa). Mummo sitten siihen että "ei saa komentaa, minä otan mukaan nämä jos vielä komennatte". Komennettiin, ei ottanu, eikä jostain syystä tullut pitkään aikaan kyläilykutsua, puolin eikä toisin.

    Niillä on varmaan salainen opas mistä ne lukee noita kuinka-ajat-tuoreet-vanhemmat-mount-vitutuksen-huipulle -kikkojaan. Ei muuten selitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin mietin että jos vois aikamatkustaa, niin vois käydä toteamassa miten voimakkaasti aika on kullannut muistot heidän omista onnistumisistaan kasvattajina :D

      Poista
  3. Meille töihin ilmestyi Konmari-kirja. Sain siitä useammat hyvät naurut. Onneksi teoksen töihin tuonut henkilö ei ollut esimieheni. Suosikkikohtani oli se (tässä vaiheessa oli siis kerrottu, miten kodin siistiytyminen/puhdistuminen voi aiheuttaa jopa fyysisiä oireita), että kun joku oli siivonnut vihdoinkin varastonsa, hänelle tuli ripuli (toim. huom. myyräkuume?) ja sen jälkeen hänellä oli "kevyempi olo" (ripulin vai siistin varaston johdosta?)

    Vaikka pienessä asunnossa asunkin, vastustan ehdottomasti Marie Kondon laskelmia siitä, mikä on sallittu WC-paperijemmamäärä (rullamääräisesti ilmaistuna). Jos minulla olisi enemmän tilaa - edes kuiva vinttikomero - (ja auto, tai edes kaverilla olisi auto), niin totta hemmetissä ostaisin vessapaperit "100000 rullaa viidellä eurolla" -tarjouksesta. Nyt sitten Marie Kondo väittää, että ei pitäisi pitää WC-paperia varastossa... eli siitä vaan ostamaan pikkupakkauksia, joita joutuu ostamaan melkein joka päivä (ilman ripuliakin) ja joissa kappalehinta/rll on sen verran kammottava, että onkin paitsi edullisempaa niin myös siistimpää (sic) siirtyä Madventures-tyyppienkin suosittelemaan vesipesumetodiin - joka tosin ei poista tarvetta käyttää WC-paperia nenän niistämiseen, kissan oksujen poimimiseen, koppakuoriaisen listimiseen yms. sekalaiseen tarpeeseen.

    Joka tapauksessa, onnea vauvelin johdosta, kiva, että jaksat bloggailla äläkä stressaa liikaa siisteydestä! Ajattele niitä entisajan lapsia, jotka ryömivät maalattialla - eikä sitten ollut allergioita! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vessapaperijutusta päätellen Marie ei asu maalla. Ahistaa ajaa 40 km lähimmälle huoltoasemalle jos vessapaperi yötä vasten loppuu. Tai jos massiivinen hämähäkki-invaasio iskee. Nyt en tosiaankaan malta odottaa kirjan saamista!

      Joo kyllä meillä sen verran paskaista välillä on ettei allergioita ja astmoja ole odotettavissa suurella todennäköisyydellä.

      Poista
  4. Voi vittu minä muistan oivallisesti ne vauva-ajat. En kaipaa takaisin, eikä aika kultaa muistoja. Ja mulla oli kaksi kilttiä tyttöipanaa. Naapurssa oli viisi poijanvesseliä. Miten sillä eukolla kesti hermot?!?

    No okei - nyt mulla on nyt kaksi teiniä. Toinen muutti jo kotoa (hurraa!!) ja toisen kanssa taistellaan. Ei silti ole ikävä vauva-aikoja! Arviolta kolmen vuoden päästä olen silleen arkivapaa huoltovastaavan toimesta. Äitiys ja huolet jatkuu joka tapauksessa.

    (Naapurissa on viisi murrosikäistä/sitä lähestyvää poikaa. Ei käy vieläkään kateeksi!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Entäs jos toinen tyttäresi alkaa käyttäytyä italialaisittain ja asuukin pihassa kolmekymppiseksi?! Muhahaa. Muutinhan minäkin isin luo takaisin 32-vuotiaana!

      Poista
    2. Listataan riskitekijöihin.

      Poista
  5. Anopin ohjeet ne on parhainta, perrrrkele. Juoskoo suohon.

    Meillä likka teki ton konmarin ja nyt toi Vaimoperkele tekee samaa. Kun täältä maalta käyn harvakseltaan kaupunkikodissa niin enää sieltä ei löydä mitään. Salaa taas vienny mun parhaat = repaleisimmat vaatteet roskiin ja sieltä poltettavaks.

    Koeta nyt vaan antaa mennä toisesta sisään ja ekasta ulos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anoppi on oikeesti mukava, joskus vaan tahattomasti vähän jännä :D

      Meilläkii ukko käyttää niitä kuonteita vuatteita eli just niitä repaleisia mukavan pehmeiksi käytössä työstyneitä.

      Poista
  6. Jaksamista anopin kanssa! Anopit on ihan ykkösiä.... nostattamaan sarven otsaan. Omani ilmoitti suureen ääneen aikanaan, ettei ehdi auttamaan lastenhoidossa kun käy auttamassa lasteni isän siskoa. Ilmoitti tämän juniorimme ristiäisissä ihan muidenkin kuullen. Jep! En kysynyt tosiaankaan apuja, en, hoidin vauvan ja taaperon raksan seassa, ukon ollessa sairaalassa yms. kivaa. Hoitakoon a-tiiminsä! Ja nyt olen useammastakin suunnasta kuullut kuinka rouva on tilittänyt kuinka kamalaa on kun en luottanut hänelle lapsia hoitoon. Jeps! Koskaan ei vaan mene oikein! Nykyään ei tartte onneksi kuunnella enää kuin harvoin, on nimittäin anopeista parhain, mallia exnoppi :D (en kuitenkaan suosittele ukkoa ulkoistamaan, ainakaan vielä tuossa vaiheessa <3 ).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miehiä usein mossitaan, mutta kyllä myö naiset hankalia ollaan.

      Poista
  7. Paras oli kun äitini katsoi minua moittien ja kysyi miksi tuo lapsi itkee noin paljon. Mielestäni minua oli siunattu tajuttoman rauhallisella lapsella, joka ei todellakaan huudellut huvikseen tai harrastuksena. Kun se vaan on niin, että vajaan vuoden ikäinen ihminen itkee välillä. Kun hän odottamatta vastaustani - olin nimittäin kysymyksestä niin pöllästynyt etten reagoinut - kertoi miten minä ja sisarukseni emme koskaan itkeneet. Siinä kohdassa pääsi sekä minulta että siskoltani huutonauru. Niin se aika kultaa ja blaa blaa. Harvemmin olen kehuja saanut lapsen hoitamisesta. Neuvoja ja kettuiluksi laskettavia kommentteja enemmänkin.
    Kommentointi ei ole loppunut vieläkään vaikka lapsi pian saa auton ajoon ajokortin. Eli kai se kommentointi loppuu vasta kun krematorion ovi narahtaa. Anoppi on näet kuollut ja kommentteja ei ole kuulunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ette koskaan itkeneet?! Niinpä vissiin :D Meillä on sama kuvio, joskus kun ipana vähän narisee on hirvee haloo että mikä sillä on. Sanon vaan aina että vauvat joskus itkevät. Ois ehkä asteen verran vaikeampaa koliikin tai muun sairauden kaa...

      Poista
  8. Kun meidän tyttö oli pariviikkoinen ja miehen kanssa oltiin aika lopussa(kauniisti sanottuna),minun serkkuni ihasteli tyttöä ja sanoi sen perinteisen että "vauva-aika on niin lyhyt hetki elämässä".
    Juu.Teki mieli sanoa että haista kuule pa..a.
    Varsinkin valvottuina öinä itkua kuunnellessa aika tuntui suorastaan lentävän.
    Eikä sitä tietenkään saanut sanoa rehellisesti että äidillä voi tulla tylsää lapsen kanssa kahden kotona.Kun se vauvan hoito on vaan niin ihanaa.
    Tyttö on nyt 1,5 v ja väsynyt sitä vieläkin on mutta taidan olla sitä koko loppuelämäni.Se kovasti helpottaa että tässä kohtapuoliin voisi palailla työelämään.Ja sitten on isän vuoro hoitaa lasta kotona 24/7.Odotettavissa siis ähinää siitä miten hankalaa lapsenhoito/kodinhoito on ja hämmentyneitä puheluita siitä missä tutit säilytetään ja kuinka usein vaippa pitikään vaihtaa.Ja pitääkö se ruoka nyt oikeasti laittaa ihan joka päivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, muistan minäkin hyvin sen alkuvaiheen kaaoksen ja ne höpinät, että äkkiä se aika kuitenkin menee. Ja ei naurattanut yhtään. Jokainen kerkee vuorollaan sitten kokea miten nopeasti peräpeiliin tuijottamalla se aika meni.

      Ja kyllä. Kotona on tylsää.

      Poista
  9. Muistuttaa eläkkeellä oloa ja kun siihen yhdistää influenssan, ei auta edes TV. Kyllä se siitä!

    VastaaPoista