Kaikkia todennäköisyyksiä uhmaava arpaonni

Kyllä taas kristityn hermoja koetellaan. ELY-keskukselta soitettiin. Ja ettepä usko! Jouduin viidennen kerran reilun vuoden sisään satunnaisotannalla valvontaan. Piti jo sanoa ihan suoraan, että ihan pikkuisen nämä teidän satunnaisotannat haiskahtaa. Luulis että näillä osumilla jo lotossakin tärähtää.

Pitäiskö lisätä ELY-keskuksen Paavo Facebookissa kaveriksi. Näen sitä useammin kuin monia ystäviäni.

Olen suurennuslasin alla. Kaikki alkoi siitä kun viljavuustutkimustulokset puuttuivat yhdeltä lohkolta. Prosessi meni niin, että kävin ottamassa kaikki näytteet, pakkasin ohjeiden mukaan ja lykkäsin postiin. No eikö tule Kuopion uuden logistiikkakeskuksen palvelupisteestä ilmoitus, että minun pakettini päälle oli liukuhihnalta pudonnut jotain järeämpää tavaraa sillä seurauksella että multarasiat olivat levinneet tuhannen pillun päreiksi. Ja eiku uudelleen näytteitä ottamaan ja postittamaan.

Viljavuustutkimuksen tulokset tulivat, ei siinä mitään. Niitä katseltiin ja joo kyllä, lannoitusmuutoksia sitten päätettiin  niiden perusteella tehdä. No eikö perkele jäänyt huomaamatta, että tuloksista puuttui yhden kasvulohkon tiedot vaikka jokaiselta oli margariinirasiallinen multaa kaivettu. Ja kun minä en huomaa, EU-tarkastaja kyllä huomaa. Ja sakottaa. Minkä vitun takia minä jättäisin yhden kasvulohkon näytteen ottamatta kun olen kaikki muut ottanut. Mutta ei auta tarinointi, kaiva kuvettas.

Hauskinta tässä tulevassa tarkastuksessa on, että sen yhteydessä tarkastetaan myös asioita, jotka on aiemmin jo kertaalleen käyty läpi. Esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden kartoitukseen liittyvä kuponki tsekataan nyt uudelleen, vaikka viime vuonna sen toimitin. Tasan saman paperin.

Nyt vittu oikeesti. Yhteiskunnan varoja mielestäni tässä pikkusen jo haaskataan.

Soittivat tänä aamuna ja huomenna ovat menossa peltoja katselemaan ja paperisota pitää käydä Kuopiossa sitten loppuviikosta. Mitähän tällä kertaa? Varmaan olen ilmoittanut liian suuret kylvöalat, vaikka lähteenä on käytetty digitoituja virallisia pinta-aloja. Nekin tulokset muuttuu joka toinen vuosi. Millon on varjo pellolla ja milloin ei, siitä riippuu laskentatulos. En oo ees jaksanut korjata niitä, koska todennäköisesti silloinkin joudut johonkin tarkastukseen. Varmaan ne varjot lankeaa eri vuosina siten, että keskimäärin on homma OK.

Isälle ilmoitin, että ovat tulossa tepastelemaan tiluksille. Ihan jo senkin vuoksi, että nimittäin huomenna alkaa sorsanmetsästys. On kuulkaa rantapeltojen reunukset täynnä mehtäukkoja. Ihan sillä otin puheeksi, ettei joku vahingossa ota ja tulita virkamiehiä. Isä oli hetken hiljaa ja totesi: kyllä niitä joutais vaikka vähän pammauttoo.

Kohta ropisoo.


 

Vuoden Siivooja riisui: Tältä näyttää naisen vartalo

Mutta enpähän ottanu kuvia.

Hirmu haloo on taas. Ensin ilmeisesti riisuivat äidit ja nyt sitten perässä synnyttämättömät. Seuraavaksi kun vielä saadaan fotoja synnytyslaitokselta, on käyty koko skaala läpi.

Taitaapa olla monesti ongelmien syy ihan siinä, että kun pitäis väkisin olla sellainen, joka ei pysty mitenkään olemaan. Kai sitä nyt vähemmästäkii stressaantuu. Ei olla samoilla valuilla tehtyjä. Valuvikaisiakin tarvitaan, että näyttää normit täyttävät vielä paremmilta.

 



 Minulla on tämmönen humoristinen kuva treenipaidassa.

Internetissä on nimettömänä hyvä huudella toisten vartaloista. Ei ehkä ihan ekana juolahtaisi mieleen vaikka tuolla Kuopion torilla ottaa ja alkaa arvostella kaikkia vastaantulijoita kovaan ääneen.

Saattaisi niissä talkoissa alkaa joko läski tummumaan tai sitten läskin puutteessa silimäkuluma.

Ollaan immeisiks.
 

Kolopalloa kimpassa

Vietin Vilkkaan miehen ja hänen puolisonsa (avomiehen sisko) kanssa ratkiriemukkaan perjantai-illan Leppävirran ydinkeskustassa. Tutustuin ensimmäistä kertaa minigolfin pelaamiseen. Vilkas mies on leppävirtalaisittain mitattuna lajin huippuammattilainen. Tasoituksesta en ole varma, mutta tasoittavia ainakin käyttää.

Sokos Hotel Vesileppikseen oli rakennettu edellisenä kesänä minigolf-rata. Meillä oli tarkoituksena kasata suurempikin porukka pelaamaan, mutta jostain käsittämättömästä syystä muut valitsivat Kuopion illanviettopaikaksi kotikylän sijaan.

 

 

Jännitystä lievittävät ennen peliä

 

Asioidessamme hotellilla tutustuimme myös Leppävirran tärkeimpään nähtävyyteen, poskettoman kokoiseen potkukelkkaan. Vilkas mies mittakaavan vuoksi mukana.

 

 

 

Puitteet olivat fantastiset.

 

 

Kuollut lintu toivotti meidät tervetulleeksi alaterassilla, jonka kautta käynti pelikentälle.

 

Näyttäviä istutuksia. En ole hortonomi, mutta ainakin pujot tunnistin.

 

 

Vaikuttavat opasteet.

 

 

Istutuksia vol 2.

 

Vesieste.

  

Ensimmäisellä kierroksella jäin reippaasti viimeiseksi. Pelin henki on se, että jos ei seitsemällä yrittämällä saa palloa reikään, tulee pistekorttiin 8. Ja se ei ole hyvä juttu.

 

Kuvasta ei ehkä kunnolla näy kankaan pintaan tehdyt raapustukset, mutta sanotaanko että viimeisellä reiällä käytiin monta kertaa "vitun lähellä".

 

Yksi pirullisimmista rei'istä tai kentistä, kuten IT-alan ammattilainen sanoisi.

 

Samoin kuin hohtokeilauksessa, myös minigolfissa siiderin vaikutuksella on merkitys suoriutumiseen. Yksi siideri ei vielä riitä tuomaan pelirentoutta. Toisen siiderin imeytyessä radan keskivaihe onnistuu omaan tasoon nähden helvetin hyvin, mutta viimeisellä reiällä sitä jo yrittää asettaa palloa aloituspisteen sijaan linnunpaskan päälle. Tästä pelikaverit mielellään huomauttavat. Ymmärrän golfin pelaajia nyt. Laji antaa mahdollisuuden epäonnistua työn ulkopuolellakin.

Pelin jälkeen käytiin vielä nauttimassa maahanmuuttajien tekemät pitsat ja ilkamoimassa paikallisessa yökerhossa.

 

Porukkaa virtasi sisään solkenaan.

 

Ja karaokepisteessä oli vipinää.

 

Tervetuloa Leppävirralle. Vielä on kesää jäljellä!

Ihana Yrjö

Keskustelin työkavereiden kanssa eilen lounaalla Catherinen ja Williamin perheenlisäyksestä. Ilmeisen sentimentaalinen kollegani oli halunnut ostaa heinäkuiselta Englannin matkaltaan jääkaappimagneetin, jossa on George-vauvan kuva. Siis näitä ihan oikeasti valmistetaan, mutta ostos jäi häneltä tekemättä koska hänen vähemmän kuninkaalliset lapsensa olivat olleet myymälässä vahvasti sitä mieltä, että shoppailu on perseestä.

No, jos tuo naama olisi jääkaapissa niin ainakin ruokahalu menisi heti.

Lisäksi kollegani oli täysin vaikuttunut siitä, miten Catherinen pallokuosimekko oli selkeä kunnianosoitus edesmenneelle Dianalle.

Jepjep, kuin kaksi marjaa. Ja OMG, Williamilla on mustat housut ja sininen kauluspaita kuten isälläänkin! Ja lapsi on kiedottu hämmästyttävän identtisesti valkeaan rättiin!

 

Tältä näyttää kuninkaallinen perhekuva.

 



Tältä taas rahvaan perhekuva.

Kyllä jos magneetteja lähdetään tehtailemaan, niin ennemmin niitä pitäis tuottaa tästä kuvasta.
 

Määrittele ironia

Avomieheni on tänään Siilinjärvellä yleisötapahtumassa järjestyksenvalvojana.

Järjestyksen mies.

Taas ryskää

Vakuutusyhtiön kanssa on tänäkin kesänä saanut asioida. Viime viikolla taas vaihteeksi pamahti. Avomiehen oli määrä tulla hakemaan minut Hiacella töistä. Sanoi että soittaa kun lähtee tulemaan. Soittihan se ja käytännössä heti käytiin tällainen dialogi:

Avomies: "Voi vitun vitun vittu, voi saatanan vittu."
Minä: "No?"
Avomies: "Vitun vittu. Minä soitan sulle kohta."
Minä: "Mi-"
*tuut-tuut-tuut*

Hiacen taakse oli sopivasti ajanut juuri viereiseltä pajalta tullut auto. Siinähän se vetokoukku sitten otti ja upposi Mustangin kylkeen. Hiaceen ei tullut (uusia) ruttuja. Sitä on ammuttu, se on peruutettu pyöröpaaliin ja traktoriin ja nyt se on keihästänyt urheiluauton. Tuosta historiikistä voi laittaa helposti 500 euroa lisää auton hintaan myyntitilanteessa.

Paska lentää ja banjot soi

No niin. Nyt sitä on käyty rypemässä rock 'n roll -festivaaleilla kahden päivän ajan.

Saniteettijärjestelyt ovat festivaaleilla vähintäänkin kyseenalaiset. Lähdön huumassa en muistanut laittaa vessapaperia käsilaukkuun. 

Heti portin jälkeisen bajamajan wc-paperivarustetaso noin kaksi tuntia alueen avaamisen jälkeen. Kesä kuivattaa ja gynekologilla voi hoidattaa.

 

 

Yksi syy nauttia tuntuvia määriä alkoholia festivaaleilla.

Ekana iltana ihmeteltiin, että on nyt ihme kun ei ketään tuttuja näy. Vasta iltamyöhään törmättiin ensimmäisiin kontakteihimme. Kaverin pikkusisko tuumasi seuraavana päivänä, että ehkä ne muut oli katsomassa niitä bändejä eivätkä vaan istuneet anniskelualueella koko päivää. Mutta kyllä mekin katseltiin bändejä. Tai yritettiin.

PMMP

Cheek

Stella

Haloo Helsingin keikka meni jotenkin ohi. Keskityin solistin silmien pullahteluun sekä edessäni olleen naishenkilön delfiinitatuointiin. En aiemmin tiennyt että lapsetkin tekevät tatointeja.

 

Syödäkin piti. Olimme juuri nauttineet pakastepitsat anniskelualueiden välisellä matkallamme ja  yhtäkkiä sieraimet täytti mitä huumaavin tuoksu. Viidentoista metrin päästä löytyi tuo sateenkaaren pää. Ostopäätös syntyi välittömästi. Pitihän siinä sitten ruoan päälle vähän syödä ja vetää lautasellinen  paistettuja valkosipulilla maustettuja ruisleipäviipaleita valkosipulikastikkeen kera. Seuraavana päivänä majapaikkamme wc:n ovikyltin olisi voinut korvata tuolla "Täältä se tuoksu tulee" -sloganilla. Paska lentää ja banjot soi!

 

Alueella oli benjihyppymahdollisuus. Ensin katseltiin touhua kauhulla ja mitä pidemmälle ilta venyi, sen paremmalta idealta hyppy alkoi tuntua. Päädyimme mainostamaan kaikille, miten seuraavana päivänä kyllä ihan varmasti hypätään tandem-hyppy.Näin yöllä painajaisia hyppäämisestä. Aamulla katsottiin kaverin kanssa toisiamme ja oltiin että ei uskalla kyllä mitenkään.

 

Toisena päivänä hyppääminen alkoi jälleen uudelleen tuntua hyvältä idealta noin viiden tunnin ryyppäämisen jälkeen. Kävelimme kojun läheisyyteen. Hyvin suostuttelutaitoinen henkilökunnan jäsen sai meidät noin 15 sekunnissa lukemaan vastuuvapauslauseketta ja eikö kohta jo kynä sauhunnut. Meidän piti saada alunperin joku kuvaamaan hyppyä mutta ei siinä hötäkässä ketään ennätetty saada paikalle. Valjaiden kiinnitysvaiheessa alkoi jo pelottaa jonkin verran. Ylös noustiin häkissä. Tuijotin horisonttiin kun arvelin että se voisi hälventää orastavaa kuolemanpelkoa. Erehdyin katsomaan vasemmalle ja näin riisinjyvän kokoisia ihmisiä heiluttamassa nyrkkejä jonkun (oikean) metallibändin keikalla. Reidet tuntuivat yllättävän löysiltä. 

 

Rutinoitunut ja ilmeisen kyllästynyt häkkihenkilö sanoi että nyt se ois sitten aika lähteä. Kaveri sanoi että ei uskalla. Ukko sanoi että kaikki lähtee täältä hyppäämällä, muuta vaihtoehtoa ei ole. Että nyt siitä vaan painaudutte toisianne vasten. Ja minua käski hiljalleen jo heittämään irti häkin kaiteista. Kysyin että ootko nyt ihan varma että nämä vehkeet on oikein kiinnitetty. On on. Ei siinä muuta kuin kaverista kiinni ja nojautuminen taakse.

 

Ensimmäisessä repäisyssä minulta meni selkä ja kaverilta paloi nilkat. Mutta hypätty on. Kaverin sisko kehui että suorituksemme oli ollut hallittu ja näytimme hyvältä.

Jälkikäteen muistin että mullahan on muuten skolioosi eli selkärangan kieroutuma. Tuo on varmaan yksi selkävian tyyppi, jota vastuuvapauslausekkeessa tarkoitettiin.

 

Ei tarvii toista kertaa mennä.