Reaktioita

Vahvistaakseni itsetuntoani ja mielikuvaa kykeneväisyydestäni, aion listata teille kaikki asiat jotka olen saanut kaikesta huolimatta järjestettyä tai muutoin aikaan.

1. Varautuminen talveen

Asensin rumpuputken sulatusletkut. Selvitin ja otin yhteyttä putiikkiin, joka pystyisi vaihtamaan ranchin vesiputken tulemaan talolle suoraan kaivosta (ja eristettynä) sen sijaan että vesi edelleen menee navetan kautta n. 70 vuotta vanhaa rautaputkea pitkin. Selvittelin talven linkousurakoitsijalta pientä palvelutason laajennusta, että pääsen vähemmällä kolailulla koska ei vittu aina vaan jaksa.

2. Yleinen touhukkuus

Heti kun päätös erosta oli tehty, ostin itselleni Makitan akkusarjan ja laturin sekä painelin Kuopioon ja tilasin vääränmittaisia räystäskouruja koska mittaaminen on lahjattomille.

3. Vittu mä ketään tarvii

Yritin ajaa päältäajettavalla ruohonleikkurilla ranchin nurmikot, mutta saatanan leikkuupöytä telekkusi ja en saanut terää pyörimään, koska vipu oli jumissa. Itkin pihamaalla kuin nainen. Sitten löysin itsestäni väkivaltavaihteen ja onnistuin. Opin myös samalla, että kovassa tuulessa ei kannata olla tuulen alla kun kaataa bensaa tankkiin.

Mätin saunapuut pannuhuoneeseen ja pinosin 15 mottia halkoja ranchilla. Ei ole ranchin liiterin takaseinää nähty sitten 90-luvun, sen verran anoppi polttaa puuta talven aikana. Anoppi siis asuu ranchilla, koska hoitovirhe ja liian myöhään havaittu syöpä ja isä kuoli ja iso talo oli sen seurauksena tyhjänä ja anopille heitetystä vitsistä tuli niinku totta.

4. Itsetunnon huoltaminen

Olen tilannut ystäviltä röyhkeästi ja suoraan kirjallisessa muodossa toimitettuja kehuja. Täytän pienen vitriinin viinilasien sijaan (Plan A) palautteilla (Plan B), ja vierailen palautealttarin luona niin monta kertaa kuin tarvii.

5. SWOT-analyysi

Kuin kunnon konsultti tein tulevaisuudestani SWOT-analyysin. Se kyllä järjen tasolla paljasti heti ettei minulla mitään hätää ole. Mutta jo pari päivää myöhemmin unettomana yönä kerkesin diagnosoida itselleni limaisen kurkun takia keuhkosyövän, keuhkoahtaumataudin ja astman.

Ei muuta ku matka jatkuu!

Vaihtoehtoisia tulevaisuuksia

No niin. 

Jos on radiohiljaisuutta ihmetelty vauva.fi:ssä ja suomi24:ssä niin onhan tässä kaikenlaisia muuttujia ollut. Nyt pääsette seuraamaan ihan uutta blogivaihetta, sinkkublogia. Tätä on foorumeilla ihan joskus haluttukin ja suorastaan vaadittukin, joten joskus saa mitä toivoo, saatana.

Ja tässä vaiheessa jo voin huomauttaa, että jos odotat kuumia eroottisia tarinoita tai muuta seksuaalisesti latautunutta, turha toivo. Tässä sukelletaan tuoreeltaan eronneen keski-ikäisen neuroottiseen sielunmaisemaan ja eroprosessiin. Ja lisähuomautuksena, että tekstejä on kirjoiteltu matkan varrella eivätkä ne kuvaa julkaisuhetken fiilistä suurellakaan todennäköisyydellä. Että en siis ota näistäkään kirjoitteluista mitään vastuuta.

Lähestytäänpä asiaa konsulttityyliin eli googlaamalla joku omaan tarkoitukseen sopiva pätevän oloinen kuva ja selittämällä kaikenlaista sen varjolla.

Olen vellonut ja vellova kaikenlaisissa typerissä ajatuksissa, koska tulevaisuutta on vaikea kuvitella. Valikoin tähän kirjoitukseen yleisimpiä mieleen pälkähtäviä vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Arvioikaa itse mikä niistä on todennäköisin.

1. Hullu kissanainen

Löydän itseni mordorin talvesta lumen saartamana 18 kissan kanssa.

Sitten yösydämenä rauhoitun ja ajattelen, että jos niitä onkin vain seitsemän.

2. Metsäprinsessa

Kuin lasten sadussa (olikohan joku hullujussi tms.) järjestän kerran vuodessa audienssin ja otan kosiskelijoita vastaan testaten heidän huumorintajuaan ja oikeidentöidentaitojaan. Kotikylän toiseksi seksikkäin naissinkku lienee vetonaula matkojenkin takaa.

3. Forever alone

Olen kymmenen vuotta yksin ja muodostan merkityksellisen keskustelu- ja hyötysuhteen Satisfyer Pro 2:n kanssa. Ostan Hiacen ja ryhdyn kapinetta suositelleen ystäväni kanssa kiertämään Pohjois-Savon syrjäseutuja ja puhumaan yksinäisille naisille Satisfyerin ihmeestä.

Hän vannotti että kapine on heti tilattava. En tilannut.

4. Tuho

Aiheutan huolimattomuuttani ja tietämättömyyttäni kiinteistöissäni tuhoa, vakuutus ei korvaa, joudun konkurssiin ja sen siunaamana pääsen kirkonkylälle kerrostaloon.

5. Renki

Löydän kiertävän rengin ja jaan hänet alueen muiden renkiä tarvitsevien henkilöiden kanssa. Kellään mitään kokoaikaista renkiä ole varaa pitää näinä aikoina, mutta osa-aikarenki olisi tarpeen. Loppuis se päältäajettavan ruohonleikkurin päällä itkeminen ku on taas joku saatanan ongelma.

6. Myöhempien Aikojen Sinkkujen Jeesuksen Kristuksen Kirkko

Joo se on aikamoinen kirkko varmasti joku puoliso löytää. Sitten joskus. Olen aina sanonut että jos ikinä joutuisi etsimään itselleen uutta puolisoa niin projekti pitäisi aloittaa kulmahiomakoneella, raivaussahalla ja dremelillä. Hirveä urakka tämmöistä vakiintuneen parisuhteen muovaamaa kehoa alkaa johonkin esittelykuntoon laitella. Äh, niin kammottava ajatus että hylkään sen jopa aamuyön tunteina. Jos ei kelepoo niin antaa saatana olla.

Jos joskus tällainen seurustelusuhdetilaisuus a) osuisi kohdalle ja b) kiinnostaisi yhtään, onneksi olen älynnyt jo vuonna 2014 tehdä tällaisen kätevän arviointitaulukon valmiiksi. Ja hei, ehkä melkein mitä vaan, kunhan ei selännuolijaa tarvii kohdata.

Heitäpä joku seitsemäs vaihtoehtoinen tulevaisuus. Ois kiva ahdistua yöllä jollain täysin tuoreella tavalla!

Vuoden Siivoojan politiikka-analyysi

Samalla kun koronamaailmassa #nytriittää, ajattelin laittaa puolueiden kustannuksella vähän ranttaliksi. 

Joku politiikkaenergiapiikki on tarttunut, lie ohimenevää, mutta olen kuunnellut Yle Areenasta Ruben Stillerin ja Ben Zyskowiczin kiihkeän keskustelun suomettumisesta sekä samasta sarjasta Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen laitoksen johtajan, Markku Jokisipilän, analyysia perussuomalaisten noususta ja mediasuhteista.

Ennen kuin aamuajelut menevät yhtään sairaammiksi audio-ohjelmistoltaan, pakko saada ulos koneistosta poliittisperäiset purkaukset.

Jokainen puolue, jonka olemassaolon muistin on tässä mukana. Aakkosissa <3

Keskusta

Supermenestyjä vaaleissa, joissa helsinkiläiset eivät pääse äänestämään. Upea keksintö, tarjolla Vuoden Innovaatio -palkinnon saajaksi.

Ilo on vilpitöntä.

Kokoomus

Aluevaalieissa lanseerattu Ilman tervettä järkeä -slogan oli niin samaistuttava, että äänivyöryhän siinä oli väistämättömänä tuloksena. Arvostan suoruutta.

Perussuomalaiset

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Tavio selitteli huonoa vaalimenestystä näin Ylen jutussa: "...ilmeinen merkitys on sillä, että perussuomalaisille sosiaali- ja terveyspalvelut eivät ole keskeinen aihe samaan tapaan kuin maahanmuutto, EU ja ilmastonmuutos." 

Eli kannattajat eivät ole sosiaali- ja terveyspalveluita vastaan, joten ei ole tarvetta käyttää ääntään toistaiseksi muutoin kuin tankkausautomaatilla kiroilemalla.

SDP

Arvostan vaalikuvassa sitä, että kädet eivät ole toisten taskuissa. Tämän voisi lainaraha-o-maticin äärellä muistaa ihan arjessakin.

Siniset

Sininen tulevaisuus ei ole turvallinen:

Suomen Kristillisdemokraatit

Meneillään olevien (turpa)käräjien innoittamana on syntynyt modernisoitu sanonta Pohjois-Savon perukoilla. "Lukee kuin Räsänen raamattua".

Vasemmistoliitto

Äänestystuloksen perusteella voitaneen todeta, että onneksi muutkin ovat tämän hoksanneet:

Vihreät

Vihreiden puoluesihteeri Veli Liikanen totesi, että koronapandemia vaikutti äänestysaktiivisuuteen. Tuli kommentista elävästi mieleen satasen karsinnat kauan sitten, jossa itkuinen pikajuoksija antoi erästä karsiutumisen syyksi vastatuulen. Lie tuuli puhaltanut vain tämän ainoan kilpailijan kaistalle. Ei muiden tahtia näyttänyt vastustavan.

Peeäs. Jatkakaa vain Helsingissä kivihiilellä lämmittämistä. Teitä lohduttanee, ettei meitä puilla lämmittäviä juntteja ei enää paljoa ole jäljellä. Maltatte vain odotella pari vuosikymmentä vielä niin ilmasto kyllä pelastuu, kun suuri joukko maalaisia potkaisee tyhjää ja tämä holtiton elämäntapa uusiutuvien luonnonvarojen käytön merkeissä päättyy.

No niin!

Terve. Tulin takaisin.

En lähde ihan ens alkuun tilittämään mitä kaikkea on tapahtunut aikavälillä 1/2019 - 1/2022. Palataan kuviin ja tunnelmiin "parempana aikana". 

Ihan tämmöisellä asialla lähdin teitä tavoittelemaan (jos joku tätä blogia enää lukee ja mitään notifikaatioita uusista postauksista edes saa), että minua on vähän hymyilyttänyt nuo koronalevelit ja hokasin miten ne saa kätevästi kytkettyä työkontekstiin.

Samat luokittelut osuvat aika hienosti kaikenlaisiin projekteihin, joista moni teistä on varmasti matkansa varrella eri rooleissa "nauttinut" ja tulee nauttimaan. (Se on muuten mahtavaa miten jokainen uusi projekti tulee olemaan ihan erilainen ja parempi kuin kaikki muut ja sitten samasta kusesta taas kerran itsemme löydämme lillumasta.)

Nyt ne lupaamani luokittelut.

Perustaso

• Avautumisten ilmaantuvuus on alhainen
• Ajoittain esiintyvät vitutusketjut ovat hallittavissa

Kiihtymisvaihe

• Vauhti alkaa kiihtyä
• Erilaisten ihmettelyjen ja valitusten ja mielensäpahoittamisten ilmaantuvuus on perustasoa korkeampi
• Merkittävää pällien leviämistä ei vielä projektiryhmän ulkopuolella juuri havaita
• Esiintyy joukkoturhaantumista
• Yli 2/3 ongelmien lähteistä on selvitettävissä ja turhaantumisketjut katkaistavissa

Leviämisvaihe

• Vauhti kiihtyy edelleen
• Pällit leviävät alueellisesti tai laajemmin
• Ahdistuksen lievitys vaikeutuu
• Tilannetietoisuus heikkenee
• Selittely voimistuu
• Paniikin hillintään tarvittavien resurssien määrä kasvaa
• Statusselvitysten määrän ennustetaan kääntyvän voimakkaaseen kasvuun

Ja loppuun pakolliset roustausmeemit.

Voin kertoa mitä kolmen vuoden aikana EI ole tapahtunut. Kirjoitusteni taso on ennallaan. Ajatusmaailmani on yhtä keskenkasvuinen kuin ennenkin. Minua naurattaa yhtä hölmöt asiat kuin aina ennenkin. Enkä ole ammatillisesti yhtään parempi. Ainoastaan meemikirjastoni on karttunut. Niistä lisää myöhemmin.

Omaa aikaa

Sain yllättäen ja pyytämättä omaa aikaa. Meillä on arkikuviot sillä tavalla, että herään ihmisten aikaan, jotta pääsen töihin ajoissa ja pääsen sieltä niin ikään ihmisten aikaan pois. Aviomies hoitaa ipanan viennin hoitoon ja minä puolestani noudan. Kerrankin voin onnitella itseäni viisaasta suunnittelusta. Aviomies saa pukea aamu-unisen ja ajoittain levyksi heittäytyvän tyypin ja siirtää sen ajoneuvoon. Minä saan iloiset "äiti, äiti!" -riemuhuudot mennessäni hakemaan.

Aviomies yritti kerran, että vaihdettaisiin systeemiä niin, että minä vien ja hän hakee. Tai että olisi vaikka vuoroviikoin. Olin että ei, lapselle rutiinit on tosi tärkeitä.

Niin, se oma aika. Aviomies ilmoitti, että voi hakea ipanan hoidosta. Minä hätääntyneenä lähdin heti ajamaan kotiin, että olen varmasti siellä, kun saapuvat. Pihhaan päästyäni hätäännyin vielä lisää ja mietin, että mitä ihmettä minun nyt pitäisi tai kannattaisi tehdä kun olen yksin kotona.

Tietysti viikkasin puhtaat pyykit pois ja laitoin likaiset pyörimään koneeseen. Sitten mietin, että onhan tää nyt ihan vitun älytöntä, että käytän kallisarvoista omaa aikaani kotiaskareisiin. Söin kolme metukkasiivua. Hain kaksi lisää ja söin nekin. Sitten keksin tyhjentää astianpesukoneen ja täyttää sen.

Lapselliset ilkkuivat ennen lisääntymistäni, että tulet vielä ihmettelemään mitä teit kaikella sillä vapaa-ajalla, mitä sinulla oli ennen lapsia. Piti ihan aikamatka tehdä menneisyyteen kolmatta kestomakkaraerää pureskellessani. Minähän siis kirjoitin tämmöistä blogia, kävin säännöllisesti erilaisissa talkoissa, söin ravintoloissa, tein ihan helvetin paljon töitä, matkustelin ja pelasin Candy Crush Sagaa. Näistä jäljellä on Candy Crush Sagan pelaaminen työajalla.

Nyt onneksi aviomies soitti, että ovat tulossa ja sovittiin, että laitan uunijuurekset tulemaan ja isäntä paistaa kuhan pannulla.

Nähdään taas!

t. Näkkäriäkin kuivempi äiti-ihminen (henkisesti, keho muistuttaa perunasäkkiä)

ps. Laittakaas niitä hyviä vinkkejä tulemaan.
pps. Kaikki kiinteistön suklaat, myös paskat konvehdit, on jo syöty. Se ei ole ratkaisu.

The old and the waistless

Se on jännä huomata, miten erinäiset ympyrät alkavat sulkeutua elämässä keski-ikäisyyden myötä. 18-kesäisenä oli aina jumalaton myllytys tulossa olevista bileistä. Niitä vatvottiin etukäteen ja oli hirmu jee jee -meininki kun oli hyvät jamboreet luvassa. Vuosien mittaan juhlista hävisi särmä pois. Lähinnä valmisteluksi riitti, että sovittiin missä kämpässä alkuilta vietetään ja kuka tuo mitäkin sipsejä.

Keski-ikäisenä on nyt palattu takaisin vouhotusmoodiin. Juhlia pitää herutella etukäteen Whatsapp-ryhmässä. Viikkotolkulla. Että jes jes, nyt päästään vähän viiniä ryystämään, hip hei että on uniikkia! Pitää miettiä menut ja kuka tuo viinit millekin ruokalajille. Periaatteena on, että saat valita minkä viinin tahansa, kunhan se on tietyn viinitalon tuottamaa. Ja silti siinä päätyy jännittämään reaktioita, kun laatutietoiset nenät ja kielet arvostelevat viiniä.

Meillä oli halloween-juhliin, eli maalaisten kesken halogeenijuhliin, meno lauantaina ja oltiin siis ekan kerran lisääntymisen jälkeen menossa kahdestaan illanviettoon. Ihan yön yli, niinku! Isän tyttöystävän oli määrä olla ipanan kanssa yön yli, mutta hän ei sitten voinutkaan, koska hänen about 50-vuotias lapsensa juhli synttäreitään samana päivänä. Sitten saatiin lammasfarmari lapsenvahdiksi ja perjantai-iltana Facebookin kautta tulikin tieto, että kämppään ei tule enää vettä. Vietettyään yhden illan sateessa pumpun kanssa telekutessa, vastaus oli silti, että ipana saa tulla lauantai-iltana hoitoon. Toiset ne jaksaa.

Ruokana oli kurpitsakeittoa, karitsan lapaa (muistaakseni), uunikasviksia, focacciaa ja sitruunajuustokakkua. Oli kuohut ja punat ja jälkiruoka- ja kaikki viinit. Myös aviomiehen edesmenneen mummon perintö-limoncello avattiin ja tapeltiin taas hetki siitä maistuuko se sitruunafairylle vai ei.

Koska kaikki hyvä onneksi loppuu aikanaan, tuli aika hankkia taksi. Aiemmin pystyi luottamaan siihen, että taksi tulee. Taksi-Joken eläköidyttyä ja Bernerin modernisoitua palveluita, tilanne on se, ettei edes kiihkeimpänä halloween- ja pikkujouluaikana saa taksia. Puolitoista tuntia yritettiin googlettamalla kaikkia takseja ja toteamalla että joko ei vastata, puhelin on kiinni tai numero ei ole käytössä.

Valopilkku-aplikaatiota mainostettiin aateekoossa ja luvattiin, että myös Leppävirralta taksin saa tilattua. Suosittelisin sovelluksen ja palvelun uudelleenbrändäystä Perävalo-aplikaatioksi, koska yhden yhtä mittaria ei löytynyt.

Tämä taksiuudistus on ilmeisesti yksi konkreettisimmista keinoista päästä eroon maalaisista. Se on kuulkaa talvi tulossa ja kun laitetaan baarista ulos valuva porukka suorittamaan kävellen kotimatka (joka voi olla kaikkea 2 kilometrin ja 60 kilometrin välillä), aletaan päästä harvaan asuttujen seutujen omalla autolla ajavista maailman saastuttajista tehokkaasti eroon. Ja koska liikkuvaa poliiseja ei ole nähty näillä seuduilla vuosikausiin, voi olla myös varma siitä, että kännissä ajelu muodostuu varteenotettavaksi vaihtoehdoksi tiettyyn profiiliin kuuluvissa. Siinä voi kuitenkin kätevästi mäsäyttää päin kalliota ja heittää kerralla autollisen väkeä pilven reunalle. Tai vaihtoehtoisesti yksin ajellessa keilata lukuisia maalaisia tien pintaan yhdellä reissulla.

Samalla kun vetää piuhan irti tieverkoston kunnostamishankkeista, saadaan tavoite nopeammin saavutettua. Ja maailma pelastuu.

Oletko introvertti vai ekstrovertti?

Nyt ollaan jännän äärellä. No okei, ei varmastikaan muiden kuin minun mielestäni. Kerron silti.

Olen luullut olevani introvertti. Tänään tajusin, että olen ekstrovertti, joka ei vain pidä ihmisistä. Helvetin vapauttavaa.

Nyt ymmärrän miksi käyn ensin tiedottamassa ja esittelemässä ihmisille, miksi olen oikeassa, ja heti sen perään uupuneena vetäydyn muihin hommiin. En siksi, että olen introvertti vaan siksi, että olen saanut sillä erää kiintiön täyteen. Todennäköisesti sanoma on herättänyt joissain tunteita, ja mikä onkaan tarpeettomampaa kun ollaan asioita hoitamassa. Kun saa olla taas yksin, tulee kuitenkin äkkiä tarve olla vähän somessa tms. Mutta! Ilman suoraa ihmiskontaktia.

Some on ihanan epäsosiaalista. Voit milloin vain keskustelussa olla silleen, että nyt tällä ois niinku vähän kiire, koska asiakaspalaveri alkaa ihan just. Ja jättää asian siihen. Jos olisit livenä, valehtelu näkyisi oitis sinun olemuksestasi. Todennäköisemmin sortuisit teeskentelemään kiinnostunutta ja sivistynyttä jopa puolen tunnin ajan. Tänäänkin keskustelin hunajantuotannosta aamukahvilla ja pääsin oppimaan miten mehiläisten ja kimalaisten käyttäytyminen ja pesintä eroavat merkittävästi toisistaan, ja että kimalaiskuningattaret menevät koloon munimaan eivätkä tarvitse henkilökuntakimalaisia, ja miten kimalaiskuningattaria tilataan netistä ja ja ja... Loppuun pyysin ihan blogin perustamaan aiheesta kun on niin mielenkiintoista. Ja mies kertoi että hän yrittää kyllä aina lounaalla muille kertoa ja ne eivät oikein kuuntele ja olin että ei oo mahdollista.

Osaavat ne muutkin. Kun hyvä ystäväni (perustelut: pidämme molemmat itseinhoa nostattavien ruokamäärien syömisestä ja omituisista sarjoista, emmekä kumpikaan usko, että yhteinen harrastus olisi muuttumassa lähitulevaisuudessa) käyttää lämmintä ja ihmisläheistä äänensävyä keskustelussa, on aika poistua. Siitä nimittäin tietää että vituttaa ja ankarasti. Kirjallisessa viestinnässä puolestaan hälytysmerkkejä ovat esim.:

Kiitos palautteestasi! (lue: Haista vittu!)

Otathan yhteyttä jos tulee kysyttävää. (lue: Toivottavasti en kuule sinusta enää.)


The truth shall set you free.