Mikä on kun ei ihmisenä riitä

Avomiehen sukujuhlat. Taas on yhdet takana. Otetaan lyhyt yhteenveto.


Hyvät puolet:

Kahvipöydässä on asiantuntemuksella valittuja herkkuja, ite tehhään -periaatteen mukaisesti.

Mukava sukulainen antaa nelisenkymmentä riisipiirakkaa mukaan.

Kehitellään luovia pöytäratkaisuja, koska porukkaa on kuin taimikossa myyriä.

Huonot puolet:

Kunnioitettavaan ikään ennättänyt henkilö valitsi juhlaformaatiksi kinkerit.

Suvun yli 90-vuotiaan mummon, "kantaäidin", saavuttua juhlatilaan kesti 3 minuuttia ennen kuin sivuttiin  sitä että meillä ei ole lapsia: "Teillähän on vielä niin pieni perhe."

Appiukon tekele tuumasi tuvassa sukulaisten kesken käydyn ihan normaalilta vaikuttaneen dialogin yhteydessä, että minua ja avomiestäni taitaa kiinnostaa pelkästään raha (lue: meillä ei ole lapsia, joten aivan väistämättä olemme itsekkäitä, ahneita ja kylmiä, emmekä millään muotoa välitä kenestäkään tai mistään muusta kuin rahasta).

Personal trainer

Lyhyt ja perinteistä poikkeava postaus kiivaan työskentelyn ja megalomaanisen räkätaudin keskeltä.

Minuun otti yllättäen ja pyytämättä yhteyttä entinen työkaveri. Mukava ja hauska immeinen.

Kertoi ikävän uutisen, kattilat olivat menneet jakoon. Mitään varsinaisia ongelmia ei ole ollut, ei sen kummempaa draamaa ja rytinää eikä erilaisia pyöriä. Homman nimi on siinä että kun ei ole oikein tullut puhuttua emännän kanssa.

Tämä taitaa olla kansallinen epidemia. En osaa minäkään keskustella. Asioista joo, mutta en tunteista. Nyt kun on näitä kaikenlaisia personal trainereita kuntoharjoitteluun liittyen, ois ehkä ihan paikallaan saada vastaavia kommunikointipuolelle.

Sais varmaan yhden jos toisenkin parisuhteen ja pään sisuksen laitettua raiteilleen.

Kuka lähtisi minulle personal traineriksi tunteista puhumiseen? Tai ehkä perustaisi tunnekonsulttiblogin, jossa käskisi meitä lukijoita aina kerran päivään valitusta aiheesta kumppanin kanssa keskustelemaan.

Tää ilta oli tosi ihana mutta noi aikuiset pilas kaiken

Pidettiin Vilkkaan miehen luona halogeenijuhlat. Oltiin päätetty, ettei hienostella ruoan kanssa ja sopimuksena oli syödä hodareita.

Yllättävän helposti käy muuten hifistely hodareidenkin kanssa. Oli hirvi-villisikamakkaraa, karitsanakkia, iisalamimakkaraa ja lammasmakkaraa. Lisäksi oli nyhtöpossua, coleslaw-salaattia, paahdettua sipulia, chilisoossia, kurkkusalaattia ja "omalla vastuulla" -tyyppistä Sika-sinappia, jonka päiväyksestä ei ollut täyttä varmuutta. En valita. Suussa oli taas juhlat!

Coleslaw-salaattia varten oli unohtunut ostaa kermaviiliä. Jääkaapista löytyi 28.9. ekspiroitunut purkki. Vuoden siivooja suoritti haju- ja makutestin ja jaetulla vastuulla sovittiin käytettävän sitä. Ei oo perästä kuulunut.

Avohodari Vuoden siivoojan tapaan. (Perustelu: yksi sämpylä, tuplasti makkaraa)

Avomiehen hodari. Kysyin että mikset sä laittanut siihen mitään täytteitä. Avomies katsoi oudosti. No eikö tuossa jo oo täytettä. Touché.

Avomiehen suvussa on ollut tapana antaa lasten jo varhaisesta iästä lähtien käsitellä puukkoja, kirveitä ja kassaroita. Kyllä mieltä lämmittää kun varhaiskasvatuksen tulokset näkyvät. Tässä yksi juniori veistää ammattilaisen ottein kurpitsalyhtyä. Ei kuulkaa veri lentänyt. Miettikääpä jos oltais äkkinäinen laitettu asialle.

Aikuisten tietysti piti tämäkin pilata. Tarkkanenäisimmät haistoivat että joku palaa. Kuuma on tuommoinen tuikku kuulkaa. Siinä alkaa kurpitsalakki kypsymään.

Ei ollut ainoastaan tämä asia, missä vanhempi väestö tuotti nuorisolle pettymyksen. Oli tarkoitus laatia penskoille taas aarteenetsintätehtävä lähimetsään, mutta talon emäntä ei pitkän työviikon ja jäkisharkkarupeaman takia "vaan vittu jaksanut". Jos minulta kysytään, hyvin joutavat keksimään tekemistä ihan itse itselleen. Olkoot edes yksi osa-alue elämässä johon ei liity ohjattua toimintaa.

Talon 18-vuotias ja hänen ystävänsä olivat panostaneet asuihin. Olivat manga-tyyliin pukeutuneet. Moittivat meitä aikuisia tylsiksi, koska me emme olleet panostaneet. 

Tämäkin homma ensin ryssittiin ja sitten vielä rysittiin vähän lisää. Piti alkaa toisten hienoilla peruukeilla pelleilemään. Blondina oleminen tuntui riehakkaalta.

On turha väittää että kaikki lapset ja nuoret ovat menneet jotenkin pilalle. 

Otetaan esimerkiksi nelivuotiaan tolokun kirje joulupukille:

Toivoo kolmea asiaa, mikä jo itsessään on ihastuttavan nöyrää. Ja jos et saanut selevää, kaveri toivoo Afrikan tähteä, Toystory-elokuvia ja suksia.

Suksia!

Ei passoo innostua liikoo

Paljon on tarinaa joka puolella kuntoilusta, lihaksista, juoksutreeneistä, hiilareista ja sitä rataa. Minusta se on (tolokun tavalla toteutettuna) hyvä asia. Jospa sen myötä tulisi vähän päivitystä naisihanteisiin. Pätevä ihanne on, että henkilö on terve ja hyvinvoiva.

Ei tämmöisiä nälän nussimia selekäreppuja jaksakaan katsella enää yhtään.

Mutta sen kyllä sanon että kun joku lähtee ilmaisen viinan bileisiin ja siirtyy siitä paikalliseen ottamaan perinteeksi muodostunutta tyhjän tanssilavan kuvaa ja siellä onkin lattia täynnä punnertavia nuoria, on kyllä menty liian pitkälle.

Pitää muistaa löysätäkin välillä.

Se on asiassa kuin asiassa huono jos liian tiukalle homma vedetään. Kerron esimerkin. Avomiehen kotikylällä oli tässä taannoin puukko-Markku ollut kupilla jonniin aikoo eikä ollut taksi-Joken palveluita halunnut käyttää, oli pitänyt itse ajella ympäri kyliä. Siitähän joku oli sitten poliiseille soittanut ja virkavallan edustajat laitettiin passiin odottelemaan lenkkimakkaranhakureissulta palailevaa Markkua että saadaan ukko poltettua. Siinä rytäkässä oli sitten toinen kyläläinen joutunut myös puhallutukseen ja mittari oli hienokseltaan värähtänyt.

Näin sitä voi sivullisetkin kärsiä kun jotkut innostuu liikaa.

Ei perkele, kohta on taas joulu

Olen joutunut kahden joulusignaalin kohteeksi viikon sisällä. Ikean mainosikkunaan oli isketty joulutähtiä ja kaveri ilmoitti Facebookissa ostaneensa lapsilleen joulukalenterit valmiiksi.

Ennen kuin menen varsinaiseen asiaan, yksi tärkeä juttu. Älkää vanhemmat herran tähden ostako mukuloillenne tämmöisiä:

Lapset tottuvat liian hyvälle ja alkavat vaan vaatia yhä enemmän eivätkä tutustu pettymyksiin riittävissä määrin ja sitten viimeistään 12-vuotiaana ensimmäisen kerran tupakoivat ja karkaavat kotoaan. Ja lähiajan ongelmana äidin ja/tai isukin jalkapohjissa on barbien kämmenen tai legon mentäviä aukkoja.

Valitkaa siis perinteinen kalenteri, jossa ei ole edes suklaata sisällä. Siellä on vain kuva tai luksustapauksessa huono värssy bonuksena.

Lupasin alussa mennä asiaan. Nyt menen.

Selailin läpi joululahjalistat vuodesta 2004 alkaen. Kyllä, järjestelmällisyyteni yllättää välillä minutkin. Seuraavassa poimintoja miehille ja naisille ostetuista lahjoista.

Miesten lahjoja:
Lumiharja, kunnollinen
Hyönteismyrkkyä henkilölle, jonka kämppä on täynnä hämähäkkejä
Jaakko Teppo -DVD
AK47-jääpalamuotti
Luotinopeusmittari
Kalastus-DVD
Perhovapa
Appiukon lahja vuonna 2006 on ollut "haulikkojuttu" - mikähän tämä on ollut?

Naisten lahjoja:
Säilöntäkirja
Essence-kaadin
Juustoveitsiä
Pyjama
Parilapannu
Pyyhkeitä
Torkkuhuopa
Suklaakirja (jos innostuit niin ei syötävä sellainen)
Pentikin vateja ja purkkeja

Sanoisin että naisten lahjat ovat ihan paskoja. Kyllä minä haluan tänä jouluna metallinpaljastimen.


Loppuun pari maksutonta lahjavinkkiä (elleivät yllämainitut toimineet).

Mitäs pienten lasten vanhemmille? Suosittelen lämpimästi Nyt vittu nukkumaan -kirjaa, joka lahjoitettiin toimestamme kolmeen talouteen vuonna 2012.

Sitten siihen tuskailuun että mitä voi ostaa ihmiselle jolla on kaikkea tai joka ei parhaasta taivuttelusta huolimatta kykene sanomaan mitä haluaa (kuten esimerkiksi metallinpaljastimen, mikä olisi vallan järkevä lahjatoive):

Että silivunpelee vuan, ei kestä kiittää!

Kuinka teet mielenkiintoisen Facebook-päivityksen?

Tiedät tunteen? Jos et, niin ei huolta. Minä neuvon. Voimme yhteisesti sopia että vältämme jatkossa tämäntyyppisiä päivityksiä:

Okei. Mitäs sitten pitäisi laittaa tilapäivitykseksi? Minä neuvon tässäkin. Seuraavassa muutamia ehdotelmia mielenkiintoisista ja rehellisemmistä malleista:

Vilpittömästi sinun, Vuoden siivooja.

Mitä viskikiellon jälkeen?

Viskihommista on riittänyt tarinaa tällä viikolla. Niin paljon että melkein teki mieli kokeilla kyseistä alkoholijuomaa. Niin. Tämmöinen heikko astia minäkin olen. Hyvä että joku ymmärtää parhaani päälle.

Siinä missä teollisuudessa on työpaikat tiukassa viranomaisilla riittää kyllä vielä tekemistä. Paikallislehden Ravintolat-palstalta bongasin pari vinkkiä ihan siltä varalta jos loppuu ideat kesken.

Seuraavaksi tulee kieltää tietyt "ideoita antavat" sukunimet, kuten Viinanen, Juottonen, Kankkunen, Yrjölä ja Kiljunen. Jo nykyään kun erään Kankkusen näkee, alkaa aina janottaa. Mitä se olis jos niiden sukujuhliin joutuisi? Menoa, minä sanon teille.

Samoin musiikkitarjontaan on puututtava. Lauantaitanssien kohdalla mainittu bändi Uhkapelurit oli sysätä minut nettipokerin maailmaan. Heti iski semmoinen outo mieliteko ja oli ihan hilkulla etten pelannut sukutilaani internetissä.

Radiosoitosta on poistettava ja välittömään mainonta- ja esiintymiskieltoon asetettava mm. seuraavat artistit: Metallica (Whiskey in a jar), Kaija Koo (Kaljaa pöytään), Eppu Normaali (Kaljaa nuorille), Anna Hanski (Kotiviini) ja Hector (Juodaan viinaa).