Tuol on menot, meiningit, tuol on valot kaupungin

Tulin aamukahdelta kotiin reissusta. Pihalla näytti tältä:

Ja sisällä myös, koska sähköt olivat taas vaihteeksi poissa. Neljän tunnin unosten jälkeen oli aika herätä uuteen työpäivään. Isä oli jo kerennyt puuhellan kuppeelle lämmittämään vettä isossa kattilassa. Minulle ei kyllä valjennut mitä varten se vettä lämmitteli. Varmaan siksi että pystyi.

Aamun dialogi oli harvinaisen sisältörikas, koska sanottiin muutakin kuin huomenta ja heippa. Isä nillitti, että oltiin viety aggregaatti avomiehen ranchille eikä oltu palautettu sitä. Sanoin että en tiedä asiasta mitään. Herätin avomiehen. Hän oli palauttanut aggregaatin. Hämmästyin. Raportoin asian eteenpäin.

Seuraava puheenaihe oli naapurikylän, ns. lännen puolen, sähkötilanne. Isän mukaan sieltä ei mene koskaan sähköt - "aina pallaa kaekki tuikut ja tiällä ee kestä sähköt millään että mikähän perkele siinäkii on". Juuttaat. Veikkaan että ovat myyneet vaan kaikki puunsa niin ei oo mitä kaatua linjojen päälle.

Lähdettiin yhdessätuumin virittelemään aggregaattia kun se kerta pihassa oli. Roikkien piti riittää pannuhuoneeseen ja myös navetalle asti. Navetalla on pumppukoppi ja pannuhuoneessa kiertovesipumppu.

Jos on meillä jotain kampetta, niin jatkojohtoja. Jos lännen puolen hannuhanhilta joskus menee sähköt, voidaan tuosta järven yli vetää niille virrat. Ja olla niin ylimielisiä että kostetaan 15 vuoden sähkökatkot kerralla.

Askareiden jälkeen oli määrä lähteä töihin. Pukeuduin pimeässä ja keräsin mukaani naamanpiirtovälineet sekä tukkataiat. Toimiston vessassa on laittauduttu joskus ennenkin.

Tuol on menot, meiningit, tuol on valot kaupungin eli Kuopio.

 Sähköt olivat poissa vain 21 tuntia. Aika perus.


Ja just kun kirjotin tämän tarinan loppuun niin meni sähköt taas.

Näyttää lännen puolella olevan valot.