maanantai 9. helmikuuta 2015

Ee passoo piästee!

Kyllä taas entisen kristityn hermoja koeteltiin. Istuin iltaa toimistolla ja olin hakenut aiemmin kahviosta sämpylän ja pullollisen pepsiä evääksi. Virvoitusjuomaa tuli latkittua ja kesken viimeisen palaverin (17:00 - 18:00) tuli jonniinmoinen virtsahätä. Kyseessä oli Hyvin Tärkeä Palaveri koskien Hyvin Merkittävää Päätöstä. Siinä kohtaa kun vaihtoehdot oli käyty läpi ja oli määrä siirtyä päätöksen tekemiseen, totesin että on aivan pakko päästä vessaan. Luikahdin etäneuvottelusta sanomatta mitään, koska ajattelin ennättäväni takaisin sukkelaan.

Vessasta palatessani tajusin että kello on 18:01. Se tarkoittaa, että pitää olla avaimen lisäksi pin-koodi, jotta pääsee takaisin oman firman tiloihin. Olin pari viikkoa sitten saanut uuden pin-koodin. Se oli jopa mukanani. Olinhan kerran jäänyt klo 18 jälkeen lukkojen taakse kun en tajunnut että kello on niin paljon ja pin-koodi oli puhelimessa ja puhelin tietysti työpöydällä. Nyt oli kuitenkin kaikki edellytykset onnistua.

Paitsi että se uusi perkeleen pin-koodi ei toimi. Tuijotan post-it -lapulle toimistohenkilön kirjoittamaa koodia. Naputtelen sen uudelleen. Ei toimi. Naputtelen sen kolmannen kerran. Ei toimi. Sittenpä ei enää naputeltukaan, koska avain oli lukossa ja masiina vilkutti vain punaista.

Jes. Ei puhelinta. Kaikki ovat jo lähteneet koteihinsa. Kolkuttelen ja möykän. Ei ketään missään.

Eikun alakertaan etsimään ihmisiä. Vessaan menee naishenkilö. Hyökkään hänen perässään saniteettitiloihin. Kysyn että saanko puhelinta lainaksi koska olen tällaisessa liemessä. Nainen suostuu. Soitan vartijapalveluun, jonka puhelinnumero oli onneksi ulko-ovessa.

Esittelen itseni ja asiani. Mies kysyy että missä firmassa olet töissä. Kerron. "Hmm.. Tämähän muuttui juuri hankalaksi.". Olin että no miten niin. Joo kun tällaisessa tilanteessa meidän pitää saada määrätty yhteyshenkilö kiinni, jotta voimme päästää sinut sisälle. Sovittiin että vartija ottaa yhteyttä tähän nimettyyn henkilöön ja soittaa takaisin. Varttiin ei kuulunut mitään, soitin perään. "Joo, ei me saatu ketään kiinni. Me ei voida päästää sinua tiloihin.". Olin että no sepä kiva, minulla on auton avaimet, puhelin, takki, ihan kaikki siellä. Että lennänkö tällä eteisen kuramatolla kotiin vai lähdenkö hortoilemaan sisävaatteissa pakkaseen?

Intensiivisen dialogin jälkeen tultiin siihen tulokseen, että onhan heidän nyt tultava päästämään minut toimitiloihin. Kysyttiin henkkaria. Sanoin että kyllähän se minulla siellä huoneessa on muiden kamppeiden seassa. "No tämähän muuttui mielenkiintoiseksi.". Joo. Niin minustakin. Kaveri soittaa päämajaan ja kertoo tilanteen. Heltiää poikkeuslupa jatkaa prosessia kaikesta huolimatta.

Mennään yläkertaan toimitilojemme ovelle. Vartijan avaimen pin-koodi ei toimi. Minä meinaan jo riemastua. "No nythän tilanteen lykkäs.". Jep. Taas soitto päämajaan ja selviää että perinteinen vara-avain on jossain jemmassa. Lähtevät hakemaan.

Sillä päästiin viimein sisälle. Eiku huoneeseen toteamaan että Hyvin Tärkeä Palaveri on loppunut, kaikki ovat kaikonneet linjoilta. Vartijat olivat että "Tästä kyllä tulee huomenna aikamoinen härdelli kun tätä selvitellään että päästettiin sut sisään.". Ihan sama. Kyllä minun puolesta voidaan tehdä siitäkin härdelli ettei niin minun kuin vartijoidenkaan pin-koodi toimi. Ja että prosessi on sen varassa, että joku vastaa puhelimeen vapaa-ajallaan. Yllättävän moni ei vastaa edes työajallaan.

Mutta kerronpa ettei minulle tule tapahtumaan tällaista enää kertaakaan. Saanko esitellä, Acme Puukalikka 3000!


Kyllä nimittäin pääsee takaisin toimitiloihin mihin kellonaikaan tahansa kun kalikat tumppaa ovien väliin. Loppuu tämä pelleily.

Jos tilaat nyt, saat kaksi Acme Puukalikka 3000 -tuotetta hintaan 24,90 euroa, sisältää kotimaan postimaksun. Tilauksia otamme vastaan osoitteessa vuoden.siivooja@gmail.com.



19 kommenttia:

  1. Ei kannata kakkoselle noiden avulla lähteä. Ovi kun on auki sopivan pitkään tulee häly. Eli tarvii toimia nopeasti.
    nim. Kohtalotoveri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä tietää. Se kuitenkin mainittakoon että tolokun ihminen tekee kakkoshädänkin nopeasti eikä jää ihmettelemään joutavia.

      Poista
  2. Sitä on liikkeellä vissiin. Olen lukenut näitä tarinoita viime päivinä useampia. Ja mie pelkään, että koska nakki napsahtaa minun kohale. Kollega oli joskus viikonloppuna yksin töissä ja kävi tupakilla, ja avaimet jäi sisälle ja ovet meni lukkoon eikä ristinsieluva missään, 2.krs:n ikkuna oli kuitenkin auki. Kollega kiinnostui äkillisesti uudesta harrastuksesta, seinakiipeilystä. Ei ollunna hämähäkkimiehen ominaisuuksia hånellä.

    Itse olen saanut vartija+koira yksikön liikkeelle, kun olen ollut töissä joskus klo 23 aikaan (kaikki potentiaaliset työnantajat, huomio: olin töissä klo 23 aikaan).

    Acme 3000 käy myös ikkunanavaimesta.

    t. OP

    VastaaPoista
  3. Jos olit vain omassa huoneessa ruudun välityksellä videokokouksessa, niin ois kannattanut häipyä kuvaruudusta ja lirauttaa paperikoriin. Paperikorin tyhjennys sitten kokouksen jälkeen (EI saa jättää toimiston siivoojalle!). Ihan vinkkinä...

    VastaaPoista
  4. Näköjään se on vaipat varattava mukaan jatkossa :D Itsehän olen kerran hankkiutunut ns. melkoiseen liriin jäämällä avainkaulanauhasta oveen jumiin. Siis niin, että kaulanauhan päässä olevien avaimien ja niiden toisessa päässä roikkuvan allekirjoittaneen välissä on kiinni paiskautunut varaston teräsovi. Ihan hirveästi ei naurattanut. Henki kulki onneksi sen verran, että sain huudettua yläkerrasta kollegan apuun :D (lienee turha edes mainita, että sain kuulla tästä episodista kevyttä kenttävittuilua seuraavat kolme vuotta.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sori kun ihan naurattamaan rupesi kun mietin tuota sun tilannetta :D Mulla ei oo toki varaa kommentoida asiaa sen kummemmin, olenhan jäänyt päästäni kiinni kaupan liukuovien väliin.

      Poista
  5. Vartiointiliike varmasti ilahtuu tästä uutuustuotteesta! Mainosta sitä heillekin!

    VastaaPoista
  6. Ai, mä en tiennytkään että me ollaan samassa firmassa... Toi oli niin meiltä toi tilanne!

    VastaaPoista
  7. Kerrankin olen iloinen että olen kohteissani hyvissä väleissä vartiointiliilkeiden kanssa eli nimi on listoilla suoraan. Ja vielä iloisempi olen siitä että oma toimisto on mallia Neuvostoliitto ja moisia hienouksia ei löydy.. ;)

    VastaaPoista
  8. No menikö se tärkeä päätös sivu suun? Aika p a h a tilanne. Ottaisin kolme Acmea.

    VastaaPoista
  9. Onneksi en tee toimisto- enkä ylipäätään sisätöitä :D

    VastaaPoista
  10. Edellisessä työssä rallatin niin omaksi kuin vartijoidenkin iloksi aika ajoin hälyttimiä...eräänkin kerran on istuttu eteisen penkillä jännän äärellä, kun ystävällinen ääni puhelimessa neuvoo kärsivällisesti millä koodeilla pitää lähestyä paskahalvauksen saanutta laitetta. Ei nimittäin onnistunut virallisilla koodeilla, olin jotenkin sössinyt laitteen sekaisin...Muutaman soittokerran jälkeen oppivat jo tunnistamaan "Ai sinä!" Jep, mestari itse täällä taas!

    VastaaPoista
  11. Meninpä kerran duunipaikkaan viikonloppuna hakemaan paria paperia. Koira oli mukana. Eikun vessaan. Siellä istuksiessani tajuan, että yksikössä on joku muukin. Samalla käytävällä koiran kanssa, enkä yhtään tiedä, mitä koira meinaa tunkeilijasta. Minä puolestani olen jumissa pytyllä.

    Onneksi moppe oli hyvällä tuulella, eikä purrut tai haukkunut. Mutta aika nihkeää oli siellä vessassa tiristää pissiä ja hihkua samaan aikaan: "Tules musti tänne! Tännetännetänne!" mahdollisimman iloisella äänellä, jotta se hurtta suvaitsisi tulla kuin lentäen omistajansa luo.

    VastaaPoista
  12. Tolla kalikkatekniikalla saat kaupan päälle vielä vartiointiliikkeen edustajan paikalle. :D Toivotaan että sattuu komia. (ilta- ja yöaikaan on yleensä liikkeellä ne eniten peikonnäköset joita ei kehtaa laittaa päiväkohteisiin)

    VastaaPoista
  13. No, näitä on sattunut itsellekin. Viimeksi vartiointiliike herätti firman toimarin ennen seiskaa maanantaiaamuna, kun minulla oli toimiston ovien kanssa sama ongelma: saatu pin-koodi ei toiminut vaan lykkäsi täyden ulinan päälle. Vartioinnin puhelinkeskuksesta ihan kysyttiin, että täällä olis kaksi numeroa, HR-päällikön ja toimitusjohtajan, kummalles soitetaan. Totta kai valikoin sen isomman kihon, kun kerran valita piti.

    VastaaPoista
  14. Anteeksi, mutta nauroin aivan hervottomasti tätä kuvitellessa. Tilaan heti tuollaiset Acme Puukalikka 3000. Otan ainakin neljä:kotioveen,alakerran toimistoon,autotalliin ja firman varsinaiseen oveen. Käyttöohjeet ja koulutusvideo myös erilaisia variaatioita varten.
    Terkuin, Elina
    p.s Olisi mielenkiintoista kuulla miten härdelli selvitettiin loppuun, kun vartijankaan pin-koodi ei toiminut.

    VastaaPoista
  15. Entisellä työ-ei-niin-kaverilla oli tapana asentaa joka päivä kenkä työtilan ja kahvitilan välisen oven (jonka avaamiseen siis tarvittiin kulkukortti) rakoon, jottei Isoveli oli pystynyt valvomaan hänen jatkuvaa ravaamistaan ilmaisen kaakaon perässä. Acme Puukalikka 3000 olisi ollut parempi ratkaisu tähänkin ettei olisi tarvinnut yhdellä jalalla hypellä.

    VastaaPoista