Mullistin mieheni maailman

Muaseuvulla on siirrytty ihan uuteen ulottuvuuteen. Kevyen 12,5 tunnin aateekoo- ja intternettipäivän jälkeen päräytin pihaan ja ukko oli kerrankin kotiutunut työhommistaan ennen minua. Ja voi pojat, että minulla oli hänelle kerrottavaa.

Minä: "Mulla on Netflix-tunnukset."
Aviomies: "Mitkäs ne semmoset on?"
Minä: "No, katoppa netistä ja kirjaudu sinne näillä."
*naputinaputi*
Aviomies: "Siis nytkö tästä voi niinku alkaa katsoa mitä tahansa?!"
Minä: "Niin."

Aviomies: "Tee popcornia."

Kyllä on ainutlaatuinen tunne kun voi tehdä aviopuolisonsa vilpittömän onnelliseksi. Tällaiset hetket sitä varmasti muistaa vielä silloin kun pankkikortin tunnusluku on jo kauan sitten unohdettu.

Netflixiin tutustuminen tuntuu aiheuttavan erilaisia tunnetiloja ja reaktioita. Ystäväni kertoi taannoin illasta, jolloin tämä palvelu avattiin heillä ekan kerran. Noin tunnin verran hän ukkonsa kanssa selasi läpi kaikkia niitä katselumahdollisuuksia. Mitään ei voinut alkaa katsoa, sillä entäs jos selaillessa löytyy jotain vieläkin parempaa. Loppujen lopuksi eivät saaneet katsottua mitään sinä iltana.

Äkkiä voisin kuvitella että joissain talouksissa eka katseluilta olisi päättynyt jonkinlaiseen parisuhdekonfliktiin. Kaikki ainekset nimittäin on. Joku voisi tehdä tutkimuksen aiheesta. Olisi kerrankin hyvä aihe jota verorahoin tukea.

Meillä haksahdettiin spontaanisti heti kolmanteen ehdotukseen: Madagascarin pingviineihin. En lähtenyt asiasta riitelemään. Minä ennätän kyllä Spartacusta katsoa myöhemminkin.

Ounastelen, että kaveri on pihassa vähän useammin tämän myötä. Ei passaa kertoa, että kännykästäkin näkee sisältöä.