Tunge positiivinen ajattelu hanuriisi

Sain tietää Viranomaisen valvoma -blogin kautta että on olemassa sellainen asia kuin positiivisuusviikko. Ja että sitä vietetään jo 25. kerran. Pikaisen googlettelun perusteella (lue: valitaan ensimmäinen hakutulos ja luotetaan siihen ilman lähdekritiikkiä) homma keksittiin 90-luvun laman kynnyksellä. Piti saada kansan mieli valoisaksi ja kääntää ajattelua myönteisempään suuntaan. Mikäpä sen mukavampaa kuin miettiä että voisi se asuntolainan korko olla vaikka kaksikymmentäyksi kahdeksantoista sijaan.

Konsepti ei ole tarkemmin ajateltuna yhtään niin oksettava kuin sosiaalisessa mediassa jatkuvalla syötöllä pyörivät onnellisuus-aforismit, mindfullness-oppaat ja unelmakarttakirjat ja mitä näitä nyt onkaan:

"Joko hymyilit tänään vastaantulijalle?"
"Olithan tänään ystävällinen kaikille - myös itsellesi?".
"#behappy #savepuppies #andsmile #tostrangers #whilerunning #afreakingmarathon"

Kyllä minä sanon että jos esi-isät olisivat pysähtyneet nauttimaan hetkestä ja arvostamaan jokaista hiekanjyvää, leijonathan ne ois syöneet pois kuleksimasta.

Mutta nyt tosiaan sitten niihin valoisiin ja voimaannuttaviin kokemuksiin ja aatoksiin. Viikko alkoi testamentin teolla. On hyvä asia, että on jokin suunnitelma kuoleman varalle. Vastuullinen henkilö määrittelee etukäteen kuka saa minkäkin osan (pankin) omaisuudesta ristikseen. Hyvä on myös kertoa jos on erityistoiveita hautauksen suhteen. Asiakirjassa arvostin erityisesti tätä kohtaa: "...kuoltuani ruumiini polttohaudataan...". Parempi tosiaan odottaa sitä kuolemaa ennen prosessin aloittamista.

Tämän päivän positiivinen asia oli puolestaan niinkin pieni ja tavallinen asia kuin tekstiviesti. Kun mies katsoo jotain animaatioelokuvaa salissa ja minä puolestani asiaohjelmaa olohuoneessa (lue: Blondin kosto - Legally blonde), voi tekstarin avulla kommunikoida ilman tarvetta hakeutua samaan tilaan aviopuolisonsa kanssa ja myös liikunnan tarvetta näin oleellisesti vähennetään.

Toinen seikka joka lämmitti sydäntäni oli se että Nyt.fi on päättänyt poistaa kommentointimahdollisuuden verkkosivuiltaan kiihkeämielisen ja rasistisen sisällön vuoksi. Vihdoinkin. Kyllä kun Mikrobitti-lehteen 90-luvulla kirjoitin tyttöjen tasavertaisuudesta tietokonepeliscenessä, piti ruutupaperille kirjoittaa ihan useampia versio ennen kuin kelpasi postimerkkiä nuolaista. Kyllä samanlaista formaattia suosisin nytkin. Suurin kiivaus sulaisi viimeistään kolmatta liuskaa luonnostellessa.

ps. Samalla todettakoon, että vihaan vihapuhe-termiä.

pps. En malta odottaa mitä upeaa huominen tuo tullessaan.