Avo(hoito)konttorielämää

Tehtiin päivätyömaalla muutto uusittuihin tiloihin. Avokonttoriympäristössä on erilaisia työpisteitä. Niitä joissa saa tehdä töitä, muttei aiheuttaa hajua, ääntä tai muuta haittaa, sitten on niitä joissa saa aiheuttaa ääntä. Joissain pömpeleissä ja tiloissa voi käydä keskusteluja työkavereiden kanssa, ja sitten on hiljaisen työskentelyn ja erityistä keskittymistä vaativan työn soppeja. Tarkoitus on että tilanteen mukaan liikutaan työpisteeltä toiselle ja mitään henkilökohtaista irtainta ei saa työpisteelle jättää. Selvä homma.

Teinpä siis tänään juhlan kunniaksi epävirallisen toimistoetiketin rikkomisen Suomen ennätyksen. Valitsin työpisteen ja tein siihen majan eli raahasin siihen oman telakan, näytön, näppiksen ja hiirimaton. Söin työpisteellä sämpylän, kaksi banaania ja nautin kasvisuutejuomaa. Sihautin pullon auki siinä ihan pokkana. Menin vielä ja kiinnitin sermiin asenteellis-humoristisen A4:n. Ja pidin puhelinneuvotteluitakin siinä puoli kahdeksasta iltaseitsemään asti. Tarkistin vieruskavereilta, että on ok että toimin näin (lue: ilmoitin että näillä mennään ja jos ei miellytä, voi hakeutua muualle). Sen verran inhimillisyyttä ja toisten huomioon ottamista löytyy minustakin.

Säännöissä oli että koska opettelemme uutta toimistokulttuuria, voi toiselle rikkeistä huomauttaa ja toisen pitäis olla vastaanottavainen ja olla loukkaantumatta.

Oon kyllä ihan hirvee mulkku. Mutta kuka nyt jaksaa romujaan raahata joka päivä eri paikkaan. Pidättäkää minut jos siltä tuntuu.

Sanoisin että kiinteistöihmiset voisivat merkittävästi kehittää IT-alan työtilakonsepteja. Erityisesti näkisin käyttöä myös seuraaville työpisteluokille:

"Tiedän mitä olen tekemässä"
"Mikään ei oo niin halpaa kuin tehdä kerralla kunnolla"
"Näen hidastetun junaturman ja teen odottamattomimman, eli kerron siitä jollekin enkä vaan kädet taskussa ihmettele siinä vieressä ja oota että jysähtää"

And don't get me started about neukkarien nimet. Entisen työnantajan pääkonttorilla niitä on nimetty kuulemma scifi-leffojen avaruusalusten nimillä. Varmaan joku henkilöstöosastolla kekkassut, miten annetaan IT-väelle tunne, että heitä ymmärretään.

Jos minä saisin valita, meidän työyhteisössämme olisi neukkarinimiöintikäytäntö, joka paljastaisi heti millaiseen tapaamiseen sitä onkaan menossa. Joitain ehdotuksia:
Itsepetoskammari
Hyvinhän meillä on vielä aikaa -salonki
Valehdellaan pienemmäksi vahinko, älä muista että kiinni jäätiin jo -huone
Nyt ollaan ihan kusessa -kammio
Nyt etsitään syyllistä -areena
Kerron sulle nyt jotain tosi kamalaa muttet saa puhua siitä kenenkään muun kanssa ja tämä informaatiopläjäys mädättää hiljaa sisälmyksesi -tila

Itse asiassa nuo neukkarit onkin ihan loogisessa järjestyksessä normaalia IT-projektia ajatellen.

Minusta kotiolosuhteissakin voisi hyötyä oleskelupisteistä. Minulle kelpaisi sokeripitoinen piereskelyvapaa vyöhyke.


(Huh. Kylläpä helpotti.)