Sain kutsun kyläläisen luokse remontoidun keittiön avajais- ja esittelytilaisuuteen. Se tulikin tarpeeseen, koska toimistotyöviikko oli mitä oli. Sen voi tiivistää seuraavaan Lync-dialogiin:
Kylämme yleistä ikärakennetta varsin hyvin noudatellen seurue koostui yhdestä alle neljäkymmentävuotiaasta ja kahdeksasta ikähaarukkaan 50 - 70 v osuvasta. Varttuneiden kanssa on hauska bilettää. Pääkeskustelunaiheet olivat lehmänsarvien oikeaoppinen lyhentäminen, supit ja minkit ja muut maahanmuuttajat, susien aiheuttamat karjavahingot, armeijakokemukset sekä muistelot kaikesta hauskasta, josta on vähintään kymmenen, ja yleensä ainakin kaksikymmentä vuotta.
Avajaisia juhlistettiin oluen, siiderin, viinin, liköörin, kossun ja konjakin voimin. Illan mittaan tuli myös todettua että Leppävirrallahan on jo ensimmäinen vastaanottokeskus. Meidän kylän virallinen ja ainoa mamu, americcalaissyntyinen suurtilallinen, ikuistettiin asiaan kuuluva ja mamuille tunnusomainen turbaani päässä.
Kyläneuvosto oli liikuttavan yksimielinen siinä, että vastaanottokeskuksen kantokyky on tämän yhden yksilön myötä saavutettu.
Tämä perkeleen mamu on semmonen, että ei tee kuin seitsemänä päivänä viikossa töitä ja vei kylältä yhden naisen.
ps. Aamu avautui synkkien ja surullisten uutisten muodossa. Vetää mielen matalaksi.
Kyllä tarttis joka päivä tehä töitä ja mitä se vähiä naisia vie, vai ottiko sellassen mitä ei kukaan oo enää huolinnu??
VastaaPoista