Oikeassa olemisen tuskaa ja joulun ihmeitä

Kinkku on valmis kun sisälämpötila on 75 astetta ja rasva valuu keittiön lattialle.

Aaton puolella noin klo 01:00, kesken torkkuvoittoisen televisiovastaanottimen toljottamisen, alkoi keittiöstä kuulua outoa rätinää. Aviomies oli että ei se oo mittään. Sanoin että varmasti roiskuu rasva uunin pohjalle, ihan sellainen ääni on. Eikä oo. Onpas. 

Eiku perseet penkistä ja todistamaan että uunin pohja lainehti rasvasta ja sitä oli jo valumassa lattiallekin. Ikävä olla oikeassa. Tilanne hoidettiin talouspaperilla ja kastikekauhalla.

Saatiin siinä tolskaamisen jälkeen kinkku nostettua leikkuulaudalle ja siivottua enimmät uunista, alalokerosta ja lattialta. Kun tilanne näytti olevan hallinnassa, aviomies halusi välttämättä kaataa uunipellillä lilluvat rasvat biojätesankkoon. Sanoin että älä ala kikkailemaan, annetaan rasvojen vaan suosiolla jäähtyä ja lapetaan ne hyytelömuodossa sitten pois. Mutta ei. Lopulta lattialla oli puolen neliön ympyrä rasvaa. 

Ei ne muut ymmärrä miten vaikeeta on olla aina oikeassa. Sitä näkee jo etukäteen mitä tulee tapahtumaan ja kukaan ei usko.

Aattoaamu alkoikin sitten uuninpesulla.

Joulu on koiralle stressaavaa aikaa. Kinkun tuoksu tuntuu kärsään alituiseen ja suorastaan viettelee hyppäämään pöydälle. Valitettavasti penikokoisen eläimen mitta ei riitä sinne saakka minne ajatukset yltävät. Vähään on tyytyminen. Piparitaikina ja piparkakut ovat toinen hurmostilan aiheuttaja.

"Ihan tuntuu kuin joku tuijottaisi."

Piparkakun kerjuu käynnissä.

Joululahjat olivat mieleisiä. Suurin riemu saatiin robotti-imurista, jota ei pysty käyttämään Rehtorin oleskellessa kiinteistössä. Video tarjonnee riittävät perustelut.

"Mikäs helvetti se tuo.... Okei, nyt kuolet!"

Että sellaista.

Aikuisten kesken vietettyyn jouluun kuuluu myös korttipelejä. Poikkeuksellisesti pasianssinpeluun sijaan yhdessä. Voiteluaineena käytetään konjakkia. Sitten joutaakin nukkumaan kun on tarpeeksi pitkään pelattu ja pullo vajunut riittämiin.

Virallinen valvoja avustaa

Ihmiset uskovat vielä ihmeisiin. Niin minäkin. Totesin aviomiehelle: "Minä lähden nyt Rehtorin kaa lenkille ja sillä aikaa sinä huolehdit siitä, että täällä tapahtuu joulun ihme eli nää romut häviää tästä pöydän äärestä."

Ennen

Jälkeen (lue: tunnin työn tulos)

Ulkoillessa voi myös pettyä. Pari vuotta sitten teetettin energiapuusavotta. Ei alkanut Jyväskylän Energiaa kuulua rankojen hakuun ja kyseltiin että voiskos noista polttopuita tehdä. "Ehei, kyllä ne haetaan, kelpaa niin kauan kun ei ala sientä kasvamaan". No, nyt ne kasvaa sientä. Kolme laanillista puuta. Kyllä mätänen minäkin, ei pelkästään rangat. Asiakaspalautetta lähti joulupäivän kunniaksi, palautekategoriavalinnalla "Moite".

Mätänemisestä puheen ollen. Löysin ukoille lipeäkalaa lopulta lukuisten asiointiyritysten jälkeen. Lipeäkala sai suuren suosion, ei mennyt uunissa vetiseksi hötöksi vaan kesti kasassa ja oli mukavan kiinteää (hyvä että ees jokin tässä kämpässä on). Tämä suorastaan pelasti heidän joulunsa. Nyt ovat ruokalevoilla ja sitä kestänee loppupäivän. Pakkaseen pitää kuulemma moista aarretta hommata, että pystyy pitkin kevättä suuresta herkusta nauttimaan.

Mmmm.... Not!

Meinattiin tänään tehdä jotain, muttei taideta tehdäkään. Menee se päivä näinkin. Makuuhaavat tulee kohta kun koko päivän sohvalla vaan retkottaa.

ps. Tätä kirjoitettaessa alkoi joku elokuva. Kysyin mikä se on. "Babe-possu", kuului vastaus. Olin että eikö ihan oikeesti tuu mitään parempaa? "No ei tuu! Kato vaikka ite."