Pääsiäisraportti

Pääsiäinen meni mukavasti erinäisissä joutohommissa. Aviomies sai metsäkoneen valmiiksi ja tykitti sillä sitten kaikki päivät aamusta iltaan. Ukko on aina onnellisimmillaan kun joku uusi vekotin on saatu käyttökuntoon. Kyseessä on aina silloin maailman paras vehje, älyttömän fiksu hankinta. Kunnes siihen tutustuu tarkemmin seuraavien kuukausien tai muutaman vuoden aikana, jonka jälkeen samasta koneesta tuleekin maailmanlopun vehje, josta pitää ensi tilassa päästä eroon ja yleensä päätyä vaihtamaan se johonkin muuhun (siinä hetkessä) huumaavaan. Mutta on hyvä ettei meno käy tylsäksi, ja osaamista karttuu monenlaisista urakointitehtävistä aina auraamisesta harvennushakkuisiin saakka.

Koska tiesin jo heti perjantaiaamuna, ettei kyseessä tule olemaan kaapuntilaistyylinen "lenkkeilemme yhteensopivissa tuulipuvuissa, teemme yhdessä jotain pitkään valmistettavaa ruokaa ja käymme ehkä elokuvissa" -tyyppinen pääsiäinen, piti keksiä ihan itse jotain tekemistä, etten happanisi pihhaan.

Kerittiin lammasfarmarin kanssa kolme uuhta ja kuskattiin jyviä ja polttopuita. Kohdattiin ajeluiden lomassa joukko kyläläisiä, jotka olivat sulattamassa rumpua. Urakassa tarvittiinkin heti ripeäotteisia naisia, koska veden annosteluvastuussa ollut mies ei saanut kanistereita nosteltua tolokusti ja ajallaan. Jäi vatuloimaan. Laitettiin mies sivuun ja naisissa hoidettiin annostelu.

Juuri tällaisia tilanteita varten säilytän autossa jallua ja jägermeisteria. Kohmeiselle talkooporukalle hölöt tulivat tarpeeseen.

Sitten alkoikin jo hämärtää ja tulla varmaan napantereista muitakin ajanviettoajatuksia mieleen, ja työskentely keskeytettiin.

Pyhien aikana leikin myös suosittua Etsi pilkkireppu -peliä. Lopulta jakkara löytyikin ulkoeteisen kuppeen varastotilasta kaikkein alimmaisesta kerroksesta.

Olette päässeet tutustumaan plokissa kaikenlaisiin innovatiivisiin säilytysratkaisuihin. Luulin ettei minua yllättäisi tässä kategoriassa enää mikään, mutta löydettyäni pilkkirepustani läppärin, olin kieltämättä vähän ihmeissäni. En voi antaa tarkkoja yksityiskohtia, mutta veikkaan aviomiehellä olevan jotain osuutta asiaan.

Jäällä oli miellyttävää. Aurinko paistoi. Pilkkimiseen kyllästyi ensin pikkujaska ajassa 02:30 ja naiset siitä muutaman minuutin kuluttua. Olihan siinä jo ulkoiltu ja näläkäkii alkoi olla. Lähdettiin sitten tulen tekoon. Puoli tuntia ja melkein yhtä menetettyä peukaloa myöhemmin nuotio jo roihusi.

Makkara houkuttelee aviomiehen sukua aina paikalle. Ei tarvinnut pettyä tälläkään kertaa. Ensin paikalle päräytti kelkalla appiukko ja kohta saatiin jo mestoille myös aviomiehen sisko.

Appiukko oli ostanut itselleen moottorikairan. Kolme vuotta sitten. Toi sen sitten reen avulla koeajolle.

Kahtokee nyt kuinka kätevä.

Ei mulla muuta.