Lossi

Se lähtee vartin välein, ei silloin kuin sinä haluat. Se opettaa tulemaan paikalle ajoissa. Se ei armahda myöhästelijöitä. Sen kyydissä ei etuilla.

Lossilla paljon matkanneet ovat varmasti keskimääräistä hyvätapaisempaa sakkia.

Kusta päässä

Aamulla mökin siivoukseen ajellessani huomasin Oravikosken uuden lähikaupan mainoskankaan pudonneen paikaltaan. Äsken kotimatkalla sitten pysäköin sivutielle solmiakseni sen takaisin paikalleen.

Eipä tarvinnut solmia. Oravikoskella oli viime yönä riehunut kovin merkillinen paikallismyrsky, jonka seurauksena narut olivat napsahtaneet poikki ja mainoskangas leikkaantunut useasta kohtaa.

Nyt vituttaa kyllä ihan oikeesti. Johan tuo lakana kerkesi olla ripustettuna siinä pari viikkoa.

Perkeleen vatipäät.


ps. Tästä piti tulla Happy days 7/100 -postaus aiheella toisten auttaminen. Nyt en tiedä löytyykö tälle päivälle ilon aiheita, sen verran myrkytti mielen tämä tapahtuma.

Innovaatiot

Räjäyttivätkö sementtikattilacurling ja tuulastuskypärä tajuntasi? No kuule otahan ja mulukase tätä.

Onko sinullakin pyörivä juustotarjotin, jolle ei vaan ole ollut käyttöä?

 Vain hetkessä voit muuntaa sen ultrailahduttavaksi lauantai-illan ohjelmanumeroksi.

On-nen-pyö-rä!

Oikeassa oleminen

Avomiehellä oli tieto siitä, että toriparkista pääsee toisinaan pois maksamatta.

Ei päästy.

Hotellit

Rojahdin juuri sänkyyn 18,5 h työpäivän jälkeen, jotta pääsen vielä näin vähän ennen nukkumaanmenoa (tai sammumista) väsäämään dokumenttia päivän annista.

Tämmöisellä hetkellä lämmittää, että hotellia aidosti kiinnostaa asiakkaan viihtyminen. Minulta kysytään "onko jotain mitä meidän pitäisi tietää?".

Kyllä. Palautekortti on veressä. Eikä edes minun.

Mutta hyvä että tuli kysyttyä! Pisteet Scandicille. Paljon ne nimittäin jättää kysymättä.

Naapurit

Törmäsin Jennijeen blogissa mainintaan 100 happy days -hankkeesta. Kuulosti niin hienolta, että piti Candy Crush Saga -lisäelämää odotellessa selvittää mistä on kyse. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ideana on, että sadan päivän ajan pitää jakaa yksi kuva joka edustaa jotain onnelliseksi tekevää asiaa. Välittömästi mukana!

Sen verran kuitenkin pitää olla vastahankaan, etten kyllä ilmoittaudu tähän virallisesti. Sivut ovat aika epäilyttävät. Eniten haiskahti kun ihan vastikkeetta lupasivat haasteen suorittaneille kirjan, johon on koottu kaikki sata henkilökohtaista onnellisuuden aihetta yhteen. Tässä on varmasti takana jotain, josta en halua tietää enempää.

Mutta nyt horinat sikseen ja asiaan.

Onni numero 1: Naapurit

Rappukäytäväkuvaan liittyy peräti kaksi asiaa. Ensimmäiseksi mainittakoon, että alakerran naapurit ovat siistiä väkeä ja häviävät aina kestävyystaistelun minua vastaan ja päätyvät imuroimaan ja luuttuamaan käytävän, vaikka tämän pitäisi tapahtua vuorotellen.

Siisteyttä vaalivien naapureiden lisäksi onnea voivat tuoda myös vähän erilaiset naapurit.

Meillä kävi viime viikolla kylässä eräs henkilö ensimmäistä kertaa. Ja todennäköisesti samalla viimeistä, mutta ei mennä tässä siihen.

Minua hävetti välitasanteen rikkinäinen afrikkalaispatsas, pölyinen lasipullo ja lasipullon päälle nostettu hajonnut kukkateline niin paljon, että kiikutin ne äkkiä varaston puolelle johtavan oven taakse piiloon vierailun ajaksi. Jonne ne vähän niinku unohtuivat.

Oravikosken poltergeistiksi oli avomiehen kuuleman mukaan leimattu B-rapun skitsofreniasta kärsivä naapuri.

Erilaisuus on rikkaus!

Tuplatalkooraportti ja pohjoissavolaisen yökerhoetiketin esittely

Avomiehen siskon asunnossa on meneillään suuri remontti. Pesuhuone, sauna ja kodinhoitohuone menevät uusiksi. Vastoin kaikkia odotuksia pääremontti hoidetaan täysin ammattilaisvoimin. Remonttimies laatoitti lauantaina lattiapinnat ja joi tänä aikana vain kaksi olutta. Hämmästyttävää miten paljon parempia lopputuloksia tulee kun työvoima tietää tarkalleen mitä on tekemässä ja ei ole juopunutta.

Koska remonteilla on tapana levitä ja amatöörien sorkat on johonkin sotkettava, päädyin talkooavuksi takkahuoneen tiiliseinän ja takan maalausurakkaan. Talon emäntä oli jo muutama vuosi sitten syvästi järkyttänyt lähisukulaisiaan maalaamalla liki 20-vuotiaat mäntypanelipinnat valkoisella ja harmaalla. Nyt kun tästä shokista oli hetki vierähtänyt ajateltiin että tempaistaan punatiiliseinä ja -takka tummanharmaaksi. On taas hetkeksi nieleskeltävää.

Avomiehen isoveljen emäntä oli hoitamassa kaapunnissa tärkeää konversioajoa ja lapsenhoitonakki oli napsahtanut iskälle. Tässä kohtaa onkin hyvä hyräyttää ylämäkeen ja tuoda pikkujaska hoitoon siskolle remontin keskelle.

Kun tämä Jalkapallomies oli hetken norkoillut katsomassa urakointiamme, minua alkoi hienokseltaan kyllästyttää ja sanoin että kun myö miehet tässä ollaan remonttihommissa, niin voisitko tehdä itsesi hyödylliseksi ja pyöräyttää meille makkarakeiton.

Talon isäntä on rautakaupassa töissä. Sen perusteella voisi olettaa, että maalausurakka hoidettaisiin ammattimaisin menetelmin. Mitä turhia, tiilipintaa on turha pohjamaalata ja työpaikalla voi sävyttää maalin pönttöön, jossa on jotain aiemmin sävytettyä maalia. Näin on helppo varmistua siitä, että jos maali ei riitäkään, on mahdotonta sekoittaa uusi erä samanlaista väriä. Nämä pienet riskit pitävät ihmismielen virkeänä.

Mutta ihan hyvä siitä tuli!

Iloksemme saimme kutsun iltapäivän mittaan myös toisiin talkoisiin. Kinkereistä oli jäljellä niin paljon juomatta olevaa viinaa, että tarvittiin apujoukkoja. Talkoohenkeähän meillä aina on, joten tähänkin kutsuun vastattiin välittömästi myöntävästi.

Vähän ennen lähtöä Rehtori oli mystisesti karannut pihan koiratarhasta. Pieni epäilys on, että talon ja alamäen pikkujaskoilla on saattanut olla jotain tekemistä asian kanssa. No, siinä sitten ympäri kyliä ajelin etsimässä koiraa. Avomiehen sisko kilautti tiekokouksista tutulle lähistöllä asuvalle naiselle kun etsintää oli jatkunut jo hyvän aikaa. Emäntä siihen että "niinhän tuo tuossa pihassa näytti pyörivän mutta ei ou ennee siinä". Eipä juolahtanut mieleen kilauttaa?

Viimein tavoitin Rehtorin ja sain napattua kyytiin. Siitä päästiinkin sitten siirtymään toisiin talkoisiin.

Illan emännällä oli muutamia käyttökelpoisia niksejä, jotka haluaisin kanssanne jakaa.

Kasvoilta voi poistaa liiallista rasvaa taputtelemalla kuontaloa sätkäpapereilla. Miksi turhaan investoida ylihintaisiin puuteripapereihin? (Tämä on hyödyllinen vinkki henkilölle, joka ei ennen tätä iltaa edes tiennyt että puuteripaperia on olemassa)

Kun myöhäisillan viimeinen drinkki vaatii viileyttä ja jääpaloja ei ole, voi hyödyntää pakkaseen jäänyttä vajaata paprikasuikalepussia.

Viimeistelen tarinan kuvakavalkadilla leppävirtalaisesta yökerhomaailmasta sekä ravintolakäyttäytymisen lyhyellä oppimäärällä á la Vilkas mies.

Yläkerrassa voi piipahtaa nauttimassa Virranpojan tanssilattian tunnelmasta.

Jos kova meno kyllästyttää, voi siirtyä alakertaan seuraamaan Vilkkaan miehen järjestämää episodia. Tämä oli hakenut miespuolisen tuttavansa varsin räväkkään tanssiesitykseen, jonka tuli täysin odottamattomasti keskeyttämään järjestyksenvalvoja (kuvassa takimmaisena).

Kun seurueen avainhenkilö poistetaan ensimmäisestä ravintolasta, on aika vaihtaa paikkakunnan toiseen ravintolaan.

Hotellin yökerhossa oli ennakkotietojen mukaan ysäribileet, jotka olivat osoittautuneet ilmeisesti niin suureksi hitiksi, että baarissa oli yhteensä 9 asiakasta, ei ollut pääsylippuja eikä narikkapalveluakaan enää.

Kuvassa Vilkas mies osoittamassa odottamatonta kiintymystä saunakamppeemme sisältävää Lähivakuutuksen urheilukassia kohtaan.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.