Naapurit

Törmäsin Jennijeen blogissa mainintaan 100 happy days -hankkeesta. Kuulosti niin hienolta, että piti Candy Crush Saga -lisäelämää odotellessa selvittää mistä on kyse. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ideana on, että sadan päivän ajan pitää jakaa yksi kuva joka edustaa jotain onnelliseksi tekevää asiaa. Välittömästi mukana!

Sen verran kuitenkin pitää olla vastahankaan, etten kyllä ilmoittaudu tähän virallisesti. Sivut ovat aika epäilyttävät. Eniten haiskahti kun ihan vastikkeetta lupasivat haasteen suorittaneille kirjan, johon on koottu kaikki sata henkilökohtaista onnellisuuden aihetta yhteen. Tässä on varmasti takana jotain, josta en halua tietää enempää.

Mutta nyt horinat sikseen ja asiaan.

Onni numero 1: Naapurit

Rappukäytäväkuvaan liittyy peräti kaksi asiaa. Ensimmäiseksi mainittakoon, että alakerran naapurit ovat siistiä väkeä ja häviävät aina kestävyystaistelun minua vastaan ja päätyvät imuroimaan ja luuttuamaan käytävän, vaikka tämän pitäisi tapahtua vuorotellen.

Siisteyttä vaalivien naapureiden lisäksi onnea voivat tuoda myös vähän erilaiset naapurit.

Meillä kävi viime viikolla kylässä eräs henkilö ensimmäistä kertaa. Ja todennäköisesti samalla viimeistä, mutta ei mennä tässä siihen.

Minua hävetti välitasanteen rikkinäinen afrikkalaispatsas, pölyinen lasipullo ja lasipullon päälle nostettu hajonnut kukkateline niin paljon, että kiikutin ne äkkiä varaston puolelle johtavan oven taakse piiloon vierailun ajaksi. Jonne ne vähän niinku unohtuivat.

Oravikosken poltergeistiksi oli avomiehen kuuleman mukaan leimattu B-rapun skitsofreniasta kärsivä naapuri.

Erilaisuus on rikkaus!