sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Mies ei ole terve jos se ei harrasta

Normaalit metsästyksen ja kalastuksen harrastajat pystyvät pitämään varustemääränsä jollain tavalla hallinnassa. Toiset harrastajat sen sijaan tykkäävät viedä asiat pari askelta pidemmälle. Ite tehhään -periaatteen mukaisesti on hyvä ladata omat paukut, nikkaroida omat puukot, valmistaa omat aseet, ommella omat metsästyspuvut, sitoa omat perhot ja sitä rataa.

Tällainen hard core -harrastaja tarvitsee tarvikkeen jos toisenkin. Ja tyttöystävän kantamaan kaikki nämä yläkertaan. Ja appiukon tekeleen askartelemaan hyllyköt näiden kaikkien aarteiden asianmukaiseen säilyttämiseen. Toivottavasti asianmukaiseen.






Meillä on ranchin yläkerrassa pienenpieni huone, jossa kahdeksankymmentäluvulla oli pyykkikoppi silloin kun maatilalla asui vielä meidän sakin lisäksi setä perheineen ja yläkerta oli aktiivikäytössä. Sittemmin huoneesta kehkeytyi maalaustarvikekoppi. Tänä aamuna poistimme isän kanssa kyseiset toiminnot eli osapuilleen 10 vuotta ja sitä vanhemmat maalit sekä seinästä seinään viritellyn pyykinkuivaustelineen.

Osaavana ihmisenä isä nikkaroi topakan  hyllyn metallitasojen kera. Ei pitäisi heti tulla alas. Samaan aikaan minä olin kovin tyytyväinen, koska olin aiemmin ollut siinä uskossa että ainoa paikka joka harrastustarpeille järjestyy on yläkerran makuuhuone eli käytännössä tätä nykyä vierashuone. Tällä hetkellä siellä on jo 15 mappimetriä erinäisiin yrityksiin ja muihin menestyksekkäisiin hankkeisiin liittyvää kirjanpito- ja muuta aineistoa. Arvelin että siinä on ihan riittävästi sotkua ja enempää ei tarvita.



Seuraavaksi tietysti pitäisi saada tarvikkeet tuonne järjesteltyä. Tämä jää avomiehen vastuulle eli luultavasti heinäkuussa aloitellaan.

Kuvassa ei vielä näy työtaso, jonka isä askarteli paskarteli muurin vasemmalle puolelle. Siinä on hyvä myöhäisyön askareita suorittaa. Tässä siunatussa kopissa on se hyvä puoli, että siellä ei ole mitään minun tavaroitani eikä näin ollen syytä avata ovea. Niin kauan kuin moskat pysyvät puolentoista neliön alalla, oven takana, minulla ei ole mitään tarvetta heittäytyä ikäväksi ihmiseksi ja aiheuttaa parisuhteeseen matalapainetta.

5 kommenttia:

  1. Vai että ihan VP:ssa oot. No, minen sinne tuu. :D
    Mutta ihan hyvin piisaa ukolles tollain harrastettila.

    VastaaPoista
  2. Ei millään pahalla, mutta ei nuo kyllä tuonne mahdu. Eikö olisi viisasta, mikäli teillä siellä ranchilla on, antaa lato miehesi käyttöön. Pystyisi siinä samalla suuremmatkin harrasteet fiksailemaan yms.Talvella saattaisi olla tietty viileätä, mutta asialle vihkiytyneet kyllä pienet vastoinkäymiset kestävät.

    -pelinainen-

    ps. vai onko mahdollinen lato jo täynnä erilaista "tarpeellista" tavaraa?

    VastaaPoista
  3. Hyvä systeemi, näin se sopu säilyy... kunnes kamat alkavat tursuta ovesta ulos.

    VastaaPoista
  4. Symppaan, ehdottomasti. Mutta faktahan on että harrastekamat tulevat räjähtämään ja valtaamaan aikanaan koko talouden. Mistä varmaankin olet kyllä tietoinen. Tämä on niitä samoja aika-avaruusjatkumon lakeja kuin naisten käsilaukuissa: ihan sama minkä verran tilaa on, se ei koskaan ole tarpeeksi.

    Meillä miehelle on varattu yksi huone leikkihuoneeksi. Siellä on tietokone, perhonsidontapöytä, asekaappi, epämääräiset kaiutinprojektit ja harrastekirjallisuus eli metsästys/kalastus/jousestusaiheiset lehdet ja kirjat. Monta kaappia käytettäväksi ja täytettäväksi. Lopputulos: metsästysaikaan kamppeita roikkuu milloin minkäkin oven karmilla ja pössykät taas vierashuoneen sängyllä "kuivumassa". Kalastusaikaan haaveja, vapoja ja perhon pörhelöitä valtaa erinäisiä nurkkia. Aselaatikot romottavat sängyn alla. Latausvehkeet vaatehuoneessa. Keskeneräinen pitkäjousen aihio makuuhuoneen nurkassa kolmatta vuotta ja se leikkihuone? No se on täynnänsä perhontekokamaa. Sitä ei heti uskoisi (tai sinä kyllä ehkä tiedät?) miten montaa erilaista sävyä jäniksen, ketun, oravan, peuran.... karvaa voi maailmasta löytyä. Ja siihen päälle tietysti sulat ja höyhenet värjättynä ja värjäämättä kaikista maailman erilaisista linnuista. Koukkuja sen miljuuna erilaista ja kaikenlaista muovisuikaletta jolle en tiedä edes nimeä.

    Olen harkinnut että pitäisi suorittaa romun deletointi toistemme kamoihin. Kumpikin saisi 10 veto -korttia joilla voi toisen tuomitsemasta kasasta omiaan pelastaa. Mutta tietäähän tuon, mies ihan varmaan poistaisi minun tavaroistani niitä tosi TARPEELLISIA kun minä taas valkkaisin oikeasti romuja. Ei menisi tasan tuokaan kumminkaan taaskaan. Pöh.

    VastaaPoista
  5. Tyhjällä tilalla on aina tapana täyttyä, joko omilla tai siipan tavaroilla. Puolison harraste vehjettimet tuppaa vaan olemaan niin suurikokoisia ja tilaa vieviä, että minun harrastekamojen on syytä olla pieniä ja melkein näkymättömiä. Ja sitten kun on vielä koti 2 eri paikassa, joiden välimatka on 900 km, niin harrastevehjettimet täytyy olla molemmissa huusholleissa omansa. Joten olen aikojen saatossa menettänyt unelman edes joskus siististä huushollista. Kun siivoukses pääsee toiseenpäähän niin voi aloittaa jo toisesta uudelleen. Sama koskee 2 asuntoa. Ja kun puoliso sairastaa vielä Sulo Vilen syndroomaa, niin ei voi ku hikee pyyhkiä otsalta, kaapata tessut narunpäähän ja lähtä lenkille. Aikasa juostua ja kiroiltua voi taas palata kysyyn : Kulta mitä tarpeellista tänään osti? Ite jemaan kyllä lankakerät syvälle vaatekaapin uumeniin ja kaivelen sieltä aina tarpeen vaatiessa. ;) Muksvaa VAPPUA!

    VastaaPoista