maanantai 14. huhtikuuta 2014

Kotikylän vänkäleuka

Meillä on ranchin lähinaapurissa eli muutaman kilometrin päässä muuan sahuri. Mitä valloittavin henkilö, jolla on ollut ketunhäntä kainalossa niin pitkään kuin minä muistan. Ei juuri mitään tarinointeja uskalla ihan tosissaan ottaa.

Sahaurakkaa kun on menossa maksamaan ja soittaa, että minkä verran ois syytä varata käteistä mukaan maksun suorittamiseksi, hän saattaa sanoa että "Tuo tonni".

Ja hiljaisuuden jälkeen hän jatkaa: "...että saat jottain takasinkii." Siinä saattaa jollain heikkohermoisella kulmakarvat nousta ensisäikähdyksestä.





Tämän sahareissun ehkä parhaita letkautuksia oli, kun keskusteltiin siitä miten tuo meidän Rehtori on riitaantunut kylän pystykorvan kanssa. Ja toisinpäin. Se kumpi ensin tavoittaa, niin varmasti tarttuu tilaisuuteen. Tarinoitiin siinä, että ei meidän koira älyä ees lopettaa, ihan sama vaikka on vastustaja puolet isompi.

Sahuri oli hetken hiljaa ja totesi sitten lakonisesti että eihän sitä passoo lopettoo, jos kerta on oikeessa.

Nauratti.

Tolokun mies, tolokun työt. Ihan toista kuin mitä on taas täällä strategiapölinöissä ulukomailla. 17 tuntia tälle päivälle työmatkalla ja konttorilla, eikä saatu ees mittään kunnon päätöksiä aikaan.

Suatikka sahatavaraa.



4 kommenttia:

  1. Aateekooalan strategiamiittinki... Huh! Jouduin vastikään osallistumaan erään ohjelmistokehityshankkeen ohjauspalaveriin, joskaan en oikein keksinyt, mitä tilaisuudessa tein. Aika alkoi kulumaan rattoisammin, kun aloin seuraamaan alan miesten ilmaisutapaa. Esimerkiksi jos puhuttiin, kuka hoitaisi jonkun hankalaksi tiedetyn homman, oli ilmaus tyyliä: "tän seuraavan stepin jalkauttaminen on sit tosi haasteellista, kuka ottaisi siit kopin?" Sitten juttua tietenkin höystettiin koko ajan alan slangisanoilla, mutta niitä en muista, kun en tajunnutkaan.
    Työkaverille kerroin tauolla seurannastani ja loppukokous menikin sitten pelkäksi naurunpidättelyksi, kun vilkaistiin aina toisiamme tuollaisen jargonin kohdalla. Omalla laillaan hauskaakin, mutta pitemmän päälle näillä kyläsahureilla on kyllä paljon viihdyttävämmät raatit, kuten kerroit.
    -Pientilallinen-

    VastaaPoista
  2. Ai niin, piti vielä sanoa, että kahtokeepa tuota rattorin kärryssä olevaa kuormaa: siinä on puun poikkileikkaus todellakin käytetty hyväksi. Vääräleuka, mutta ammattimies!
    -PT-

    VastaaPoista
  3. Helekatti... kohan ei ois sukua kun kuulostaa viisastelut niin tutulle :D Onneks (siis sinun onneksesi!) ei niille nurkille oo tainnu kuiteskaan meidan lahisuku levita.. pysyttelloovat enemman siella Koillis-Savon suunnalla :D

    VastaaPoista
  4. Voi, voi. Itte on ollut viime viikkoina "tiimin" kanssa oikeen urakalla konsultin pitämässä "vuorovaikutuskoulutuksessa" tutustumassa työkavereihin ja heidän "päätöksentekotyyleihinsä" ja "johtamisfilosofioihinsa". Ottivat näet meille heti kärkeen vissiin kovapäisille tarkotetun kurssin - kestää nääs 4 päivää ja seuranta päälle. Ainoa seuraus ittellä ainakin ollut tähän mennessä ihan jäätävä vitutus kun kuuntelee tuttuja tyyppejä, jotka puhuu yhtä, vaikka käytännössä tekee ihan päinvastaista. Nää koulutukset olis paljon antoisampia jos ei tuntis väkee - luulis, et noi puhuu ihan tosissaan. Kyllä on tullu monta kertaa mietittyä, että halonhakkuu olis niin mielettömästi parempaa ja antosampaa hommaa.

    VastaaPoista