Kukkapenkin kunnostus

Ranchin kukkapenkki on erinäisten kirjavien elämänvaiheiden jäljiltä räjähtäneessä kunnossa. Pensaitakin on ollut hyvä jossain kohtaa tumpata penkin keskelle. Loogista.

Tällä kertaa opetan teille miten tällainen kukkapenkki saadaan uuteen loistoon. Soppii ottoo mallia.

Ensimmäisenä hortonomin pitää tietysti varata kaikki tärkeimmät puutarhanhoitovälineet hollille - lapio, talikko ja metsäkärri.

Ympyrä sulkeutuu. Teini-iässä minut pakotettiin etsimään sopivia kiviä pitkin mehtiä ja pientareita kukkapenkkiä reunustamaan. Nyt niitä passaa sitten kärrätä takaisin.

Puutarhatöiden ykköstyökalu - koura. Ei nimittäin tarvinnut perinnevälineiden kanssa riehua, eiku pensasta tukasta kiinni ja kyytiin. Samalla vekottimella sitten isä irrotteli muutkin turpeet penkistä.

Metsäkärristä saa kiven- ja pensaanpitävän latomalla lankkuja alustaksi.

Lapiolla kääntelyn ja talikolla puistelun jälkeen on valamista. Ootellaan tässä vielä joku sade, jotta maa vähän tiivistyy ja sittenpä sitä kelepoo viskellä nurmikonsiementä ympäriinsä.

Tämä kaveri tulee yöllä teidän uniinne.

Shoppailu

Ostoksilla käyminen on aina yhtä elämysrikasta. Tällä kertaa kävin kauppakeskus Matkuksessa etsimässä retonkia ylioppilasjuhliin ja toivoin, että saattaisin löytää ihan toimistokelpoisia vaatekappaleita.

Olenkin vähän naiivi.

Otaksun että kyseessä on minimekko. Painovoimaa korostava.

Havaijin mummolta terveisiä.

Yhdeksänkymmentäluvun välihousubuumin tähdekankaat käytössä.

Pitäisiköhän painattaa paitoja joissa lukee LEPPÄVIRTA ÄMMÄ.

Rane on kingi.

Taas on mistä valita.

Tämä taisi olla Christina Aguileran musiikkivideossa 2000-luvun alussa.

White Trash edition.

Meitä on joka lähtöön. Osa jää asemallekin.

Kolme silmää.

Pieni talo preerialla.

Olinkin aina miettinyt miltä kohdun ulkopuolinen raskaus näyttää.

Plagiaatti! Olen nähnyt Prisman paketointipisteellä tämän kuosin.

Kullitetut housut, ei immille.

Design-laukkuja. Näistä jos ottaisi logon pois ja laittaisi Tokmannin hyllyyn, näitä kohti syljettäisiin.

Kuudenkympin lipokkaat.

Luin ensin väärin.

Taas hetkeksi piisaa tämä touhu.

Syntyminen kaksoseksi

Työkaverin kanssa keskusteltiin tänään ipanoista ja tuli puheeksi, että minulla on kaksosveli. Työkaveri ihasteli ja totesi, että on varmaan erityistä.

Kyllähän se on.

Tässä vinkkejä siltä varalta jos joskus omaan perheeseen tärähtää tyttö ja poika yhdellä kertaa. Alkuvaihe menee tietysti kuin sumussa, koska vauvaiässä ei ole tapana nukkua tai syödä synkroonissa.

1. Aku Ankka on syytä tilata joka toinen vuosi siten, että tytön nimi on ensimmäisenä mainittu ja vastaavasti joka toinen vuosi siten, että pojan nimi on ensimmäisenä mainittu. Ja järjestelystä huolimatta pitää valmistautua lohduttamaan toista, kun uusi tilausjakso alkaa.

2. Aku Ankan etulukuoikeus vaihtuu viikoittain. Usein voi tulla kiistaa siitä, kumpi lukikaan edellisellä viikolla julkaisun ensimmäisenä. Vanhemman on syytä pitää kirjaa tai laatia joku pätevä muistisääntö, jotta ei ainakaan mene epäröimään tilannetta selvittäessään. Joka tapauksessa se, joka pääsee lukemaan sarjiksen ensimmäisenä käyttää siihen vähintään puoli tuntia vain toista kiusatakseen.

3. Kannattaa ehdottomasti opetella tunnistamaan tekoitku tai toinen (tyttö) saa manipuloitua jokaisen tilanteen pojan syyksi, vaikka on itse aloittanut riekkumisen ja on oikeastaan vastuussa konfliktista.

4. Ei kannata taloudellis-logistisista syistä pakottaa molempia soittamaan pianoa.

5. Jos penskoilla on yhteinen huone, sen halki on syytä vetää teippi, jotta ei tarvitse mittanauhan kanssa mitata kummanko puolella jokin esine on siivouspäivänä.

Loppuun lohdutus. Niin pirullisia kuin kaksoset voivatkin olla toisilleen, tiukan paikan tullen pidetään kyllä yhtä. Jos punatukkainen ällöttävä poika kiusaa koulussa veljeä, siinä kohtaa sisko voi ottaa ja tempaista rakkaria turpaan niin että tämä lentää auton kylkeen.

Veden tuloa ei voi estää

Vähän ripeksi eilen.

Naapurista tuli Uncle Bens -sopimusviljelijä kertaheitolla.

Ilahduttavat hiustrendit

Ei lisättävää.

Kokeilunhalu

Maanantai on hyvä päivä testata jotain uutta.

Esimerkiksi kumpiko on kovempi, sivupeili vai lossi.

Nytpä tiedän tämänkin.

Savon murre

Sahhuuhommat on rankkoja. Kun urakka saadaan päätökseen, on syytä vähän irrotella.

Pääsin tässä kohtaa kuskiksi, koska en ollut lauantaisiivouksen yhteydessä ymmärtänyt mitään alkoholipitoista nauttia immuniteetin saadakseni. Ajoinpa siis ukot pitkäripaiseen asioimaan.

Miehet analysoivat ostoksiaan: "kun pelekästään kaks kertoo vuoteen kääp viinakaapassa, ee tarvii kahtoo hintalappuja, ostaa sillo mittee miel tekköö".

Pistettiin ekogrilli tulille. Lampaankareista ei ennätetty saada kuvia, koska ne hävisivät kitusiin kovalla hötäkällä. Jälkiruoaksi vedettiin kanaa ja maissia, tähdepaloista kerkesin jo napsimaan kuvia.

Kun savolaisukot alkavat tankata, se on kuulkaa verbaliikan juhlaa. Seuraavassa muutamia fraaseja, joita voitte vapaasti ottaa käyttöönne. Ei tunnistettuja tekijänoikeuksia.

"Pittääköhän ottoo joku lyyssi piälle ennenku lähetään."
"Otahan joku hursti."
(Lähdettäessä kirkonkylälle pitkäripaiseen on syytä laittaa takki päälle.)

"Ee ou niin pitkiä viissatasia että siihen hommaan lähtisin."
(Kommentoitaessa epäkiitollista työmaata.)

"Semmosella Mersulla sitä tämmönen yksinäinen immeinen hyvin ajas kyläkaapalle nakin ostoon."
(Pohdittaessa pitäisikö vaihtaa 17 000 euron arvoiseen uudempaan autoon.)

"Jos sitä kaeken muistas niin ai sitä synnin taakkoo!"
(Muisteltaessa nuoruuden rientoja ja sitä, ettei ihan joka kinkereistä ole tarkkoja muistikuvia.)

"Kyllä häkä tekköö pirtukirkon paljon halavemmaks."
(Keskusteltaessa grillimutterin sisällä olevan savun määrästä ja miten silläkin saa pään sekaisin.)

"Vatupassi meinoo heittee."
(Kommentoitaessa omaa tilaansa yksittäisten konjakkitömpsyjen jäljiltä.)

"Minun pakoputki isköö aena puhasta kaasua."
(Tivakka vastaisku naapurin miehen vitsailuun kalsareiden jarrutusraidoista.)