sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Kylätoimikunnan aarteita

Ranchille tuli kylätoimikunnan taloustavaroita säilytettäväksi. Koska maatiloilta löytyy yleensä mukavasti erinäisiä säilytyspaikkoja ja ihmiset tietää sen, meidän navetanvintille oli jo aiemmin päätyneet kylätoimikunnan pöydät ja tuolit. Ei siinä mittään, siellähän nuo mahtuu olemaan. Ei tule tähän torppaan enää kuivaa heinää, koska nykyajan immeisistä ei ole klo 16:00 jälkeiselle ajalle ulottuvia työpäiviä tekemään pelkällä ruokapalkalla, puhtaasta auttamisen ilosta.

Kalusteiden kuskauksen taustalla oli ilmeisesti naapurikylän koulun myyminen paikalliselle metsästysseuralle kylätoimikunnan jäädessä nuolemaan näppejään. Jotain polemiikkia prosessista oli paikallislehdessä. No mutta joo, eiköhän meille pari kippoa ja kuppiakin saadaan lisäksi johonkin nurkkaan mahtumaan.




Ensivilkaisun perusteella osasin jo odottaa, että aikamoisia kalleuksia löytyy. Kuten graalin malja.





Ei oo ehkä näistä ihan hetkeen kahvia hörpätty MC koppakuoriaisten esiintymistiheydestä päätellen.




Ajanmukaisia joulu(?)liinoja. Leimaantunut termari, se voi tehdä vain enää yhtä asiaa. Surullista.



Tästä pussista vaan karistelemaan syksyllä hirvikeittoon vähän makua.


 

Ikkunapaperia. Never heard.



Lihakunnan laatikoiden muuta antia. Okei, hehkulamput poltellaan pois. Äitienpäiväkukkia olen ehkä itse ollut askartelemassa 80- ja 90-luvun taitteessa. Monitoimikoneesta puuttuu monia osia. Keiton jäljiltä (toivottavasti) olevia kertakäyttöaterimia. Rutistuneita lautasliinoja. Irrallaan pyöriviä teepusseja. 90-luvulla expiroituneita, avattuja maustepusseja. Kärpäsiä ja koppakuoriaisia.




Löytyi muutama ehjäkin astia. Näillä itse asiassa nykyajan kylätoimikunnan bileet saa järjestettyäkin, koska kaikki asuu kirkonkylällä tai kaupungissa.



Lonimisesta selvinneet tavarat viedään vintille. Josta ne joskus 30 vuoden kuluttua varmaan poistetaan. Jos silloinkaan. Taidan jättää arkeologeille ihmeteltäviksi.


lauantai 14. kesäkuuta 2014

Kirpputorimyyntiä ja noloja perhekuvia

Käväisin Oravikoskella kyläkauppapäivillä. Kaupan yhteyteen oli järjestetty kirpputori ja siinähän avautui oivallinen mahdollisuus kuskata kämpälle roikkumaan jääneet myyntikuntoiset tavarat esillepantavaksi. Ja kylläpä vaan tuli naplattua kyläläisiltä rahat pois.



Kirpputorihomma toimii parhaiten niin, että myydään vain hyvää tavaraa, hinnat pidetään alhaalla ja tutustutaan naapuripöytäläisiin sillä seurauksella, että he päätyvät ostamaan kolmanneksen tavaroistasi mutta samalla siten, ettei itse päädy ostamaan heiltä mitään. Lisäksi joku kiireinen ihminen voi käydä ehdottelemassa josko ottaisit cd-levyjä hänen puolestaan myytäväksi ja pitäisit rahat. Mikään ei ole niin kannattavaa kuin myydä toisen omaisuutta.

Parhaiten kauppansa tekivät taulut ja kehykset, laukut, ryhmäpaineen alaisena hankitut Tupperware-astiat ja kirjat. Sitten kun vielä laittaa napakan tarjouksen loppukirin aikaansaamiseksi, ei jää paljon kotiinvietävää.



Jostain käsittämättömästä syystä kukaan ei kiinnostunut sarkasmipitoisesta englanninkielisestä teoksesta: Awkward Family Photos. Ja niitä oli vielä myytävänä kaksi kappaletta, ajattelin että nyt ainakin toinen menee. Mutta minä tiedän, että jos Oravikoskella ei näistä innostuta, täältä kyllä löytyy monia, jotka liki verissäpäin kamppailisivat näistä kirjoista. Annan pari esimerkkiä sisällöstä:





Jos joku haluaa itselleen hyvät naurut, voi laittaa yhteystietonsa vuoden.siivooja@gmail.com. Kaksi nopeinta voittaa!


lauantai 7. kesäkuuta 2014

Kissanomistajan mökkeilyohje

Jos sinulla on kissa ja aiot vuokrata mökin tänä kesänä, nyt tarkkana! Tässä tiivistelmä siitä, miten kannattaa hommat hoitaa, jotta vuokranantaja pysyy tyytyväisenä.



Jos mökissä on nojatuoleja, ne  on tarkoitettu kissasi raapimispuuksi. Näin ollen ei ole tarvetta edes ilmoitella, jos mööpelit ottavat vähän osumaa.




Vuokranantajalle voi luvata, että rullaa matot pois koko oleskelun ajaksi, etteivät ne pääse karvoittumaan. Vuokranantaja voi vaikuttaa tyytyväiseltä, mutta oikeasti hän haluaa, että ne laitetaan rullalle vasta arviolta viikon oleskelun jälkeen ja siirretään ne hämäyksen vuoksi terassille viestimään, että "siellähän ne on olleet koko ajan". Vasemmalla puolella imuroitu ja nypitty kohta, oikealla "käyttämätön" puoli. Kyllä karvalankamatto näyttää paljon paremmalta.




Kissan kannattaa antaa oleskella päiväpeitteen päällä. Harvemmin niihin mitään tarttuu.




Kissan on mukava kelliä myös mökin peitteissä. Mielellään kaikissa. Ja kyllä, pussilakanat ovat luusereille.




Kun sängyssä ja petivaatteissa piehtarointi kyllästyttää, voi elukan nostaa sohvalle.




Rikkakihveliä ja harjaa ei toinna käyttää, kyllä pieni määrä kissanhiekkaa aina lattianrakoon uppoaa kun seuraava vuokralainen tulee käyskentelemään mökkiin. Tai tiedä vaikka ovat unohtaneet ottaa omat hiekat mukaan.




Lähdön hetkellä imuria voi nimellisesti pyöräyttää. Sen verran, että imaisee sinne kertakäyttöiset ruokailuvälineet keittiön lattialta, jotta imuri menee tukkoon. Sitten on syytä  jo lopettaa. Vuokranantajat kun niin tykkäävät imuroinnista ja pienistä kepposista.


Mikään ei tee mökkiyrittäjää yhtä iloiseksi kauniina hellepäivänä kuin viiden tunnin siivousurakka ja tieto siitä, että pääsee sijoittamaan vuokrarahat lainanmaksun sijaan huonekalukauppaan!



perjantai 6. kesäkuuta 2014

Käähän vetäsemässä ressu kärrin piälle

Olin keskustelemassa Erityisen Ystävän kanssa erityisen tärkeistä asioista kun sain puhelun avomieheltä, joka oli lähtenyt kaapuntiin johonkin kissanristiäisiin. Oli kuulemma jäänyt peräkärriin jyvät taivasalle ja ainakin Kuopiossa taivas näytti uhkaavan tummalta. Sama tilanne oli tietysti myös kirkonkylällä. Virranpojan terassin ekstrasuuri aurinkovarjokin piti laittaa nippuun kun alkoi tuuleksimaan.

No, ei muuta kuin päräytin ranchille kärrinpeittelyyn.

Tiesin että lähtö oli ollut kiireinen, mutta ihan tämmöistä viritystä en odottanut. Siinä on epäilemättä ensin laskettu jyvät kärriin ja sitten tehty näyttävä purku-o-matic, jolla saa jyvät suoraan suorakylvökoneeseen.


Luotettavan oloinen viritys.

Ei siinä muuta kuin mekko nurkkaan ja työhousut jalakaan. Pressua on yllättävän mukava laitella yksinään kärrin päälle normaalitilanteessakin. Siitä on vetäisy kaukana. Työturvalliset viritelmät toivat oman pikantin lisänsä näihin talkoisiin.


Ja monesta vetoa ettei tänä iltana edes sada.


torstai 5. kesäkuuta 2014

Miesten fiksaatio palasaippuaan

Olen pitkään miettinyt miksi miehet (ainakin maaukot) ovat usein kovin viehtyneitä palasaippuan käyttöön.

Vihdoinkin sen keksin.



Palasaippuaan kiinnittyvät kaikki karvat. Ei mene nimittäin viemäri tukkoon. Jos ei olisi Sunlight-saippua käytössä, sehän automaattisesti tarkoittaisi, että pitäisi mennä polvilleen lattiakaivoa aukomaan ainakin kerran vuoteen. Harvempi yli kolmekymppinen haluaa polvillaan tarpeetta könytä.


tiistai 3. kesäkuuta 2014

Tee se itse -idätystesti

Tässäpä iloksenne Eviran seikkaperäinen ohje viljakasvien idätyskokeen oikeaoppisesta suorittamisesta.

OHJE VILJELIJÖILLE: Viljakasvien siementen idätysohje 

Idätyskoe 

Viljanäyte voidaan kotioloissakin idättää imupaperikäärössä, eikä siihen tarvita kalliita 
erikoispapereita. Idätysalustaksi sopivat esimerkiksi konehallien käsipyyhepaperi tai 
saumoistaan avatut kahvinsuodatinpussit. Tavallinen talouspaperi ei sovi, koska juuret 
kasvavat siitä läpi. 

Näyte 

Otetaan eri puolilta kylvöön aiottua siemenerää kourallinen jyviä niin, että näyte vastaa 
koko erän laatua. Sekoitetaan huolellisesti ja otetaan pari kourallista paperipussiin, johon 
merkitään laji, lajike sekä mistä näyte on peräisin. Erityisesti syyspuolella näytettä 
kannattaa itämislevon murtamiseksi säilyttää huoneenlämmössä pari, kolme viikkoa ennen 
idätyskokeen aloittamista. 

Itämäänlaitto 

Kastellaan 3 päällekkäin asetettua paperia (koko esim. 20 cm x 40 cm) ja levitetään 100 
näytteestä valikoimatta otettua jyvää tasaisesti paperille, vain alareunaan jätetään 4 cm 
tyhjää. Peitetään esim. voipaperilla (koko 17 cm x 40 cm), taitetaan alareunaan 3 cm:n 
taite ja kääritään rullalle. Mikäli käytetään pienempää paperia tai suodatinpusseja, on jyviä 
vastaavasti laitettava 50 tai 25 kääröä kohti. Kääröjä tehdään niin monta, että saadaan 
vähintään kaksi 100:n siemenen tulosta. Kääröt asetetaan muovipussiin taitettu reuna 
alaspäin pystyasentoon sopivaan purkkiin. Muovipussi jää hupuksi tasaamaan kosteutta. 
Kulmaan leikataan pieni tuuletusreikä. 

Olosuhteet 

Idätyskoe on pidettävä aluksi viileässä (suositus + 10°C) viikon ajan ja sen jälkeen 3-4 
päivää huoneen lämmössä. Viileä jakso on erityisen tarpeellinen syyspuolen idätyksissä, 
koska lämpötilavaihtelu murtaa itämislepoa. Koe on valmis, kun idut ovat 6 - 8 cm:n 
pituisia. Mikäli kääröt alkavat kokeen loppupuolella vaikuttaa kuivilta, voi niitä kostuttaa 
imeyttämällä niihin vettä astiasta (ylimääräinen vesi kaadettava pois). Jos kääröt kuivuvat, 
kannattaa seuraavalla kerralla lisätä imupaperien määrää. Yleensä kastelua ei tarvita. 

Arvostelu 

Täysin terveiden normaalisti kehittyneiden itujen lisäksi itävyysprosenttiin lasketaan 
mukaan sellaiset lievästi vioittuneet idut, joissa kuitenkin: 

• on vähintään yksi pitkä terve juuri 

• lehti itutupen sisällä ulottuu vähintään itutupen puoliväliin 

• itutuppi saa olla kärjestään revennyt enintään 1/3 pituudestaan 

• idussa ja juurissa saa olla hieman pinnallista tummumista tai pilkkuja 

• itutuppi saa olla lievästi kierteinen 

Edellä kuvattua pahemmin vioittuneita, joilla ei myöskään pellolla ole 
orastumismahdollisuuksia, ei oteta mukaan itäneiksi. Jos imupaperille jää runsaasti 
terveennäköisiä melko kovia täysin itämättömiä jyviä, on kysymyksessä itämislepo. 
Idätystä voi kokeilla muutaman viikon kuluttua uudelleen tai lähettää näytteen Eviran 
siemenlaboratorioon Loimaalle, missä itämislepo osataan murtaa ja erälle saadaan sen 
todellista itämiskapasiteettia vastaava tulos. Kuolleet itämättömät jyvät ovat yleensä 
pehmenneitä ja alkiot ovat tummuneet tai kokonaan pilaantuneet. 




Sinäkään et jaksanut lukea, ethän?

Niinpä. Vaikuttaa ihan liian monimutkaiselta. Paljon näppärämpää on kuljetella jyviä auton lavalla parin viikon ajan.





Näkyy itävän.



sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Vinkit onnistuneeseen ylioppilasjuhlaan

Pari lomapäivää on sijoitettu hyvään kohteeseen. Laiteltiin avomiehen siskon tytön ylioppilasjuhlia ja sen tiimoilta minulla onkin teille monia käyttökelpoisia vinkkejä.



Hopeisen kakkulapion saa kiillotettua kätevästi asettamalla sen folion päälle, ripottelemalla päälle soodaa ja peittämällä koko setti vedellä. Muuten hyvä, mutta soodan tilalla piti myöhemmän internetperäisen tarkastelun tuloksena olla suolaa ja veden olisi kuulunut olla tulikuumaa.



Liinassa olevan reiän...



...saa peitettyä pienellä kukkamaljakolla. Sijoittelu näyttää tarkkaan harkitulta.




Rucolan huuhtelu käy kätevästi laskemalla vettä säilytysrasiaan, jonka pohja on rei'itetty. Paitsi ettei ole.



Kahdeksanvuotiaalle on hyvä idea antaa uusi puhelin juhlajärjestelyjen aikaan. Jos sattuu niin, ettei äänenvoimakkuutta voi puhelimessa olevan vian takia säätää, poika saattaa ottaa ja purkaa puhelimen sillä seurauksella, että etsitään internetistä räjäytyskuvia osien paikalleen saamiseksi. Myös kolvi olisi hyvä apuväline. Ei mahda takuuseen enää mennä.




Kodinhoitohuoneeseen voi pinota kaiken, mikä on tiellä tai ei ole riittävän viehättävää esillä pidettäväksi.



Mikään ei inspiroi joulukoristeiden alas ottamiseen kuten kesäiset valmistujaiset.



Tuoreelle ylioppilaalle parhaan lahjakombon muodostaa alkoholi ja veitsisarja.




Itikat häviää viikoksi tontilta kun laittaa Vilkkaan miehen säätämään sekoitussuhteet trimmeriin.


Näillä ette voi epäonnistua.