Finland’s Got Talent. Not!

Onko Suomessa lahjakkuutta? Ohjelman finaalin perusteella ei sitten yhtään. Lähinnä vaan kuvottaa tuomareiden muka-innostuneet ilmeet, joilla yritetään saada katsojat yleisössä ja kotona lietsottua massahysterian valtaan ja uskomaan että esiintyjillä on edes auttavasti kykyjä ja viihdearvoa.  Etenkin Janne Kataja näyttää joka esitystä katsellessaan siltä että silmien edessä tapahtuisi jumankauta jotain ihan aidosti viihdyttävää. Tai siltä että parin viikon mittainen ummetusjakso on juuri päättynyt. Tai siltä että tuomaripöydän alla on thaimaalainen kontallaan.

Ei, Janne. Paskaa ei voi kiillottaa. Edes sinä et pysty siihen.

Sitten ärsyttää että kilpailuihin raahataan alle kymmenenkesäisiä esiintymään. Kuka noista ”kriittitistä” ja ”bad-ass” vellihousutuomareista nyt niille sanoo napakan ei:n vaikka nimenomaan pitäisi. Säälistä jatkoon, kerta toisensa jälkeen.

 

Daniel Helakorpi on kilpailun voittaja, jos et tiennyt. Pahinta tässä on, että nyt se ressukka luulee että maailma on iloinen paikka ja mitä tahansa mukavaa voi tapahtua. Tästä pojasta tulee vielä alkoholisti. Se on varma.

Ja hyvään porukkaan mahtuu aina yksi Jorma. Lauloi finaalissa ihan paskasti ja sijoittui silti toiseksi kilpailussa. Kuva muuten aivan huutaa photoshoppausta! If you know what I mean. Wink wink nudge nudge.

Kyllä menee elämänhalu täysin tässä hommassa.

Tyyligurut esittelyssä, vapise rahvas!

Esittelyssä kolme Suomen tyylikkäimmin pukeutuvaa naista (lähde: Iltalehti). Täytyy kyllä ihmetellä miten tietyt henkilöt voivat vetää niskaansa _mitä tahansa_ ja kansa hurraa.
 

1 Jenni Vartiainen

”Jokainen voisi ottaa vähän mallia Jennin tyylistä.”

Olenko ainoa, joka kuvittelee parhaillaan Michael Monroen kasvot Jennin kasvojen tilalle? Plussaa pullonkorkinavaajasta, joka roikkuu kätevästi kaulassa.

 

 

 

 

 

 

2 Anne Kukkohovi

” Ehdoton tyyli-ikoni.”

No grandmothers were harmed during the making of this production.

 

 

 

 

 

 

 

3 Sara La Fountain            

”Rohkea ja pirteä pukeutumistyyli, osaa yhdistellä mahtavasti vaatteita ja asusteita.”

Kuten kuvasta näkyy.

 

 

 

 

 

 

 

Jatkan mielelläni muotitiedottomana.

Onnistuneen illan rakenne

SingStar kuuluu olennaisesti hyvään illanviettoon. Olin ladannut ennakkoon muutamia biisejä pleikkaan ja olin tarkoituksella valinnut myös ukoille sopivia ralleja (Black Sabbath, Suurlähettiläät, Leevi and the Leavings jne.). Sain kuin sainkin porukan alfaurokset innostumaan laulamisesta ja parhaita hetkiä oli kun vedettiin ryhmäesityksenä virolaisvahvistuksen kera Pohjois-Karjala.

Poimin ostoslistalle myös huumoriarvon takia David Hasselhoffin Jump in my car –hitin:

Best 1,35 euros ever spent! SingStar-laitteisto oli tästä vähän eri mieltä ja saatiin biletilaan kunnon savuefektit kun piuha syttyi tuleen. Olemme edelleen sitä mieltä että tämä johtui Davidista.

 

 

Soitettiin myös Paranoid. Monta kertaa.

 

Saarenmaa –cocktailit ja mansikkashotit tekivät tehtävänsä. Paikallisessa yökerhossa pidettiin lystiä ja ryhmän parituntinen tanssi-extravaganza oli kyllä ikimuistoinen. Tahtia löi joukko parhaita ysärihittejä aina XL5:sta lähtien. Kiitokset pitkälle laihalle naiselle hyvistä biisivalinnoista!

Kotimatkalla takapenkillä heräsi suuri huoli siitä, että onhan pitsat nyt varmasti mukana. Huoli oli varsin aiheellinen etenkin kun mitään pitsoja ei missään vaiheessa haettu.

Avomies veti pluskvamperfekti-kännit eli voi kuvailla loppuiltaa kavereilleen ”Olin ollut / olin tehnyt” –muodossa. Lohduttelin että et sinä tehnyt (muiden kuin minun nähden) sellaista mitä pitäisi hävetä. Paitsi että olithan sä ilman paitaa baarin terassilla kun etsittiin porukalla sun narikkalippua. Aika perus.

Ja voisin vielä lisätä ettei Audi ole ainoa asia meidän taloudessa joka kulkee nelivetona.

Ja vessan matto piti käydä viemässä roskiin aamulla noin klo 05:00.

Nyt alkaa kristillinen elämä.

Nalkuttavat miehet

Toisin kuin yleisesti ajatellaan, miehet ne vasta nalkuttajia ovatkin. Ovat milloin mistäkin asiasta mieltänsä pahoittamassa. Kerron esimerkin.

Hommattiin töihin pöytäjalkapallopeli. Sen hankkimisesta oli puhetta muutama viikko sitten kahvitauolla. Ideaa pidettiin hyvänä ja ostopäätös syntyi, kun kerroin, että peli tulee puoleen hintaan myyntiin. Ajoin varta vasten sunnuntaina Hiacella (<3) noutamaan pelin ja ähräsin ison paketin ihan ite kyytiin.

Ensimmäinen nalkutus ukoilta tuli kun peli piti koota. Eihän siinä ollut kuin tyyliin parisataa osaa, aikamoista kermaperseilyä. No, toimiston pari alfa-urosta sai laitoksen koottua, päivä siihen meni (okei, teki ne välillä töitäkin). Sitten kun laitoin yhteispostia pelin kustannusten jakamisesta jo kerkesi kaksi muuta ukkoa pahoittaa mielensä kun eivät olleet pelin hankinnasta siihen asti mitään kuulleetkaan. Toinen tuli ihan asiakseen työpisteelleni tästä avautumaan. Tulikohan sille ulkopuolinen olo tai jotain?

Jos kahvihuoneessa olisi maanantaina odottamassa vaikka ilmakiekkopeli niin ei kyllä ekana tulisi mieleen pahoittaa mieltään. Eiku vaan osuus tiskiin ja peliä!

Kokemus sai minut miettimään miesten natinaa laajemmin. Osa alla luetelluista tarinoista on omakohtaisia kokemuksia, osa kavereille sattuneita.

Tilanne: Nainen on laittanut kaupan palautuspulloja sisältävään muovikassiin pari viinipulloa
Reaktio: <huulia maiskauttamalla tehtävä turhautumista/pettymystä ilmaiseva ääni> + ”Nämä ei kuulu tänne.”

Tilanne: Nainen on unohtanut lihakeitosta maustepippurin
Reaktio: Syvä tuijotus, huokaisu ja lusikan alas laskeminen. Kommentti: ”Miten sä nyt tolleen?”

Tilanne: Nainen asettaa kaukosäätimen nappulapuoli _ylöspäin_ sohvankaiteelle
Reaktio: ”Se tipahtaa herkemmin lattialle tuollalailla! Laita se kato näin.” *näyttää*

Tilanne: Nainen laittaa auton oven omasta mielestään aivan normaalisti kiinni
Reaktio: ”Elä paisko niitä ovia, tiivisteet männöö!”

Tilanne: Sukkaparia ei ole niputettu yhteen ja sukat ovat täyden anarkian vallassa pyykkikorissa
Reaktio: ”Elä laita niitä tuolleen irtaalleen sinne korriin! Pistä ne tälleen.” *näyttää*

Tilanne: Nainen avaa laskuja sisältävät kirjeet ja laittaa ne valmiiksi eräpäiväjärjestykseen (koska hoitaa myös kirjanpidon taloudessa)
Reaktio: ”Elä auvvo niitä.”

I rest my case. Lepuutan salkkuani.

Geokätköilyä jästeille 1.0.

Tutustuin geokätköilyyn työmatkalla Hollantiin. Aiemmin ihan mielenkiintoiselta vaikuttanut työkaveri esitteli asiaa lentokoneessa. Ideana niissä talkoissa on etsiä ovelasti piilotettuja kätköjä esim. kaupungista, puistoista, rakennuksista, luonnosta – melkeinpä mistä vaan. Tästäpä tulikin mieleen, että keväällä Helsingissä parikymppinen naiskätköilijä luiskahti omatekoisen köysiratkaisunsa petettyä (ite tehhään!) kaivoksen pohjalle. Kyllä kannatti. Jos tyyppi olisi ollut yksinään ja jäänyt kaivokseen märkänemään niin silloin oltais puhuttu ihan kunnon yllätyksestä seuraavan kätkölle saapujan näkökulmasta.

Niin, asiaan. Kätköjä voi etsiä ilmoitetuilla koordinaateilla, mutta mitäpä jännää siinä olisi kun tämänkin asian voi tehdä vaikeaksi. Mysteerikätköihin liittyy arvoitus, jonka ratkaisuna ovat koordinaatit. Repikää esimerkiksi tästä ”mystistä” huumoria:

 

No? Joko olet matkalla kätkölle?

Yritin pitkään ratkaista ensimmäisen kuvan mysteeriä ja käteen jäivät ainoastaan suorat koordinaatit pettymykseen.

Niin, takaisin Hollantiin. Geokätkömestari-työkaverini johdolla etsittiin siis kätköjä. Etsintä pitää sääntöjen mukaan suorittaa niin, etteivät jästit (=normaalit ihmiset) kiinnitä huomiota toimintaan. Tätä toteutettiin mm. seuraavin keinoin:

• Koulutuspaikan takana aitauksen, liikennemerkin ja katureunusten ronklaamista
• Linnoitusalueella roskisten ja viemäriaukkojen tutkimista
• Pomppimista puun juurella
• Infopisteen karttatelineen kopelointia (geokätköksi ei lasketa muuten purkkaa tai hämähäkinseittejä)
• Vanhan kivirakennuksen seinän ja ikkunoiden hivelyä

Jos joku muu haluaa nöyryyttää itseään Naardenissa niin näissä paikoissa voi pyöriä:

 

 

 

 

Gurun johdolla operoitiin siis täysin huomaamattomasti. Innosta piukea ryhmä hajosi jossain vaiheessa. Eihän me jästit mitään löydetty. Olisi ollut ihan kiva nähdä tällainen paljon mainostettu geokätkö mutta ei. Kun ryhmämme jälleen kokoontui, kätköguru ilmoitti löytäneensä yhden kätkön. Mitä vittua?! Ei voinut sitten soittaa. Eikä suostunut kävelemään takaisin että olisi näyttänyt löytönsä.

Tätä kokemusta rikkaampana väitän, että ei niitä kätköjä oikeasti ole missään. Täyttä huijausta koko homma. Tämä on vaan nörttien tapa kiusata tavallisia ihmisiä. Varmaan nauravat tällekin kirjoitukselle kammioissaan.

 

Kaamos-arvonta

Blogit ovat täynnä mitä ihastuttavimpia arvontoja, kts. esimerkiksi Jennijeen pikkariarvonta (pervoille tiedoksi että pikkari tarkoittaakin pikkujouluja - itsekin petyin).

Näin kaamosmasennuksen kunniaksi selvitin hyvin palvelevasta Rautiasta mitä köyttä kannattaa käyttää hirttäytymiseen ja minkä verran sitä olisi hyvä varata. Tehokkaimmin homma hoituu kolmen metrin pätkällä polyeteeninarua (12 mm, palmikoitu). Hyvälle asiakkaalle lupasivat vielä 500 g purkin valjasrasvaa kaupan päälle!

 

 

Tähän huippuarvontaan pääset mukaan jättämällä blogiini kommentin.

1 arvan saat jättämällä kommentin (jätä nimimerkki, jos kommentoit anonyymina)
2 arpaa saat olemalla tai liittymällä lukijaksi (oik. reunasta)
3 arpaa saat jakamalla kuvan omassa blogissasi

Lisäpisteitä saat kertomalla mieleenpainuvimman pikkujoulumokan. "Kaverille" sattuneet tarinat hyväksytään myös. Pisteytys epäreilu ja mielivaltainen.

Osallistumiset viimeistään pe 7.12.2012! Onnea arvontaan! :)

Saliohjelma, päivä 2

Valmistautuminen:
Eilisen pitsan tähteistä slaissi
Limpparia
8 toffeemakeista

 

Lämmittely:
10 min kuntopyörällä (oikeasti 9 min, koska kukaan ei ollut vahtimassa)
(Uuden saliparin (?) flirttailun kuuntelemista)

Selkä:
4 x 8: Ylätaljalla
4 x 10: Alataljalla
4 x 14: Moottorisahaliike
(Neuroottista vilkuilua, että tuijottaako joku. Antava liike!)

 

Olkapäät:
4 x 10: Liike jonka nimeä en muista, istualtaan
4 x 10: Liike jonka nimeä en muista, seisaaltaan

 

Ojentajat:
4 x 10: Ylätaljalla
(Ehkä jotain muita liikkeitä, ei jäänyt erityisesti mieleen)

 

(Kyllästymistä ja hengailua)

 

Havainto, että on muutama laji, joissa ei ole edelleenkään yhtään saliennätystä kirjattuna. Luontevana jatkona kysymys yhdelle mörssärille, että voisiko tämä neuvoa minulle ja kaverilleni miten ko. liikkeet tehdään, niin päästäisiin listalle.

Lopputulos: ei mitään mahdollisuuksia. Sotilaskyykystä ja sotilasmaastavedosta vetäydyttiin, kun kuultiin, että ei voida tehdä suoritusta esim. 5 kg painoilla vaan paino suhteutetaan omaan painoon. Mälsää. Dippimaksimi ei valitettavasti liittynyt sipsien syöntiin. Leuanvetoa kyllä kokeilin, mutta yritys jäi roikkumiseen.

 

 

Jälkitoimet:
Loput eilisestä pitsasta
Loput toffeemakeiset (12 kpl)

Selvästi kiinteämpi olo kun päivä 1:n jälkeen.