keskiviikko 4. syyskuuta 2013

BB macht frei


Katsoin eilen natsi-Saksaan sijoittuvaa elokuvaa. Mainoskatkojen ajan seurasin uutta BB-kauden launchia. En tiedä kumpiko oli tuskallisempaa katsottavaa. Ensin näytti siltä, että uusi BB-kausi on nimetty tarkoituksella "Julkkis Big Brother" sen sijaan, että sen nimi olisi "Julkkikset Big Brother". On sinne kuitenkin näköjään saatu Reterik ja Andy.


 
 Tässä on ilmeisesti Mr. Gay Finland?

 
Kiva nähdä, että pikku-G on löytänyt myös jotain hommaa.


Kyllä se vaan on alkanu naama tälläkin naisella happanemaan.


Ihmeekseni tämän henkilön tunnistin.
 
Olisin halunnut, että Iholla-sarjasta mukaan olisi saatu se muistaakseni helsinkiläinen parturi-kampaaja, joka matkusti Gotlantiin ja tunsi syvän eläinpresenssin (=itki kun hänet vietiin lampaiden sekaan). Kuvassa hänen alkukantaiset ja juurtuneet naiskäsityksensä puretaan. Tai jotain.
 
 

Ai niin. Tärkein meinaa unohtua. Näin jonkun uutisotsikon (uutinen lienee vahva sana...), jossa kerrottiin jonkun kilpailijan saaneen silikonirinnat äidiltään. Oon minä kuullut, että munuaisia luovutetaan, mutta tämähän oli ihan mullistava juttu.





maanantai 2. syyskuuta 2013

Fucking ice queen

No niin, nyt on taas käyty ELY-pihdeissä puristeltavana. Ja jumankauta. Ei mitään kunnollista valitettavaa löytynyt, paitsi se, että traktori oli uponnut eräällä pellolla kylvöaikaan yhteen kohtaan. Ja tämä alahan pitää tottakai nappasta tilapäisesti viljelemättömäksi alaksi. Hankala sanoa paljonko rokottavat, olivat ihan GPS:llä mitanneet traktorin uimajäljet, että saadaan oikea yksi- tai kaksinumeroinen euromäärä minulta napattua pois. Jännityksellä jään odottamaan.

Olin tarkastuksen ajan kunnon jääkuningatar. Vastasin vain kysyttäessä enkä lähtenyt minkäänlaiseen rentoon läpän heittoon mukaan.


Kysyin lopuksi onko mitä seuraavia tarkastuskierroksia luvassa. Hymyilin kun tarkastajat sanoivat, että satunnaisotannalla otetaan lannoitusseurantaan joulukuussa tiloja.

Lähtiessäni kättelin ja sanoin, että palataanpa sitten joulukuussa asiaan.

Oon kyllä kunnon ämmä.

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Kymmenen tähden talkoot

Minulla on metsää rehevillä mailla. Niin rehevillä, että metsänhoitoyhdistyksen ukko on joka kerta puhelimessa että "on rehevöö, on rehevöö!". Asiassa on se hyvä puoli, että puu kasvaa hyvin. Siis jos sitä saa kasvamaan. Kuvassa on neljänteen kertaan istutettu kuvio. On siellä niitä taimiakin jossain, ikuisessa yössä.

 
Eipä tuosta kuvasta paljoo näy, että täydennysistutustakin on konetyönä tänä kesänä tehty. Kävin pari viikkoa sitten muutaman tunnin hillumassa puskassa yksinään. Viidakkoveitseä olisin tarvinnut. Horsmaa ja vattua kasvaa ihan vitusti, en paremmin sano, ja ne on minua korkeampia. Aukon alalaitaa sahasin pari tuntia ja sainkohan arviolta kahdeksasosahehtaarin käytyä läpi.

Totesin että nyt on nimittäin just oikea aika pitää talkoot ja nehän pidettiin lauantaina. Piha saatiin ilahduttavan täyteen ajoneuvoja. Ja niiden sisällä ei todellakaan ollut pelkkiä vellihousuja (lue: avomiehen isoveli ei ollut vielä saapunut). Todettiin, että mahdollisuuksia on taimikonhoitotyön lisäksi lautataapelin purkuun ja peräkärryn katkenneen rungon korjaamiseen.



Rungon korjaamiseen tarvitaan rälläkkä, peltiä, rautaa ja hitsuhitsukone. Ja yksi tunkki, muutama puupölli ja testamentti. Lisäksi tarvitaan toinen traktori, joka estää rälläköinnin jälkeen peräkärryä kaatumasta korjausmiesten päälle. Patentti oli niin luotettavan oloinen, etten uskaltanut jäädä katsomaan työn etenemistä. Johdatinpa siis osan talkoolaisista metsään.


Kyllä siellä taimiakin vielä oli. Täydennysistuttajaukko olikin huomannut myyriä juoksentelemassa aukoilla. Että katotaan istutetaanko viidennen kerran ens keväänä. Sen jälkeen kyllä luovutan ja ryhdyn kasvattamaan päätoimisesti leppää ja pihlajaa. Ja vattuja anopille.




Illankähmässä käytiin sitkeimpien talkoolaisten kanssa vielä yksi pienempi kuvio urakoimassa. Kyllä kuvasta näkyy tosi selvästi, että aukkoa pitkin on porhaltanut neljä ihmistä ristiinrastiin. Nyt sitten vaan odotellaan, että horsmat ja vatut kaatuvat lumen painosta taimien päälle.



Ja mikä tärkeintä: buffetpöytä on jälleen katettu, oi myyrät, hirvet ja kauriit! Ette varmaan näe nälkää tänäkään talvena.




perjantai 30. elokuuta 2013

Virtsaamisen ja paskomisen ABC

Kusemisen ja paskomisen voi suorittaa monella tapaa väärin. Erityisesti julkisissa wc-tiloissa virheisiin törmää usein. Viattomat sivulliset joutuvat kärsimään tilanteesta ja heitä saatetaan pitää syyllisinä.

Havainnollistan kaaviolla.




Sitten vähän taustoitusta ja teoriaa.

Otetaan ensin käsittelyyn vessaharja, tuo Valehtelijoiden klubissakin aikanaan varmasti esitelty mystinen kapistus. Niitä esiintyy laajalti saniteettitiloissa. Ja ihan syystä.

 

Jos joku ei osaa käyttää vessaharjaa, voit itse leimautua tilanteessa, vaikka olet täysin syytön tapahtuneeseen. Jos satut menemään wc-koppiin, jonka pöntössä on jarrutusjäljet, sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Voit poistua. Tämä on tosin mahdollista ainoastaan silloin, kun wc-tiloissa ei ole muita ihmisiä. Jos muita henkilöitä on läsnä, sinun täytyy ääneen todeta, miten wc-pönttö on likainen, tai muutoin he pitävät sinua hulluna. Jos ennätit olla liian pitkään kopissa ja saniteettitiloissa on muita henkilöitä, sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä tarpeet ja wc:n vetämisen jälkeen putsata mahdolliset vielä jäljelle jääneet rannut. Koska muutoin niiden olemassaolo on sinun syysi, jos joku menee heti jälkeesi samaan koppiin ja huomaa jäljet.

Toinen ikävä tilanne on se, että menet wc-tiloihin, jossa on kaksi koppia. Olet yksin. Toisessa kopissa on juuri äskettäin asioitu, koska wc päästelee vielä vetämiseen liittyviä ääniä. Pöntössä on joko jarrutusjälkiä ja/tai kakkapökäle. Avaat toisen kopin ja käyt tarpeilla, siirryt pesemään käsiä. Saniteettitiloihin tulee henkilö, ja hän menee 100 % varmuudella siihen koppiin, jossa on paskat pöntössä. Hän on varma, että syyllinen olet sinä. Voisit tässäkin tilanteessa päivitellä ääneen tapahtunutta. Mutta tuskin teet niin. Alkaa nyt vieraan ihmisen kanssa puhua toisen pöntön sisällöstä. Tässä tilanteessa pitää poistua äkkiä. Toisaalta silloinkin vaikutat syylliseltä.

En kohdista erityisiä odotuksia ihmiskuntaan. Mutta yhtä toivon. Että wc:ssä asioinnin jälkeen pönttö vedetään. Kyllä, se on tarkoitus. Tiedän henkilön lähipiiristäni, joka ei vedä pönttöä virtsaamisen jälkeen. Kyllä. Tiedät kuka olet! Häpeä. Parane.



Raivostuttavaa on myös se, kun pöntön renkaalla on virtsaa tai muita nesteitä/eritteitä. Kaikkien, erityisesti losoperseiden, pitäisi pöntöltä nousemisen jälkeen katsoa taakseen ja varmistaa, ettei vessanpytyn renkaalle ole tippunut mitään nesteitä. Jos näin on käynyt, pitää putsata jäljet.

Sitten yksi kehoitus miehille. En tiedä miten trickyä peniksen kanssa operointi mahtaakaan olla, mutta lopputulos on lähes aina se, että vessan reunukselta löytyy virtsaa. Jumalauta. Jos ette osu pönttöön, olkaa niin ystävällisiä ja istukaa pöntölle kusemaan.

Loppuun vinkki niille, jotka eivät tunne wc-harjan toimintaperiaatetta ja käyttötarkoitusta. Ennen paskomista on syytä laittaa pönttöön wc-paperia. Tämä vaimentaa äänet ja hyvin todennäköisesti estää rantujen jäämisen pönttöön.

Olen puhunut.





keskiviikko 28. elokuuta 2013

Miten saat työnhakijat kiinnostumaan organisaatiostasi

Pääsin todistamaan lentoa odotellessani aivan mahtavaa dialogia, joka käytiin kahden julkishallinnon organisaatiossa työskentelevän semielähtäneen naisen välillä. Keskustelu käytiin äänenvoimakkuustasolla 9 (asteikko 1 - 10), joten en voinut välttyä kuulemasta tätä verbaalista ilotulitusta. Toinen henkilöistä oli vasta äskettäin aloittanut työskentelyn kyseisessä paikassa, joten hänelle piti kertoa miten bilehommat hoidetaan siinä putiikissa.

Tässä hekumallisimmat poiminnat:

Konkari: "Meillä naiset käyvät virkistystapahtumissa julkeasti firman miesten kimppuun."
Uusi tyyppi: "Ihan tosi?!"
Konkari: "Kyllä! Minun on pitänyt suojella meidän uutta tietohallintojohtajaa Penaa (nimi muutettu) pikkujouluissa ja muissa juhlissa. Olin viimeksikin sen body guardina."

Konkari: "Bileiden jälkeen liikkuu aina huhuja. Erään kerran tulin maanantaina töihin ja porukka kohisi kahden työkaverin välillä alkaneesta suhteesta. Minä sanoin siihen, että tuo juttu ei voi pitää paikkaansa, koska Irmeli (nimi muutettu) sammui jo alkuillasta enkä saanut sitä millään hereille."
Uusi tyyppi: "Teillä on sitten aika hyvät juhlat aina."
Konkari: "Kyllä. Glögijuhlissa oli viina landrattu hehkuviinillä ja me vaan juotiin. Meillä on aina aika railakasta. Kun talon tarjoilu loppuu, alkaa omien viinojen juominen."

Löysin juuri täysin odottamattomalla tavalla unelmatyöpaikkani.

Unohtakaa yrityskuvan kiillottaminen,  LinkedInit, Itämeren pelastushankkeet ja muu turhanpäiväinen. Laittakaa kaksi keski-ikäistä työntekijää lentokentälle tarinoimaan firman järjestämistä ryyppäjäisistä ja loppu on historiaa.



tiistai 27. elokuuta 2013

Laetanaan! -säännön esittely

Edellisen postauksen hedelmäpussikeskustelu oli mahtavaa seurattavaa. Ajattelin seuraavaksi hämmentää sceneä ottamalla puheeksi shampoot ja muut pesuaineet. Aihevalintaan vaikutti voimakkaasti myös se, että Facebook-kontaktini juuri äsken raportoi miten hänen lapsensa olivat suihkuleikkien aikana tyhjentäneet viemäriin osapuilleen 200 euron edestä hiustenhoitotuotteita.

Ja tästä päästään varsinaiseen asiaan. En ymmärrä miksi pitää olla useita pulloja hoitoaineita, suihkusaippuoita ja shampoita kerralla avattuna. Kristilliseen kylpyhuonehyllyyn mahtuu yksi pullo kutakin edellä mainittua sekä yksi vapaavalintainen täydentävä tuote. Malliesitys kuvassa.



Meillä kotona kaikki asiat tehtiin "laetanaan". Se siis tarkoittaa suomeksi sitä, että asiat tehdään järjestyksessä ja mutkia ei mennä oikomaan. Esimerkiksi polttopuita kasasta liiteriin mätettäessä ei saanut vältellä pohjimmaisia halkoja vaan piti edetä "laetanaan". Ihan sama vaikka halot olivat märkiä, rihmaisia, ötökkäisiä ja kaikin puolin ikäviä. 

Sääntöä käytettiin myös suklaan syönnissä. Kun joulupaketista paljastui rasiallinen juhlapöydän konvehteja ja ahminta alkoi, oli sanomattakin selvää, ettei toiseen kerrokseen ollut etenemistä ennen kuin ensimmäisestä kerroksesta on syöty kaikki suklaat. Joko minun tai veljeni piti uhrautua ja syödä huonot konvehdit, että päästiin taas parempia popsimaan. Äiti sairaalla tavalla nautti tästä tilanteesta. Se olisi voinut syödä mitä tahansa mauista, mutta ei halunnut. Jos minulla on joskus lapsia, kostan niille.



"Laetanaan" -sääntö ulottuu myös saniteettituotteisiin. Näin saadaan tämäkin jorina vedettyä yhteen. Shampoopullo tulee käyttää loppuun ja siitä huuhdotaan mielellään veden kanssa tähteetkin pois, ennen kuin saa avata uuden. Sellaista skenaariota ei tunneta, että olisi erilaisia shampoolaatuja, joista valita. Ei. Tämä ei ole nöyrää toimintaa. Jumala rankaisee moisesta. "Älä pidä muita shampoita", hän sanoisi.

Meillähän ei kukaan koskaan käynyt kampaajalla. Tokmannilta ostetuilla Fructiksilla vedettiin tukat lehmännuoleman näköisiksi. Ja hyvin on pärjätty.




maanantai 26. elokuuta 2013

Proteiinibanaani - super foodia!

Banaani on hyvä hedelmä. Kestää syömäkelpoisena pitkään. Tai ainakin minä luulin niin. 

Tulipa muuten samalla mieleen tärkeä asia, josta on pitänyt valittaa näin puolijulkisesti. En ymmärrä ihmisiä, jotka laittavat kaupassa banaanit muovipussiin. Sama on runtata koko terttu ostoskoriin ja liimata tarra kuoreen. Eihän niitä kuoria kukaan syö. Ettäs tiiätte.




Sitten taas asiaan. Olin tökännyt kaksi vähän mustunutta banaania jääkaappiin. Arvelin että ne säilyis vielä pari päivää sillä menetelmällä. Ei muuta kuin banaani kouraan ja sohvalle mussuttamaan. Koitti aika kuoria banaania lisää. Siinä kohtaa huomasin, että banaanin kuoressa oli toukkia. Semmosia valkoisia kärpäsentoukkaa kymmenen kertaa pienempiä veijareita.

Hyvin nopeasti havainnon jälkeen oli tiskialtaassa läjä banaanipyrettä.






Kaveri kysyi että mitäpä tein viikonloppuna. Kerroin syöneeni toukkia. Ei pystynyt pistämään paremmaksi.