torstai 30. tammikuuta 2014

Nomen est omen

Annettiin koiralle Norocarp-nimistä särkylääkettä aamulla.


Oli kuulkaa päivän aikana tapahtunut eteisessä semmonen paskaräjähdys, että oksat pois. Siinä oli rapattu lattia, seinä, ovi, Pirkka ja Hobby Hall yhdellä kertaa.

En ees kuvaa älynny ottaa.

Suosittelen valmistetta lemmikeillenne.


keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Ärsyttävän bloggaajan tunnustuksia

Luin internetistä tänään bloggaajien ärsyttävimmistä tavoista. Olen syyllistynyt useaan niistä, erityisesti silotteluun ja poseeraamiseen. Täten aloitan tunnustukseni.

Bloggaaja on aina kaunis ja laitettu ja erittäin hienostunut...





...hänellä on tervehenkisiä harrastuksia ja kaikki hankkeet onnistuvat...







...vaatekaappia kadehtisi jopa Carrie Bradshaw...



...kutsuja hohdokkaisiin kissanristiäisiin tulee ovista ja ikkunoista...









...ja elämä on pelkkiä leivoksia ja gourmet-illallisia.










Ei tähän voi muuta sanoa kuin että: "Ensin menen kylille ja pyydän kaikilta anteeksi ettei jää teille perkele seliteltävää."






maanantai 27. tammikuuta 2014

Luolametsästysraportti

Ajeltiin eilen ranchille syömään isän valmistamaa lammaspaistia. Syönnin jälkeen juolahti mieleen lähteä pikaisesti piipahtamaan luolilla. Pikavisiitistä tulikin sitten semmonen liki seitsemän tunnin savotta.

Ensin käytiin vähän matkaa vanhalta kyläkoululta eteenpäin tarkistamassa, onko ketään kotona.









Ei ollunna. Vaihdettiin paikkaa, käytiin autiotalon perunakuopalla ja sielläkään ei ollut elon merkkejä. Kolmannella tärppäsi. Kuvasta näkyy että liikennöintiä on luolan suulla ollut.


Ei tarvinnut koiraa luolaan ohjailla, sinkki oli kirreellä välittömästi.


Noin tunnin kuluttua alkoi kupina luolassa vaimeta ja pientä huolta alkoi olla. Isäni oli käynyt luolalla toisen metsämiehen kanssa aiemmin ja olivat yhden kaivetun reiän merkinneet muistiin. Roudan läpi kun päästiin, paljastuivat kuoppaan jätetyt puunpalat, jotka oli suhteellisen helppo kaivella pois, jotta päästiin luolaverkostoon uudesta kohtaa kiinni.


Ei ollut kuitenkaan oikea kohta ja mitään ääntä ei luolasta tullut, jolla olisi voinut paikantaa taisteluparin. Kepillä kokeilemallakaan ei elukoita reitille sattunut.

Ilta alkoi pimetä ja siinä missä Rehtorilla oli luolassa kuumat oltavat, mehtämiehiä tai lähinnä mehtänaista alkoi hieman paleltaa muutaman tunnin oleskelun jälkeen. Tulet piti ihan väsätä.


Noin kolmen ja puolen tunnin taistelun jälkeen alkoi sitten viimein tapahtua. Saatiin äänien perusteella paikannettua taisteluareena tarkemmin. Puhkaistiin reikä koivun juurelle, jonne luolaverkosto kepillä ronkkimisen perusteella ulottui. 



Siellä alkoi sitten näkyä Rehtorin selkä. Siitä reiästä saatiin vedettyä kaksi supia ulos, mutta Rehtorille ei vielä riittänyt vaikka oli ihan väsyksissä. Vielä kolmatta meni hakemaan. Puolen tunnin jälkeen avomies tavoitti koiran takajalan yhdeltä aukolta ja tempaistiin koira pois. Sen verran pitkä urakka oli jo takana. Koira oli niin väsynyt ettei jaksanut kävellä autolle. Perseelleen tupsahti hankeen. Oli ihan oikea paikka timeoutille.

Jouduin itsekin kaivuuhommiin yhessä vaiheessa, joten pääsen hanskakauppaan. Ei ihan pakasta vedetyn näköiset nahkarukkaset enää.


Ranchille päästyämme vietiin Rehtori suihkuun ja annettiin sille kompensaatioksi tästä iso lautasellinen lammaspaistia. Sitten peittelin sohvalle itsensä kammenneen koiran erilaisilla vilteillä ja siihen se sitten uuvahti loppuillaksi kunnes koitti kotimatkan aika.



Minimaalisilla vammoilla suuri saalis. On se Rehtori hyvä poika.

Note to self: seuraavan kerran kannattaa ennen metsälle lähtöä tarkastaa, että tutkapanta on juuri oikean erärepun taskussa. Helepottaa urakkaa kummasti. 


Esittelyssä uusi hahmo: Palomies

Hyvän ystäväni siskon mies on ollut esillä blogissani aiemminkin, mutta ilman sen kummempaa lempinimeä. Juhannuksen vesileikit ja makuupussiyöpyminen pihamaalla eivät olleet niin ihmeellistä settiä, että hän olisi erillisen bloginimen ansainnut. Mutta nyt kuulkaas on materiaalia.

Tämän viikonlopun palomies aloitteli kaatamalla kuorma-auton peräkärryn. Tapahtuma kirvoitti kovan janon ja janon sammutus vuorostaan pari hyvää ideaa. Palomiehen kaverilla on useamman sadan hevosvoiman ajoneuvo, jota tämä sitten oli palomiehen mieliksi autotallissa vähän yösydämellä pyöritellyt. Tällaisessa tilanteessa humalaiselle ei tule mieleen kuin yksi asia. Onko pakosarja kuuma?

Ja olihan se. Tuon ajatuksen ja toiminnan välisenä lyhyenä hetkenä kukaan ei ennättänyt reagoimaan riittävän nopeasti ja estämään auton pakosarjan käpälöintiä. Ja sittenpä olikin TK-reissu vuorossa.

Tapasin palomiehen ystäväni syntymäpäiväjuhlilla lauantaina. Ilmeisen rankka oli tuo perjantai ollut, koska seitsemän aikaan illalla palomies veteli jo hirsiä ylensyönnin päälle. Huomatkaa näyttävät kääreet käpälässä.


Koska alkoholia oli nautittu perjantaina sen verran voimakkaasti, ei palomies uskaltautunut rattiin vielä kolmen aikaan iltapäivästä, kun piti alkaa tehdä matkaa kohti seuraavia kinkereitä. Mutta paluumatka piti hoitaa. Siinä ennen puoltayötä palomies piti vielä tarpeellisena varmistaa, että edellisillan promillet olivat haihtuneet.



Kiitän palomiestä varoittavana esimerkkinä toimimisesta. Älkööt kukaan yrittäkö näitä temppuja kotona.






lauantai 25. tammikuuta 2014

Siviilipoliisin virassa

Varoitus. Tämä tarina ei sisällä sarkasmia.

Olimme eilen ex-tempore -saunaillassa avomiehen siskon luona. Sovittiin, että mies on kuskina. Lopulta minä olin kuskina.

Kun lähdettiin kyläreissulta pois ja käännyttiin asfalttitielle, huomasin että vastaan oli tulossa auto. Ihmeellistä, koska oltiin kuitenkin Kotalahdessa puolenyön aikaan perjantai-iltana. Mutta erityisen ihmeellistä oli se, että auto tuli vastaan minun kaistallani, kurvasi äkkiä oman kaistansa puoleiselle bussipysäkille ja kääntyessään sammutti ajovalot.

Oltiin että mitähän helvettiä. Ajettiin hiljaa ohi ja sanoin ukolle, että nyt ei oo kaikki kohillaan. Kävin heittämässä risteyksessä käännöksen ja ajoin pysäkille auton perään. Kävelin auton vierelle ja katsoin että sisällä on jorkki, jolla oli silmät kiinni. Koputin ikkunaan. Mies "heräsi" ja avasi ikkunan. Kysyin että onkos sulla joku hätänä kun valojen kanssa häröilet. Ukko oli, että ei tässä mitään, kävin tähän vähän lepäämään hetkeksi.

Olin sitä mieltä, että kaveri saattoi olla jonkinlaisessa maistissa tai aineissa ja käskin avomiestä soittamaan poliisille varmuuden varalta. Sen verran erikoista toimintaa auton ratissa harrasti. Lähdettiin ajamaan ja ennen soittoa poliisille avomies tarkisti vielä tekstarilla kenen autosta on kyse. Tämähän on siis maalla ensisijainen toimenpide. Yllätys oli melkoinen, kun tämä valkoinen Hiace paljastui porvoolaisen naisen omistamaksi Mersuksi. Yksi syy lisää soittaa virkavallalle. Ja näin tehtiin.

Halusin mukaan äksöniin ja heitin uudet uukkarit. Ajattelin että katsotaan jääkö kaveri oikeasti hengailemaan levikkeelle. Paskan marjat, oli lähtenyt liikkeelle aikamoisilla mutkilla. Lähellä (kerrankin) ollut poliisipartio soitti meille vielä kerätäkseen lisätietoja ja tarkempia koordinaatteja.

Ois pitänyt tehdä kansalaispidätys kassaran kanssa. Perkele.



sunnuntai 19. tammikuuta 2014

DIY: ADHD-testi

Tarvikkeet: Vohvelikangasta, puuvillalankaa, tylppäkärkinen kanavaneula, ekaluokkalainen

Tavoite: Koristellaan vohvelikangas säännönmukaisin kuvioin. Maltilla loppuun asti. Rönsyilemättä.




Kuvan näytteen antoi Vilkkaan miehen poika.


sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Kannattaa-mies, legenda jo eläessään

Hyvällä ystävälläni on varsin ilahduttava työkaveri. Kyseessä on nelikymppinen mies, joka pohtii aina hyvin tarkkaan mikä kannattaa ja mikä ei. Häneltä on hyvä lounaalla kysyä vankkaa faktatietoa ongelmaan kuin ongelmaan. Jaan kanssanne suurimmat viisaudet.

Ensinnäkin. Miehen ei kannata käyttää vakosamettihousuja. Tämä siitä syystä, että ne kuluvat etenkin toimistotyössä nopeammin kuin muunlaiset housut hankautuessaan työpöydän alapintaa vasten.

Matkustettaessa tuttavien luokse, kannattaa suosia kimppakyytiä ja nimenomaan sellaista mallia, jossa ei koskaan ajeta omalla autolla, koska se kuluu.



Autolla ei kannata ajaa nollakelillä, koska auto likaantuu. Lisäksi marketeilla asioitaessa autoa ei kannata parkkeerata ovien lähelle vaan mielellään mahdollisimman kauaksi, etteivät kanssa-autoilijat osu ovia avatessaan auton kylkeen.

Loppuun tärkein neuvo. Jos autossasi on sähköikkunat, niitä ei kannata käyttää, etteivät vaan pääse kulumaan. Toimiston parkkihalliin mentäessä kannattaa enemmin raottaa ovea ja avata puomi teleskooppi-makkaratikkuun teipatulla avainlätkällä.