Luolametsästysraportti

Ajeltiin eilen ranchille syömään isän valmistamaa lammaspaistia. Syönnin jälkeen juolahti mieleen lähteä pikaisesti piipahtamaan luolilla. Pikavisiitistä tulikin sitten semmonen liki seitsemän tunnin savotta.

Ensin käytiin vähän matkaa vanhalta kyläkoululta eteenpäin tarkistamassa, onko ketään kotona.

Ei ollunna. Vaihdettiin paikkaa, käytiin autiotalon perunakuopalla ja sielläkään ei ollut elon merkkejä. Kolmannella tärppäsi. Kuvasta näkyy että liikennöintiä on luolan suulla ollut.

Ei tarvinnut koiraa luolaan ohjailla, sinkki oli kirreellä välittömästi.

Noin tunnin kuluttua alkoi kupina luolassa vaimeta ja pientä huolta alkoi olla. Isäni oli käynyt luolalla toisen metsämiehen kanssa aiemmin ja olivat yhden kaivetun reiän merkinneet muistiin. Roudan läpi kun päästiin, paljastuivat kuoppaan jätetyt puunpalat, jotka oli suhteellisen helppo kaivella pois, jotta päästiin luolaverkostoon uudesta kohtaa kiinni.

Ei ollut kuitenkaan oikea kohta ja mitään ääntä ei luolasta tullut, jolla olisi voinut paikantaa taisteluparin. Kepillä kokeilemallakaan ei elukoita reitille sattunut.

Ilta alkoi pimetä ja siinä missä Rehtorilla oli luolassa kuumat oltavat, mehtämiehiä tai lähinnä mehtänaista alkoi hieman paleltaa muutaman tunnin oleskelun jälkeen. Tulet piti ihan väsätä.

Noin kolmen ja puolen tunnin taistelun jälkeen alkoi sitten viimein tapahtua. Saatiin äänien perusteella paikannettua taisteluareena tarkemmin. Puhkaistiin reikä koivun juurelle, jonne luolaverkosto kepillä ronkkimisen perusteella ulottui. 

Siellä alkoi sitten näkyä Rehtorin selkä. Siitä reiästä saatiin vedettyä kaksi supia ulos, mutta Rehtorille ei vielä riittänyt vaikka oli ihan väsyksissä. Vielä kolmatta meni hakemaan. Puolen tunnin jälkeen avomies tavoitti koiran takajalan yhdeltä aukolta ja tempaistiin koira pois. Sen verran pitkä urakka oli jo takana. Koira oli niin väsynyt ettei jaksanut kävellä autolle. Perseelleen tupsahti hankeen. Oli ihan oikea paikka timeoutille.

Jouduin itsekin kaivuuhommiin yhessä vaiheessa, joten pääsen hanskakauppaan. Ei ihan pakasta vedetyn näköiset nahkarukkaset enää.

Ranchille päästyämme vietiin Rehtori suihkuun ja annettiin sille kompensaatioksi tästä iso lautasellinen lammaspaistia. Sitten peittelin sohvalle itsensä kammenneen koiran erilaisilla vilteillä ja siihen se sitten uuvahti loppuillaksi kunnes koitti kotimatkan aika.

Minimaalisilla vammoilla suuri saalis. On se Rehtori hyvä poika.

Note to self: seuraavan kerran kannattaa ennen metsälle lähtöä tarkastaa, että tutkapanta on juuri oikean erärepun taskussa. Helepottaa urakkaa kummasti.