Siviilipoliisin virassa

Varoitus. Tämä tarina ei sisällä sarkasmia.

Olimme eilen ex-tempore -saunaillassa avomiehen siskon luona. Sovittiin, että mies on kuskina. Lopulta minä olin kuskina.

Kun lähdettiin kyläreissulta pois ja käännyttiin asfalttitielle, huomasin että vastaan oli tulossa auto. Ihmeellistä, koska oltiin kuitenkin Kotalahdessa puolenyön aikaan perjantai-iltana. Mutta erityisen ihmeellistä oli se, että auto tuli vastaan minun kaistallani, kurvasi äkkiä oman kaistansa puoleiselle bussipysäkille ja kääntyessään sammutti ajovalot.

Oltiin että mitähän helvettiä. Ajettiin hiljaa ohi ja sanoin ukolle, että nyt ei oo kaikki kohillaan. Kävin heittämässä risteyksessä käännöksen ja ajoin pysäkille auton perään. Kävelin auton vierelle ja katsoin että sisällä on jorkki, jolla oli silmät kiinni. Koputin ikkunaan. Mies "heräsi" ja avasi ikkunan. Kysyin että onkos sulla joku hätänä kun valojen kanssa häröilet. Ukko oli, että ei tässä mitään, kävin tähän vähän lepäämään hetkeksi.

Olin sitä mieltä, että kaveri saattoi olla jonkinlaisessa maistissa tai aineissa ja käskin avomiestä soittamaan poliisille varmuuden varalta. Sen verran erikoista toimintaa auton ratissa harrasti. Lähdettiin ajamaan ja ennen soittoa poliisille avomies tarkisti vielä tekstarilla kenen autosta on kyse. Tämähän on siis maalla ensisijainen toimenpide. Yllätys oli melkoinen, kun tämä valkoinen Hiace paljastui porvoolaisen naisen omistamaksi Mersuksi. Yksi syy lisää soittaa virkavallalle. Ja näin tehtiin.

Halusin mukaan äksöniin ja heitin uudet uukkarit. Ajattelin että katsotaan jääkö kaveri oikeasti hengailemaan levikkeelle. Paskan marjat, oli lähtenyt liikkeelle aikamoisilla mutkilla. Lähellä (kerrankin) ollut poliisipartio soitti meille vielä kerätäkseen lisätietoja ja tarkempia koordinaatteja.

Ois pitänyt tehdä kansalaispidätys kassaran kanssa. Perkele.