Kuinka mennä naimisiin

Tässä lyhyet ohjeet prosessin hoitamiseen.


Hoida pohjatyöt
1 Seurustele 15,5 vuotta (saman henkilön kanssa)
2 Tiedustele mieheltä automatkalla, että pitäiskö sitä meidänkin mennä naimisiin. Oleta että "niin kai sitä vois" tarkoittaa vahvaa yhteistyöhalukkuutta hankkeessa.
3 Kysy saunassa sukunimihommasta ja toivo että sille ois ihan sama mutta ei ole
4 Pyydä todistajaksi henkilö, joka täyttää seuraavat kriteerit: ei itke, ei hössötä, ei vaadi isoja häitä eikä mene kertomaan "vaan yhdelle henkilölle häistä jos se toinen niinku vannoo ja vakuuttaa ettei varppina kerro kenellekään muulle paitsi ehkä maksimissaan yhdelle jonka kuitenkin vaatii vannomaan ja vakuuttamaan ettei kerro kenellekään"
5 Kärtä kuka miehen puolelta tulee todistajaksi. Jatka jankuttamista pari viikkoa kunnes mies on saanut asiat sovittua.
6 Riitele tulevan puolison kanssa niin voimakkaasti ihan muista asioista niin että vihkimisajatukset voi jättää muutamaksi päiväksi
7 Jatka prosessia

Hoida viestintä
1 Älä kerro kenellekään että menet naimisiin

Älä heittäydy taikauskoiseksi ja sivuuta kaikki universumin antamat vihjeet kuten:
1 Nettiyhteys kaatuu ja sähköinen allekirjoitus epäonnistuu useaan otteeseen avioliiton esteiden tutkintalomaketta täyttäessä
2 Maistraatin sähköinen ajanvarausjärjestelmä tarjoaa vihkimispaikaksi Kuopion yksikön sivulta liikkeelle lähdettäessä Kiiminkiä ja Saarijärveä
3 Paluulento työmatkalta kotimaahan peruuntuu ja olet lopulta 13 tuntia myöhemmin Kuopiossa häitä edeltävänä iltapäivänä ja saat kuin saatkin varattua pankkiin ihan viimeisen mahdollisen ajan paperiasioiden hoitamiseksi ja juuri kun luulet ennättäväsi sinne hyvissä ajoin, Juha Sipilä on aloittanut asfaltointihankkeen myös vitostiellä ja liikenne on jumissa

Älä ole herkkähipiäinen
1 Kun menet meikattavaksi, älä ota ihteesi jos meikkitaiteilija kysyy missä asussa menet naimisiin ja joudut sanomaan että "öö.. no tässä mikä mulla on nyt päällä".
2 Kun ilmoitat appiukolle että olette häämatkalla ja hän kysyy että kenen
3 Kun käyt illallisella uusien virallisten sukulaisten kanssa ja sen jälkeen jatkopaikkaan siirryttäessä lintu ampuu taivaalta ulosteen päähäsi ja anoppi kutsuu sinua paskapääksi

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Ja sitten ei muuta kuin veikkaamaan mihin Väestöliiton listaamaan yleisimpään avioliiton kaatumiseen johtavaan syyhyn, tai niiden herkulliseen yhdistelmään, tämä liitto kaatuu. Pessimisti ei pety ja tämä tiimi ei luovuta.

Juhannus, keskikaljan juhla

Juhannukselta odotetaan tätä:

Ja tätä saadaan:

Joka vuosi iltapäivälehdistössä varoitellaan erinäisistä vaaroista ja joka vuosi jokainen vannoo, ettei mihinkään yltiöpäiseen typeryyteen ryhdytä kaikesta hauskanpidosta huolimatta.

Where's Waldo?

Perusjuhlaeleganssiin kuuluvat sateenpitävät vaatteet, entinen hirvenmehtuuhattu (väärä väri) ja puutarhatuoli, koska kuka nykyajan immeinen oikeasti jaksaa seisoa kokolla tuntitolkulla.

Juhannuksen tärkeimpiä asioita on olla esimerkkinä lapsille. Tässä isäntä ajaa muutaman kymmenen metrin matkan kokkopaikalle päältäajettavalla ruohonleikkurilla, koska "kehtooko sitä muka kantoo olutlootoo nuin pitkee matkoo".

Kun ruokailee sivistyneesti kolmen ruokalajin menetelmällä (lue: yksi pullo viiniä per ruokalaji), voi syntyä huikeita ideoita, kuten juhannusmobiilin generointi.

Mitä viehtymystä detaljeihin!

Kokkopaikoille hakeutuu monesti myös kaapuntilaisia. Niin meilläkin. Kaapuntilaiset tunnistaa parhaiten lisävarustuksista. Maalaiset puolestaan juovat niin paljon ettei itikanpistot tunnu.

Erinäisin seuraleikein illanviettoa voi entisestään piristää. Meillä leikittiin tänä kesänä Etsi iPhone nelosta. Sitä etsittiin pellosta, kokkopaikan tuntumasta, kiviraunioilta, autoista, autojen alta, ruohonleikkurista. Kuinka ollakaan, viestintäväline löytyi Pirkka-olutlaatikosta hylsyjen seasta. Ei ois ihan heti tullut mieleen.

Loppuillan seuraleikkien klassikkoja ovat myös

1) Kossuperäisen kaatumataudin kourissa vääntelehtivän naisimmeisen kanssa keskustelu siitä saako tämä ajaa autonsa mökilleen vai ei (tulos: ei)

2) Laatuajan viettäminen lasten kanssa (lue: annetaan niiden ajaa tuntikausia päältäajettavalla ruohonleikkurilla)

3) "Kun heitän tän kaljatölkin ilmaan saatko potkaistua sen kokkoon" -tasapainoiluharjoittelu

4) "Missäs meidän lapset muuten on" -arvoitus, jota pelataan muutama tunti Laatuaika-pelin jälkeen

Tiettävästi kukaan ei hukkunut, eikä ollut edes lähellä. Oli siis onnistunut juhannus. Loppuun vielä virallisen Juhannusneidon (Vilkas mies) tervehdys kaikille hänen virtuaalifaneilleen:

Maalaiset kaapunnissa

Ruokittuani koiran (lue: yllätin sen biojätesankosta) päätin lähteä kaapuntiin syömähommiin kaverini kanssa. Hän on juuri muuttanut sinne (en ymmärrä yhtään, maallahan on niin heleppoo). Nyt minä ihan kaikella riskillä laitan muutaman myyntikuvan tähän, koska oon 99,9 % varma että kaverin mies on otokset napannut eikä minun kaverini. Ei kerrota sille, joohan!

Lonkeropahviloota jontkassa kruunaa kuvan.

Otettiin In memoriam -kuva kokkoon menossa olevasta aitaelementistä.

Osta potkuri, saat kaupan päälle rantasaunan.

Rotanmyrkkylaatikot takan päällä kertovat kaiken tarpeellisen maalaiselämästä.

Eipähän tuu turhia renkaanpotkijoita taloa kahtomaan. Minusta just oikea meininki.

Sitten asiaan. Soitin ystävälleni tiedustellakseni missä ovat taloyhtiön vieraspaikat.

"Mihin voin jättää auton?"

"Siinä on semmonen puupömpeli ja sen vieressä on paikkoja joissa lukee Varattu".

"Roger."

Lopputulos:

Lähemmän tarkastelun tuloksena tuli tehtyä havainto, että parkkiksella onkin kahdenlaisia Varattu-kylttejä. Niitä jotka tarkoittavat vieraspaikkaa ja niitä jotka eivät.

Rekkarin perusteella löytyi tekstiviestipalvelun avulla omistaja, mutta omistajan nimellä ei löytynyt puhelinnumeroa. Olin jättämässä hänelle koottua yhteystieto- ja selityskuponkia tuulilasiin mutta sitten kaveri tulikin pihalle.

Mersumies oli suhteellisen hiiltynyt tilanteesta. Tuli ihan Duudsonien Hitler mieleen, kun kohtasimme kesäillassa.

"Tässä on käynyt väärink.."
"Siinä lukee varattu."
"Niin kyllä, mutta luul.."
"Ei sais parkkeerata mihin sattuu."
"Kyseessä on täysin minun virheeni mutta ei tahall.."
"Pitäis vähän katsoa."

Juup. Yees me bad person yees. Yees me move my car yees with high humility.

Kyllä se sitten asettu kun pääsin kertomaan miten tilanne oli kehkeytynyt. Kyllä on paras taloyhtiö semmonen omakotitalo, jossa saap parkkeerata vaikka nurmikolle jos siltä tuntuu. Tai rappupielen laatoitukselle. Sitäkin olen kokeillut.

Olipa kiva tulla kotiin.

Näin hyvä ihminen viettää viikonloppunsa

Nöyryys ja häpeä ajaa ajoittain tuotteliaisiin tekoihin. Lauantaiaamuna isä oli nikkaroimassa ylimääräistä polttopuukatosta, koska tuli vissiin taas vaihteeksi kilkuteltua sen verran halkoja ettei ne mahdu kaikki liiteriin. Menin sitten kaveriksi koska olisi ollut väärin katsella tv-ohjelmia tällaisen projektin ollessa meneillään ulkosalla.

Kontribuutioni urakkaan oli lopulta varsin vähäinen. Muutaman kerran pääsin käyttämään sahaa, mutta muutoin osani oli ojennella erinäistä työkaluja, noutaa niitä lisää ja kannatella peltejä.

 Vielä on moneen urakkaan peltejä riihellä jäljellä.

Lisäksi kelpasin vielä rälläköintihommassa pitelemään peltiä kun ihan viimeisiä senttejä piti saada leikattua.

Kyllä kelepoo talven tuloa odotella tämänkin asian osalta.

Pääsin myös abstraktin ja usein tuloksettoman aateekoo- ja intternettihomman vastapainoksi maalaamaan ystävän uuden kämpän pesuhuoneen kattoa. Hän oli kovin murheissaan panelikatosta ja omituisen väriset tehostelaatatkin masensivat. Ensimmäiselle teimme tässä vaiheessa jotain.

Kun maalausurakkaan ryhtyy ilman ukkoja, saa hyvän lopputuloksen aikaan. Miehillä ei ainakaan näillä seuduilla riitä kärsivällisyys asianmukaisiin valmistelu- ja suojaustoimenpiteisiin. On kätevämpää jättää suojaamatta seinänpielet, lattiat ynnä muut ja sitten tuskailla roiskeiden kanssa. Henkilökohtainen suosikkini on lautalattian petsaus lastalla siten, ettei lattialaatoituksia suojata ollenkaan ja sitten valkoista lakkaa on tummalla laattapinnalla.

Ennen-kuva. Huomatkaa huolelliset teippaukset katonrajassa.

Tilanne ensimmäisen kerroksen jälkeen.

Maalin kuivuminen kestää 2 tuntia.

Ja toisen kerroksen jälkeen. Unohtuneet oven listatkin tuil maalattua tässä vaiheessa. Kaikkea sitä huomaa ja oivaltaa siideripäissään.

Sunnuntaipäivän ratoksi kuskasin avomiestä peltohommiin. Oli ajanut edellisenä iltana ruiskuvehkeet minun ranchille valmiiksi ja piti päästä omalle ranchilleen kylvöhommiin. Avomiehen sisko pyysi minut kaveriksi kasvimaan suoja-aidan asentamiseen, koska Vilkas mies oli a) krapulassa ja b) käsivaivainen.

Hajonneen kasvihuoneen tilalle on tulossa uusi kasvihuone. Ehkä muutaman vuoden sisällä, ounastelimme, koska urakka vaatii Vilkkaan miehen ja appiukkoni yhteistoimintaa. Naiivien luonteidemme siivittäminä kaivoimme turpeet ja muun hötön pois pinnasta, jotta on kovempi pinta johon uusi ansari on asennettavissa. 

Verkkoaidan asentaminen oli aivan hanurista. Tiivistettynä homma menee niin, että rullalle vedetty verkkoaita vieritetään ensin pionipenkin päälle, saadaan se niin pahalle kierteelle että pyydetään Vilkas mies apuun, kartoitetaan rautakangella kivien esiintyvyys kasvimaalla ja ihmetellään miksi verkko jää lötkölleen parhaasta yrityksestä huolimatta.

Mutta joo. Ei ainakaan koirat pääse revittelemään kasvulaatikoihin tänä kesänä. Ainoa huono puoli rakennelmassa on se, että juhannus on kohta ja jonkun pahaa-aavistamattoman suuntavaistonsa ja toimintakykynsä hävittäneen vieraan (tai Vilkkaan miehen) saattaa löytää aamulla kasvulaatikosta nukkumasta.

Kun koluaa enimmän osan viikonlopustaan muiden immeisten talkoissa, voikin sitten illankähmässä huolehtia omista asioistaan, kuten imuroinnista ja lattioiden pesemisestä.

Hienokseltaan väsyneenä arvostaa sitä, että pääsee todistamaan väitteensä todeksi. Olikohan kaksi viikkoa sitten kun ulisin ukkojen sormenjäljistä ja hinkkasin jäljet pois ovista ja saunalta. 

Lepuuttakaapas silmiänne tässä.

 Ei ole pitkä ihmisen ilo.

Übermensch

Erityinen ystäväni on ostanut asunnon ja hän on parhaillaan muuttamassa. Hän on perin merkillinen olento. Kaverilla on aina kämppä tiptop, hän lankeaa miltei mihin tahansa jota saa sarjoina ja asiassa kuin asiassa hän varmistaa että kaikki sopii yhteen. Ei ole toista henkilöä joka voi loputtomiin miettiä esimerkiksi avaimenperän sävyä.

Voin kertoa teille, että jos on huono päivä ja elämä tuntuu kaaokselta, ja haluaa hakeutua johonkin meditoimaan, Erityisen ystävän kämppä on oikea paikka. Siellä kaikki on järjestyksessä ja yhtäkkiä tuntuu että asiat voivat selvitä. Arvostan henkilöä, joka pystyy jopa käyttämään jääkaappimagneetteja tyylikkäästi.

Tänään pääsin todistamaan jotain minkä en tiennyt olevan mahdollista. Myös muuttaa voi tyylillä. Minä kerron teille.

Kaikki on pakattu huolellisesti ja laatikkojen sisältö on merkattu selkeästi. Samaan paikkaan menevä irtain on ryhmitelty osastoihin asunnossa. Ja korostaisin että muuttolaatikot menevät siis kiinni.

Lasitavaroita varten hän on erikseen käynyt hankkimassa Ikealta lasien kuljettamiseen suunnitellut pahvitelineet. Ihastuttavaa. Kun tein ensimmäisen kuorman, takapenkkini näytti paremmalta kuin kämppäni yleensä.

Pahvilaatikotkaan ei ole kuulkaa lähikaupan hedelmälaatikoita vaan selvästi erikseen hankittuja.
Ja katsokaa mikä käsiala.

Kaikki vaatteet on lajiteltu materiaaleittain ja ryhmittäin. Ja jälleen kerran merkattu mitä mikäkin pussi sisältää. 

Valaisinten ruuveille hänellä oli erikseen varattuna pikkuruisia minigrip-pusseja. Siinä kohtaa alkoi minulla jo kärsivällisyys mennä ja tempaisin maalarinteipillä ruuvit valaisimiin kiinni. Olis ollut minigrippien kanssa jo niin täydellistä että oisin oksentanut.

Kun on kyseessä näinkin järjestelmällinen ihminen on kaikkein erikoisinta, että tyyppi stressaa ihan kaikesta. Tavaroista oli pakattu valmiiksi 95 prosenttia. Vähintään. Silti tämä ei riittänyt: "Tuli syyllisyys kun tämmöiseen sekasotkuun sinut kaveriksi pyydän". Mitvit? Kyllä on semmoisissakin muutoissa käyty piipahtamassa, joissa joutuu aloittamaan pakkaamisella. Tämä jos mikä oli luksusmuutto.

Muita varsin loogisia stressinaiheita olivat esimerkiksi kenkävalinnat. Hän on vielä huomisen töissä ja sitten jää vapaille. On raskas päätös valita kengät, jotka laittaa perjantaina töihin. Entäs jos ottaa väärät ja harmittaa aamulla kun ne kengät jotka olisi kuitenkin halunnut ovatkin uudella asunnolla?!

Vähemmästäkin tulee huuliherpes.

Rakas Erityinen ystäväni, tiedän että kuuraat tällä hetkellä vanhan kämppäsi kylppäriä, virheettömän siistiksi tottakai. Ja vähän itkettää kun väsyttää niin. Jos luet tätä, muista että olet hyvä ihminen ja tähän aikaan on lupa ottaa iisimmin.

Palkkioksi (olemattoman pienestä) muuttoavusta on luvassa bileet. Excellent...



Kaiken tämän ihanuuden päälle Sipilän Juha oli aloittanut tien päällystämisen meidän nurkilla (eli noin 30 km päässä kotoa).

Oli niin onnistunut päivä, että huomenna menee varmasti kaikki pieleen.

Taukojumppa

Saatiin taukojumppaohjeet. Vaikuttaa ihan pätevältä. Jos olet stressittömässä työssä.

Todellisuudessa taukojumppa tulee ihan luonnostaan. Teinpä siis oman versioni tästä. 

Kyllä ihminen on viisas

Kaverin kanssa huomattiin Halpa-Hallissa tammikuussa alennuskinkkuja ja ostettiin sellainen pahan päivän varalle tai suuren juhlan kunniaksi. Mikä onkaan parempi kesäkinkun syöntiajankohta kuin Euroviisufinaali-ilta. Ja mikä onkaan suurempi stressi kuin se, että tuleeko lihaköntti kypsennettyä oikein.

Onneksi on äitejä, joilta saa paistomittareita lainaan ja hyviä ohjeita prosessiin. Muistikapasiteetin vajeita ei kuitenkaan korvaa mitkään neuvot. Paljonhan ne paistopusseja käyttää. Toinen vaihtoehto on kääriä kinkku folioon ja toivoa parasta.

Tilannekuva: Sisälämpötilan välitarkastus.

En ole koskaan ollut kuorruttamassa kinkkua, sillä aina on ollut niin kiire syömään ettei kukaan ole joutanut säätämään yhtään mitään ylimääräistä. Jumalaton stressi ja huoli saatiin sinapilla valelustakin ja korppujauhottamisesta. Onkohan sinappia sopiva määrä, entäs korppujauhoja, mikähän lämpötilan pitää olla, entäs jos korppujauho palaa. Jos meinaat paistaa tästä inspiroituneena kinkun, voin todeta vaan että: on sopiva määrä, on hyvä lämpötila ja ei se jauho pala. 

Tein juhlan kunniaksi myös joulutorttuja ja ostin lossin kioskilta perunalastuja. Tykkään kaupoista jotka eivät anna vaihtoehtoja. Kun tarjolla on yhtä lajia sipsejä, ei ole valinnan vaikeutta.

Kun olimme ahtaneet navat täyteen kinkkua, perunasalaattia ja joulutorttuja, oli aika nauttia Euroviisuista. Sikäli niissä oli enää mitään nautittavaa Pertti Kurikan Nimipäivien jäädessä finaalin ulkopuolelle. Ankeita balladeja muutaman ankean balladin välissä.

Malja PKN:n pistämättömille lyriikoille, jotka olisivat ansainneet finaalipaikan. Mutta olihan näissäkin toki nauttimista:

Äiti sydämeni taas särjettiin

Sano sille naiselle etten enempää kestä niin

Nyt aion tuskani purkaa tanssiin

Ennen kuin häippäisen

Teille Tel Avivin esittelen

---

Heräsin aamukuudelta

silmäni olivat kiinni

mutta olin muuten hereillä

Luulin olevinani univaiheessa syvässä

pukeuduin mahdollisimman hiljaa

pelästyin kun avaimeni kilisivät ovella

kun pääsin ulos hymyilin koiralle

Tuloksen ratkettua kävin noutamassa Erityisen ystäväni kaapunnin yökerhosta ja ajoimme Leppävirran Streptokokille hakemaan hänelle pitsaa. Sain uusia miesfaneja kun mainitsin että en aio ostaa lättyä, koska olen juuri syönyt joulukinkkua. "Tykkään lihasta mutta sinä se vasta varmasti tykkäätkin." Ja minä puolestani tykkään hyvistä ihmistuntijoista.


Sunnuntaina oli aika palata nöyrään arkeen. Kävin tökkimässä aukolle entisten taimien sekaan muutaman avomieheltä ylimääräiseksi jääneen lehtikuusen taimen.

Horsmat ja vatukko olivat taas hilluneet pikkukuusten pään menoksi. Kirjaimellisesti.

Kyllä kun muistelee avomiehen ranchin naapurin täydellistä taimikkoa, jossa ei kasva kuin nimeksi heinää, kateus valtaa mielen. Minun taimikossani saa viidakkoveitsen kanssa edetä.

Ennätin tehdä hommia noin puoli tuntia ja alkoi yllättäen sataa. Pienen kirjanpitoiloittelun jälkeen otin yhteyttä kylän lammasfarmariin ja tiedustelin että joko pässit pääsee pihalle. Ihastuttava naisimmeinen kertoi olevansa parhaillaan pystyttämässä lampaille katosta. Yksin tietenkin. Ajoinpa sitten kaveriksi.

Pienen jeesusteippi- ja niplariaskartelun jälkeen saatiin katos pystytettyä. Lampailla on sitten ihan huvimaja tänä kesänä. Ehdottelin että josko tehtäis ihan puutavarasta ja pellistä katos. Mutta odotellaan nyt ensin ihan rauhassa että nykyinen lentää taivaan tuuliin.

Lampaiden kesälaitumille pääseminen ei ole niin ilahduttava elämys kuin lehmien vastaava. Mielikuvissa prosessi voi olla sellainen, että lampaat riemuissaan kirmaavat ulos ja osuvat suoraan aitauksen sisälle. Todellisuudessa elukat eivät halua navetasta yhtään minnekään ja niitä joutuu työntämään, kiskomaan, kantamaan ja houkuttelemaan ja sitten kun ne saa aitaukseen, yksi menee ja nuolaisee lankaa, saa kohtauksen ja syöksyy aidasta läpi.

Autettuani naapuriani ja saavutettuani hyvän ihmisen statuksen, päätin lähteä kotiin saunomaan. Pannuhuoneeseen mentyäni huomasin että kattilanlämmityspuuhani eivät olleet menneet ihan putkeen. Olin unohtanut laittaa kierron päälle ja vesi oli sitten kiehunut ja sitä oli vuotanut pannuhuoneen lattialle.

Kyllä ihminen on viisas.