tiistai 15. elokuuta 2017

Hyvin suunniteltu on puoliksi paskoteltu

Pitkäaikainen kotona oleskeleminen on luonut uusia ideoita, joiden ansiosta mielenterveyteni järkkymistä on jo ennätetty epäillä. Viimeisimpinä oireina mainittakoon pyrkimys päästä valituksi jo toiseen luottamustehtävään ja vahva aikomus lähteä ehdolle seuraavissa kunnallisvaaleissa. Minulla on nyt muutama vuosi aikaa keksiä mm. hyvä vaalislogan. Miten olisi vaikka: Kaikkia kuunnellen, harvoja hyödyttäen.

Kutistuneet ympyrät ovat saaneet miettimään töihin paluuta. Samanaikaisesti haluan olla kotona ja en halua olla kotona. Vain nainen pystyy tällaiseen. Huonon omatunnon ja muiden ällöttävien tunteiden kanssa painiessa apu on lähempänä kuin arvaakaan. Kela ilmoitti, että kuukausittaiset bruttotuloni ovat tästä eteenpäin 448 euroa ja muutama sentti päälle. Päätöksentekoprosessi suoraviivaistui sillä sekunnilla. Kela voisi tuotteistaa Magic 8 ball -tyyppisen tuotteen, jossa aina tulee vastaukseksi Mene töihin.

Normaalit ihmiset selvittävät ennen töihin palaamista hoitopaikka-asiat ja hankkiutuvat jonniinlaiseen jonoon asiaan liittyen. Toisenlaiset ihmiset sen sijaan päättävät, että paras paikka alkuvaiheessa lapselle on lammasfarmarin hoteissa. Jotta eläin-lapsi-skenaario olisi ajankäytöllisesti realistinen, on investoitava hoitorahat tuotanto-olosuhteiden kohentamiseen. Lammasfarmari kun on viehtynyt kaikkien työvaiheiden tekemiseen mahdollisimman vaikeasti ja hitaasti. Nyt hänelle suunniteltiin moternit tehotuotantotilat, joissa lampaat syöttävät likipitäen itse itsensä ja omatoimisesti ulkoillessaan näkyvät tuvan ikkunasta.

Homma on melkein valmis, koska suunnitelmasta on jo ainakin kolmas versio työstetty.



Vuoden siivoojan ehdotuksesta lähdettiin





Kyläkokouksen jälkeinen täydellisyyteen hiottu suunnitelma



Enää ei tarvitse kuin tuoda kaivinkone tontille, rakentaa kaksi uutta syöttöpöytää, tehdä uusia verkkoaitauksia, rakentaa pihattokatos, tyhjentää lantala ja asentaa vinssi suursäkkejä varten.

Kyllä minä välillä ihan tosissaan mietin, että mitenkä aina ajaudun tällaisiin talkoisiin.

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Vauvaperhe lomailee

Kun on naimisissa yrittäjän kanssa, ainoa vaihtoehto lomalle pääsemiseksi on sopia vähintään kuukausi etukäteen yksi viikko, johon ei oteta mitään työhommia tai muitakaan muuttujia. Sitten kun se viikko tulee, todetaan, ettei töiden takia voi oikein lähteä vielä minnekään. Ja ollaan lähtövalmiudessa seuraavat kolme viikkoa, kunnes tulee kolmen ja puolen päivän mittainen vapaaksi järjesteltävissä oleva pätkä. Tästä lomasta kun viettää matkaa tehdessä suuntaansa kuusi tuntia, on virkistävä viihdepaketti kasassa.

Kortteerasimme ensimmäisen yön veljeni luona ja sitten seuraavat kaksi hotellissa. Edellytyksinä huonevalinnalle nykyisin ovat mikro, ruokapöytä ja parisänky, jonka voi työntää seinään kiinni. Hotellin arvosteluiden perusteella meille tulisi joko kodikas huone tai vaihtoehtoisesti kammari, jossa on outo haju. Saimme onneksi ensimmäisen. Tuli kodikas fiilis kun vessa reistaili, suihkusta tuli yllättäen tulikuumaa vettä ja sänky oli upottava.

Koska parhaaseen illastus- ja viihdeaikaan on jo siirryttävä iltapuuro- ja nukutustehtäviin, otin tuntumaa myös kaapunnin palveluihin ja tilasin Foodoran kautta sushia. Maksu lähti, tilaus vastaanotettiin ja vahvistettiin. Ja eipä aikaakaan kun tuli ilmoitus, ettei ravintola ennätäkään meille annosta valmistaa. Perkele.

Sain myös flunssan Tampereelta. Ja se tarttui sittemmin ipanaan ja viime yön vietin limaoksennuksia siivoillen ja rentouttavat kolmen tunnin unet alkoivat neljän aikaan aamuyöllä.

Niin ja sitten on syytä mainita jälleen kerran, että aviomies on luonteeltaan toiveikas ja positiivinen ihminen. Eli täydellinen vastakohtani. Illalla lähikaupassa käydessään hän osti aamupalatarvikkeiden lisäksi kondomeja.




Erityinen Ystävä on monistumassa elokuun lopussa ja kävimme lapsenhoitotarvikkeita hakemassa porukalla. Hänellä on suuri vimma saada kaikki sopimaan yhteen. Kaikkien tavaroiden pitää olla nättejä ja väreinä saa olla valkoinen, musta, hiekka tai kolmen vuoden välein vaihtuva tehosteväri. Kun olimme hyllyn äärellä ostamassa Nenä-Friidaa, hän kysyi sinisen niistimen nähdessään, että onko niitä eri värisiä. No, voin kertoa, että siinä vaiheessa kun sitä vekotinta tarvitaan, se saa olla vaikka päällystetty paskanruskealla vakosametilla, kunhan se on vaan olemassa.

Erityinen Ystävä kertoi myös miten aikoo ehdottomasti nukuttaa vauvan aina pinnasänkyyn.




Paluumatkalla pysähdyimme jossain Jyväskylän lähellä kahviossa ja design-myymälässä. Yläkerrassa oli taidenäyttely. Ennätin juuri paikalle, ennen kuin aviomies hyppäsi.




Rehtoria kerkesi olla jo ikävä. Tunne ei kestänyt kovin kauaa.



Loppuun ilmainen säästövinkki. Kun maalainen tukkajumala käy Tampere-talossa, häntä luullaan työmieheksi, ja kahvin saa alennettuun hintaan.




perjantai 14. heinäkuuta 2017

Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän

Tällä kertaa tee-se-itse-projektivuorossa on härän kallon ja taljan työstäminen. Seuraa ohjeistus niille uusavuttomille, joilta homma ei luonnistu tuosta vaan.

Ensin tapetaan ja nyljetään härkä. Sitten ruho kuljetetaan hirviporukan liiterille roikkumaan viikoksi. Tai neljäksi päiväksi, koska kaikilla normaaleilla ihmisillä on lähtö perheen kanssa lomamatkalle. Pää ja talja tuodaan kotiin. Mielellään vaimon lava-autolla, koska edelliset verivalumajäljet on Suomen kesä jo kerennyt huuhtoa pois ja auto näyttää turhan siistiltä. Sopiva tulevan lattiataljan sekä vitriinikallon väliaikaissijoituspaikka on entinen lantala asuinrakennuksen välittömässä läheisyydessä.

Sisälmykset ja luut viedään kellariin talteen, koska siellä täysin käyttökelpoiset haaskatarpeet säilyvät hyvinä jatkokuljetusta ajatellen. Suositaan mansikkahillojen välitöntä läheisyyttä.

Sitten lähdetään Kalajoelle sähköasennuskeikalle ja unohdetaan sekä kallot, nahat että sisälmykset niille sijoilleen. Tämä on muuten varmin tapa saada helle viimein saapumaan. Ei mene aikaakaan, kun haju jo tuntuu ulko-ovella asti sopivassa tuulessa.





Nyt kun aloitettiin niin samaan syssyyn myös ilmainen kuljetusvinkki. Kun rahdataan vuokramökiltä pois vanhoja sänkyjä, patjoja ja petareita, on ihan akkojen vouhotusta ryhtyä niitä muutaman kilometrin ajomatkan takia sitomaan tai ainakaan pressulla peittämään pölisevän hiekan vuoksi.

Ei ole pitkäkään matka viimeisen ylämäen päältä käydä enimmät petarit kantamassa sisälle. Samalla tulloo kopisteltuakin.



Ei kahta iliman kolomatta. Ens kesälle matkailuidea. Kolin erämessut. Ovat siis samanlaiset kuin Kuopion erämessut, mutta sillä erolla, että Kuopiossa on näytteilleasettajia.



Ei mulla taas muuta.


keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Sisustaminen on perseestä

Tilasin verkkokaupasta lastenhuonetta varten keltasävyisen räsymaton. Ajattelin että kerrankin jotain väriä. Ja että panostan ja ostan "vähän paremman maton" halppismattojen sijaan. On käsin tehty ja uniikki ja design ja kaikkea ihanaa.





Se oli virhe. Uniikki se varmasti on, sillä jos yrittäisi kutoa noin ruman maton, tuskin onnistuisi.



Matto näyttää epäilyttävästi siltä, että siihen on piilotettu intialaisten bussiraiskaajien rikoksentekoasut.

Nyt tämä oksennus pitää sitten vielä pakata ja palauttaa, ja kytätä että rahat tulevat tilille. Matto toimitettiin semmoisessa makkarankuoressa, että Slurren sanoin on helepompi laittaa tiikerille luistimet kuin saada matto takaisin samaan pakettiin.

Viddumäenjaksa. Kai se saatana taas on Ikealta ostettava, kuten rahvaan kuuluu.



tiistai 27. kesäkuuta 2017

Maalaisten harrastuksia ja Ikea-supistuksia

Kuka väitti ettei maalla ole tekemistä lapsiperheille! Laatuaikaa voi viettää leikkaamalla nurmea päältäajettavalla ruohonleikkurilla. Ilman kuulosuojaimia. Minusta kuulo on yliarvostettua. Isänikin pärjää ihan hyvin ilman.




Maalaisnaisilla on leikkaamattomia rehevöityneitä puskia myös ulkosalla, ja sieltä voi käydä napsimassa oksia, joista syntyy näyttävä asetelma eteiseen. Ukkojen kuulosuojaimet, pakit, vasarat, metsurointivarusteet ynnä muut täydentävät kokonaisuutta. Odottelen blogiyhteistyökutsua Peltorilta.



Tee asetelma huolettomasti. Liika miettiminen ja loputon asettelu näkyy kauas.



Ja kolmantena henkilökohtainen suosikkini eli Tori.fi:n ja FB-kirppisten uusien ilmoitusten seuraaminen. Todella hyvää tekemistä esimerkiksi silloin, kun estrogeenitasot ovat viturallaan ja kärsit nukahtamisongelmista.




Arvostan, että joku on valmis viemään euron kertakäyttölautaset Pohjois-Savosta pk-seudulle tai Jyväskylään. Eikä matkan varrellakaan olevat paikkakunnat ole poissuljettuja.





Tuotteiden hinnoittelu on hyvä osata. Kirppishinnoin myytäessä tavarasta pääsee nopeasti eroon. Pienet hiusmurtumat DVD-tallenteissa eivät ole haitta eikä mikään.





Juuri kun olin ahdistumassa siitä, että pihamme on retuperällä ja ajattelin että nyt pitää jotain keksiä, oli tämä ilmoitus kuin taivaan lahja. Mietin että tarjoaisinko 80 euroa.




Projektikohteet ovat myös ylen kiinnostavia. Kukapa ei viallisesta ruohonleikkurista maksaa haluaisi.



Sitten muihin aiheisiin.

Erityinen Ystävä on saamassa ensimmäisen lapsen elokuun loppupuolella. Hän on nauttinut raskaudesta ja instaillut sydämensä kyllyydestä. Tosin ei enää, kun hän alkoi olla oikeasti raskaana. Jostain syystä viimeisen kolmanneksen jatkuva kusella ravaaminen, turvotus, vatsaa puristavat housut ja supistelut eivät olekaan niin cool.

Olemme vähän keskustelleet myös siitä mitä on odotettavissa vauvan syntymän jälkeen. Sanoin että yllätyksenä kaikki tulee kuitenkin vaikka kuinka yrittää varautua ja kuvitella. Minähän pakkasin sairaalaan mukaan pokkarin, ripsiväriä, stringit ja normifarkut. Ei vittu oikeesti.

Paikallisessa vaateliikkeessä keskustelimme ikätoverimme kanssa vauva-asioista. Tuimme molemmat tätä totaaliyhäriä ja kerroimme, että asiat menevät varmasti ihan hyvin. Uskon, että sen perään ladellut kertomuksemme unettomuudesta, tissin pureskelusta, korvatulehduksista ja maidoton-munaton-viljaton -imetysdieetistä vakuuttivat hänet hankkeen järkevyydestä.

Lähdimme piipahtamaan Ikealla eli reissussa meni matkoineen se kahdeksan tuntia, koska rönsyilimme myös muihin liikkeisiin. Ikeaan viimein päästyämme jo mallihuonekerroksessa Erityisen Ystävän piti tämän tästä selvittää miten Ikean mööpelit kestävät nojailua. Pakotin hänet lopulta hetkeksi lepäilemään sänkyosastolle. Tai siis vuodeosastolle. Siinä se pötkötti ja odotteli että maha pehmenee. Minä taas ootan milloin se taas kovenee, mutta eipä ole näköpiirissä. 




Ai niin. Kerrankin hyviä uutisia. Löysin joku aika sitten kadottamani karkkipussin. 



Arkkupakastimesta. Puheet unettomuuden aiheuttamista aivojen konfiguraatiohäiriöistä ovat täysin tuulesta temmattuja.


sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Näin vietetään laatuaikaa kumppanin kanssa

Ilmoitin aviomiehelle, että sinä vietät kanssamme kokonaisen päivän ja sinä nautit siitä. Oli määrä käydä kaapunnissa Satoa-ruokafestareilla, jossa eväspassin hankkinut voi käydä nauttimassa pienen ruoka-annoksen kymmenessä ravintolassa.

Nykyään ei voi lähteä liikkeelle silloin kun huvittaa. Pitää lähteä silloin kun kannattaa. Aviomiehen piti ensin korjata joku judenssi traktorista ja ajaa se omalle ranchilleen. Lähdin ipanan kanssa aamu-uniaikaan sähköttämään perästä. Perille päästyäni meinasin lentää perseelleni. Appiukko oli imuroimassa. Ei tietysti vapaaehtoisesti, mutta kuitenkin. Ilahtui syvästi kun tarjosimme syyn keskeyttää homma.

Alzheimer-epäilyt appiukon osalta ovat käyneet kiihkeinä. Tyyppi lähti Vilkkaan miehen luota haetun peräkärrin kanssa Jyväskylään hakemaan käytettyjä sänkyjä ja patjoja. Vilkkaan miehen emäntä lähti reilun tunnin päästä kotoaan ja ihmetteli, että miksi kärri oli jätetty melkein keskelle risteystä, johon heidän pihasta on matkaa arviolta sata metriä. Soitti appiukolle ja kysyi että miks se kärri piti tien tukkeeksi siihen jättää. Appiukko oli että perkele, eikö se kärri oo perässä, oon melekein Jyväskylässä jo.

No. Meillä oli siinä tosiaan tarkoitus heti lähteä kaapuntiin, mutta sitten siinä kävikin niin, että kannoin appiukon kanssa kaksi kasikymppistä sänkyä ex-mummon puolelle makuuhuoneeseen, juotiin kahvit, keskusteltiin pihamaalla olevan tuoksuvatukan kohtalosta ja lipputangon siirtosuunnitelmista, vaihdettiin päältäajettavaan ruohonleikkuriin terä toisinpäin (kukaan ei myönnä sitä väärinpäin asentaneensa), lähdettiin ajamaan ruoholeikkurilla, todettiin että rengas on tyhjä, nostettiin ruohonleikkuri taas pukille, irrotettiin rengas, täytettiin rengas ja kiinnitettiin rengas. Ja sitten kello olikin jo sen verran, että piti alkaa ipanaa syöttää, että jaksaa matkan kaapuntiin. Lisäksi ajettiin aviomiehen serkun kautta, piti käydä maksamassa joku juttu jota en enää muista ja jäädä tarinoimaan jonkun peräkärrissä olevan tuotteen ominaisuuksista, kunnes sanoin että nyt perkele aletaan joutua.

Motarilla puoli kahden aikaan ajaessa nälkä oli jo niin infernaalinen, että tunnelma alkoi roppaantumaan. Torin alla olevaan parkkikseen ajettaessa piti muistaa, että kuskin puolen sähköikkuna ei toimi, koska talvella se jotenkin jäätyi kiinni ja sitä nappia ei ois saanu painaa mutta minä painoin. Mulla oli ajatuksena, että ajan auton siten, että ovenraosta nappaan piletin, niin kuin joskus aiemminkin on tullut tehtyä. Aviomies halusi välttämättä, että ajan vähän eteenpäin, ja hän ottaa lipun takapenkiltä käsin. Siinä kävikin sitten niin, että sekään ikkuna ei auennut kuin puoliväliin asti.

Tämmöisen esileikin jälkeen olikin sitten odotukset korkealla ruoan suhteen. Kävimme helvetin hyvistä hampurilaisista tunnetussa Morton-konttiravintossa ensin. Siellä tarjottiin jumalauta porkkanakeittoa. Siitä jatkettiin nälissään Introon, jossa tarjottiin kurkkukeittoa. Ruokia esitellessä kerrottiin vegaanisuudesta ylpeänä. Ikään kuin se olisi jotenkin hyvä asia. Pitää kyllä vikkelästi suunnitella ja tuotteistaa sellainen hampurilainen, jossa ei ole mitään muuta kuin lihaa. Onneksi Isä Camillon ja Mustan Lampaan yhdistetty piste alkoi jo tarjota nelijalkaisista tehtyjä maistiaisia.

Mansikkamarenkia odotellessa joku piripää oli meidän edellämme jonossa. Pupillit ja ipanamme näkemisen ansiosta ilmoille kajahtanut ulina oli sellainen yhdistelmä, että nostin jo käteni valmiustilaan siltä varalta, että aikoo kajota kupeitteni hedelmään. Ymmärsi olla kajoamatta.

Puistossa olleen ravintolateltan vieressä oli roskataidepiste. 


Ja maailma pelastuu!


Appiukon pihamaalla ois näille paikallispicassoille oikea mekka. Siellä voisi tehdä mobilen esimerkiksi vanhasta telkkarista, jalkarahista ja rikkinäisestä muovituolista.

Kannatti käydä. Suosittelisin teillekin, mutta ne festarit loppu jo.

Peeäs. Olen aloittanut ehdollistamiskoulutuskokeilun. Kun aviomies viettää laatuaikaa kanssani, hän saa seksiä. Konseptia voi kehitellä eteenpäin. Esimerkiksi suihinotto joka kerta kun laittaa roskat roskikseen. Ehkä jossain vaiheessa lamppu syttyy, että ahaa! Näinkin kivaa voi olla kun oleskelee toisinaan samassa kiinteistössä vaimon kanssa ja käyttäytyy kuin aikuinen. Jos metodi osoittautuu toimivaksi, kirjoitan kirjan ja ryhdyn life coachiksi. Puhun menetelmästä täysille auditorioille ja tuotteistan verkkokurssikokonaisuuden. Minua siteerataan LinkedInissä enemmän kuin Steve Jobsia. Uuh. Taitelijanimeni tulee olemaan Blow Jobs.

Pee-peeäs. Minusta fyysinen läheisyys sopii erinomaisesti kiristyskeinoksi parisuhteessa.



torstai 15. kesäkuuta 2017

Vihaan ihmisiä

Kuten viimeistään nyt moni tietää, Martti Ahtisaaren järjestölle oli tehtailtu häneltä salassa rahankeräys. Kerrassaan upea someraivoaihe. Porukka on huolissaan siitä, että se perkele kuitennii ostaa itelleen kesämökin, kolibrin ja kultahampaat. "On ennestään jo rikas, ois antanu köyhille ne rahat, niinku esim. mulle, mutta eihän se raha löydä mun luokse kun oon varaton. Kyllä pitää verottajan puuttua tähän. Nobel-rahoillakin maksoi piru asuntolainansa eikä mulle antanu mitään. Ja mulla kalsaritkin hiertää aina persvakoa. Ja kierrätyskeskuksesta haettu nahkasohva on kesällä kuuma. Sekin on Martin vika."

Martti Ahtisaari ei tiennyt keräyskampanjasta mitään, koska ei käytä Facebookia. Viisas mies.

Pitäisin hyvänä uudistuksena, että sosiaalisesta mediasta poistettaisiin se sosiaalisuus. Jos haluaa jotain seinälleen kirjoittaa, voi tehdä sen omassa tuvassa. Sieltä voi kiinnostuneet käydä lukemassa ja tökkimässä peukulla tekstiä, jos siltä tuntuu. Ja veikkaan, ettei tunnu.

Ps. Anoppi oli säästänyt retron satukirjan ja sain sen. Jos minulla olisi taipumusta vainoharhaisuuteen, saattaisin reagoida.