sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Vauvaperheen nukkumisjärjestelyt

Ennen lapsen syntymää oletuksena oli, että nukumme vierekkäin, vauva on omassa punkassaan ja untakin saadaan.


Todellisuudessa isi nukkui vähän, äiti ei ollenkaan ja vauvaa piti puljata viereen ja pinnikseen lukemattomia kertoja yön aikana. Helvetin rentouttavaa. Ei ollut sellaista ääntä tai melkein-ääntä kämpässä, ettei se hereille havahduttanut.


Pahimmassa koomassa tuli kerran jätettyä syötön jälkeen vauva viereen. Siitä se ajatus sitten lähti.



Ja mies samalla. Yh-petiin siirtyminen lyhytaikaisesta perhepetikokeilusta tapahtui aika sukkelaan. Näihin aikoihin aloin saada joitakin tunteja nukuttua putkeenkin. Isimies aamuisin omasta kammarista ylös kammetessaan venytteli ja kehui miten hyvin tuli nukuttua ja äitihenkilö muisteli taas kerran rikosprofilointisarjaa, jonka mukaan naamaan puukotus kielii intohimomurhasta ja kohdistaa epäilyt välittömästi puolisoon.



Vajaan kolmen kuukauden kohdalla vauva kykeni pienistä mitoista huolimatta valtaamaan käytännössä koko sängyn ja huitoi ja potki läpi yön. Ei enää nukuttanut.



Seuraavaksi tuli ahaaelämys pinniksen toisen laidan poistamisesta, mikä yhdistettynä vauvan pidempiin yöuniin ja äidin kovaa vauhtia kehittyviin riipputisseihin toisi perheen uudelleen yhteen.



Siinä kävi yhden yön kokeilun jälkeen näin.


Oppaisiin ja artikkeleihin soisi korjattavan nukkumisjärjestelyt-käsitteen sanalla järjestelyt.


perjantai 17. maaliskuuta 2017

Ärsyttävimmät Facebook-päivitykset

Nykyiselle aivokapasiteetilleni sopivaksi havaittu luottojulkaisu Ilta-Sanomat osasi kertoa mitkä ovat ärsyttävimpiä Facebook-päivityksiä. Täytän useimpien kriteerit heittämällä. Piti ihan tarkistaa aikajanalta mitä on tullut somessa jaettua.



Salikuvat

Kyllä! Pakko oli ottaa lihastenpullisteluirvistyskuva kun oli malli-ilmeet sopivasti salin seinällä.


"Tutkimusten mukaan" 80 prosenttia naisista miettii joka päivä, onko heidän kehonsa tarpeeksi hyvä. Vastaus on ei, eli turhan miettimisen voi lopettaa oitis.

Tiedustelin aviomieheltäni miten vartaloni on muuttunut äitiyden myötä, asteikolla 1 - 10. Dialogi:

Aviomies: 1.
Minä: Mikä on muuttunut?
Aviomies: Olet pyöristynyt.
Minä: Mistä?
Aviomies: Mahasta.

Tottahan se puhhuu, mitä siitä verkkareitaan repimään. Mietin kyllä tuossa hetki sitten, että miten pakkini ei ole kiinteytynyt vaikka olen tehnyt yhteensä viisi vatsalihasliikettä sitten jälkitarkastuksen.



Parisuhdepäivitykset

Tästä mieheni tekemästä makkaraeiffelistä otin kuvan Pariisin matkan alla.


Suorastaan huutaa parisuhteemme tilan epätoivoisuutta.



Oman nokkeluuden korostaminen

Mitä vikaa on esimerkiksi onnenpyöräinnovaation jakamisessa? Rosvosektoriin laitetaan paskimmat viinat.






Samoin pidän erikoislaatuisista otsikoista.


Julma nainen.




Varakkuuden korostaminen

Ah, parhautta.

Ohitin tuon Hiacella, aikamme suurautolla.




Mulla on mehtää.




Käyn usein hienoilla keikoilla.


Töiden luettelu

Mielipuuhaani.


Kodin pienet kunnostustyöt luonnistuvat tuosta vaan.





Elämme ekologisesti.




Muatallooshommat ovat hallussa.





Rohkenen paljastaa mikä minua eniten ärsyttää. Kun suljettuun ryhmään päässyt henkilö kiittää ryhmään pääsemisestä. Elekee kiitelkö.


keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Kumppanin kanssa puhuminen - virhe!

Ei hemmetti. Keskustelimme aviomiehen kanssa eilen. Muustakin kuin raksan materiaalitilauksista. Ei olisi kannattanut. Tuumasi että eikös sitä leikkikaveri pitäis ipanalle tehdä.



Olenkin aina ollut sitä mieltä, että keskustelu parisuhteessa on yliarvostettua.

Nähdäkseni yksi ikätoveri arviolta 20 km säteellä riittää. On aivan ihmeellistä, että samalta kylältä löytyy pari kuukautta vanhempi vauva. Kävimme tutustumisreissulla. Vierailu meni odotetusti, näin pienet eivät juurikaan osoittaneet kiinnostusta toisiaan kohtaan ja ruikin äidinmaitoa vahingossa heidän verhoihinsa. Eivät ole olleet yhteydessä sen visiitin jälkeen.

Sosiaalisten taitojen lisäksi vauva-aika on verottanut merkittävästi ajotaitoja. Vetäisin ojaan peltoaukealla kun en muuta keksinyt. Virallinen selitys on, että en erottanut tietä, koska oli tuiskuttanut niin paljon. Hevostilallinen ja kunnallisvaaliehdokas kävi vetämässä minut pois jontkasta. Ei ottanut mitään rahaa ja sanoi että kannattaa antaa tuon hinauslenkin olla puskurissa kiinni.

Saattaa olla, että ääneni tänä keväänä menee hänelle.



Lammasfarmari on lomittajan tarpeessa leikkauksen takia. Luonnollisesti pienyrittäjänä hän ei ole oikeutettu minkäänlaisiin lomituspalveluihin, vaikka olisi käsi polovesta poikki. Suunnittelimme, että muuttaisin ipanan kanssa siihen vähäksi aikaa asumaan ja lammasfarmari tarjoaisi ohjelmapalveluita sillä välin kun käyn navetalla.

Viimeaikaisten keskustelujen perusteella ei välttämättä ollenkaan hassumpi idea nukkua yönsä jossain muualla.


keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Mä oon tuija

Joo. Lähden seuraavan kerran kylään, kun ipana on päässyt rippikoulusta. Paitsi että, eihän se ole menossa riparille, koska olemme pakanoita. Huh. Ei tarvii siis niinkään aikaisin lähteä minnekään. Kasvatan täällä kainalokarvojani ja lastani ihan kaikessa rauhassa. Elämänkoulun saa käydä ja eläinpuistoreissujen sijaan voimme huvituksena viritellä hiirenloukkuja ja soittaa kanteletta tuvassa.



Eipä ole koskaan tuntunut matka kirkolle yhtä pitkältä kuin eilen. Siinä on jotain erityistä kun yrittää pysyä jäisellä tiellä vesisateessa laulaen "ja meillä kaikilla oli niin mukavaa" ja pohtien mikä lasta niin huudattaa siellä turvakaukalossa takapenkillä. Luonnollisesti ei ole koskaan aiemmin huutokonserttia pitänyt, silloin on hyvä aloittaa, kun lähdetään pidemmälle matkalle kahdestaan. Vianmääritys on kohtuullisen vaikeaa kuskin paikalta käsin. Ei siinä auttanut kuin pari kertaa vetää levikkeelle ja purkaa kuljetus, rauhoittaa ja jatkaa matkaa. Ja pohtia, että jos kääntyisi uskoon ja olisi katuvainen, loppuisiko suurhäiriötilanne takapenkillä.

Sitten oli luonnollisesti vielä pari muuttujaa. Appiukko oli käynyt pudottamassa Teboilille säkillisen jotain varaosia ja nekin piti vielä käydä noukkimassa kyytiin. Aviomies erehtyi soittamaan matkalla ja muistuttamaan niiden hakemisesta. Keskustelimme hetken niistä perkeleen osista ja tulipa voimallisesti tiedusteltua, että käynkö vielä samalla reissulla Lidlistä ostamassa maustekurkkuja.



Ei tarvinnut käydä.

Muutenkin tarvittaisiin kohta Dr. Philiä näihin talkoisiin. Kyllähän minä tiesin, että nussakat maatila- ja muut lainat eivät katoa minnekään lapsen saannin myötä, mutta nyt kyllä kelepais semmoinen tahti, että oltaisiin vaikka yksi päivä viikossa yhdessä. Siis koko päivä. Oltaisiin niin kuin kaapuntilaiset perheyksiköt. Pukeuduttaisiin samanlaisiin tuulipukuihin ja viikonloppuna käytäisiin kaupassa, siistittäisiin nurkat ja ehkä ulkoiltaisiin tai jotain muuta perverssiä.

Tällä hetkellä se ns. oma aika on sitä, että kun pieni vapauden hetki koittaa, pitää tunkea helevetin kyytiä joku mikropuuroannos mahaan ja yrittää järjestellä pyykkivuoret. Hohdokasta.



Älä välitä sotkusta!


Minusta on hyvää vauhtia tulossa ns. marttyyriäiti. Sitten kun joskus on se joku hetki aikaa olla yhdessä, oon tämmönen tuija:


Innostaa varmasti olla kotona pidempään.


Internetissä viisaat kehottavat sopimaan asioista ennen lapsentekoon ryhtymistä.


Pitäisi olla eri neuvojat yrittäjille.


maanantai 27. helmikuuta 2017

Vaatemaritusta ja nettikirppisangstia

Marituksessa ensimmäinen etappi on (omien) vaatteiden karsiminen. Homma aloitetaan ottamalla hengari tai muu koukullinen vempain käyttöön, jotta hienostuneen lastulevyvaatekaapin lattialta uskaltaa kaivaa esille sinne sedimentoituneet tavarat.


"Emme ole yksin."





Hämähäkinseitistä päätellen on muutama vuosi vierähtänyt siitä,
kun viimeksi olen yrittänyt olla seksikäs.



Vaatekaapista löytyi yllättäviä asioita. Aviomies kiljahti riemusta, kun kaapin perukoilta löytyi hänen sulkapallomailansa (en ole koskaan nähnyt hänen pelaavan sulkapalloa ja aloimme seurustella vuonna 1999). Pankin räjäyttivät lopullisesti sangalliset korvatulpat. 


"Sanka-earit! Siistiä!"


Näiden sopiva säilytyspaikka onkin näköjään pianon päällä, alustana läjä Aku Ankkoja. 


Nyt ymmärrän, miksi omat tavarat on syytä käydä läpi muun perheen näkemättä. Sieltä voi löytyä heidänkin romujaan.

Koin mielihyvää käytyäni vaatteet läpi. Koska elämässä kaikki riemu on lyhytaikaista, välittömästi iskikin ahdistus siitä, että miten näistä pääsee eroon.


Häkkisänky kerrankin käytössä.


Nettikirppiksiä on tullut muutaman kerran käytettyä. Jos niiden tuottama ärsytysenergia saataisiin talteen, sillä pystyttäisiin lämmittämään kevyesti yksi keskikokoinen kaupunki.



Jos saat jotain myytyä, on hirveä säätäminen kamojen toimittamisen ja/tai noudon kanssa. Tässä ihan äskettäin pari kirjaa sain toimitettua ostajalle ensin odottamalla, että joku meillä kävisi kirkolla. Eipä käynyt. Sain lopulta laitettua kirjat appiukon mukana kirkolle ja hän kävi viemässä ne Rautiaan Vilkkaalle miehelle noutajaa odottamaan. Ohje oli vaatia hakijalta kymppi sekä vittuilla vähän päälle. Teki työtä käskettyä. Noutaja kertoi näyttäneensä heterommalta kuin koskaan värikkään pallokuvioidun paperikassin kanssa rautakaupasta lähtiessään.

Sitten tulikin illalla Vilkkaalta mieheltä viesti, että kymppisi on jo ryypätty paikallisessa jääveistostapahtumassa.





Viime viikolla ostin peilin. Pyysin isää noutamaan sen kaapunnista samalla kun käy muuta siellä asioimassa. Sovin noutoajaksi kello kolme tai sen jälkeen. Isä soitti klo 13 että ei täällä kukaan tuu ovelle. Sanoin että jos kävisit yrittämässä uudelleen parin tunnin päästä. Peilissä oli tietysti kehyksen kulma paskana, mitä myyjä ei tohtinut ilmoituksessaan kertoa. Perus. Teki mieli aloittaa internetissä vihapuhe.

Kirpputorien säännöt vituttavat myös. Jopa enemmän kuin se, että Dumle Mix -pussissa on aina Dark-makua 80 % ja niitä hyviä 20 %.



Kenen hanuria kaivelee esimerkiksi, että laittaako yhteen ilmoitukseen useamman myytävän asian vai haluaako pyytää tarjouksia tuotteestaan.




Nettikirppis-YP:n powertrippi.


Voisin perustaa sivuston, jossa on seuraavat säännöt ja niiden noudattamatta jättämisen seurauksena tulee ryhmästä poisto sekä panettelevan kasvotatuoinnin ei-vapaaehtoinen ottaminen.

- Tuote on kuvattava albiinohirven kanssa
- Hinnan on oltava alkuluku
- Nouto tehtävä potkukelkalla. Myös kesällä.



Lammasfarmarin kanssa ideoitiin kotikirppistapahtuma. Laitetaan myytävät esille tupaan, ilmoitellaan laajasti ja varaudutaan yleisöryntäykseen tekemällä 100 litraa mehua ja järjestämällä makkaranpaistoa ja poniajelua. Lisäksi voisi olla kasvomaalausta ja ongintaa, ja pakollinen Oriflame-esittely. Sitten katsotaan kun se ainoa tulija kysyy tietä jonnekin muualle, käy vessassa ja poistuu.


P.S. Saatiin Lammasfarmarin kanssa omat veroilmoituksemme tehtyä. Prosessissa meni pari päivää ja yksi hammas. Lammasfarmari innostuksissaan nielaisi sen.

P.P.S. Tavaroiden järjestyksessä pitämisessä on nykyään uudenlaisia panoksia. Ukko oli eilen tulossa Saksan reissulta pihhaan ja soitti nopeasti. Asia oli tämä: Hei voitko kahtoo löytyykö sitä Dymo-tarratulostinta mistään. Jos löytyy, tuun kotiin.

Ei löytynyt.


tiistai 21. helmikuuta 2017

Mitä on KonMari

Liityin KonMari Suomi -Facebook-ryhmään nähdäkseni viimein mistä asiassa on oikein kyse. Skrollailtuani hetken foorumia huomasin, että siellä jo nahisteltiinkin siitä, ettei ryhmässä saisi olla eikä ainakaan kommentoida mitään, ellei ole lukenut kirjaa ja "marittanut" omaa kämppäänsä.

Aika moni SoMe-ryhmä on kiva niin kauan kunnes sinne tulee muita ihmisiä.



Lainasin KonMari ykkösen aviomieheni siskolta. Hän oli päässyt sivulle 23 asti kirjanmerkin perusteella. Olen huomattavasti pitkäjännitteisempi ihminen ja olen nyt puolivälissä kirjaa. Nämä ekat kolme lukua keskittyvät tavaroista luopumiseen. Kondo opettaa karsimaan kampetta, mutta hän ei oivaltanut (tai kustantaja ei antanut oivaltaa), että ainakin kirjan tähänastisen sisällön olisi saanut tiivistettyä yhteen aaneloseen. Koska olen niin hyvä ihminen, referoin sen tähän kuin manulle illallisen.

Marie Kondon mukaan on olemassa kolme ihmistyyppiä. Ne jotka eivät raaski heittää tavaraa pois, ne jotka eivät osaa laittaa tavaroita paikalleen ja kolmantena näiden valloittava yhdistelmä. Hänen empiirisen tutkimuksensa perusteella 90 % porukasta kuuluu tuohon pahamaineiseen kolmanteen ryhmään. Meidän taloudessamme ukki kuuluu ryhmään 1 ja aviomies ryhmään 3. Minussa taas ei ole mitään vikaa.

Huushollin siivoaminen vaatii pari yksinkertaiselta kuulostavaa juttua. Päätä mitä heität pois ja mihin laitat jäljelle jäävät tavarat. Älä haksahda säilytysratkaisuihin kuten laatikoihin, koska ne ovat perimmiltään roinan piilottelua varten. Järjestä tavaralaji kerrallaan, älä siis huoneittain tai kaapeittain. Vain kasaamalla saman lajin tavarat yhteen paikkaan hahmotat tavaroiden määrän ja kykenet tehokkaaseen karsintaan.

Ennen urakkaan ryhtymistä on asetettava itselleen tavoite. Tämä tarkoittaa sitä, että kun homma on tehty, millaisen elämäntyylin se mahdollistaa, mitä silloin teet ja millainen olet. Tyypillisesti tähän tuntuu liittyvän yrttiteen juomista yksinään kammarissa ja joogaamista. Kun kaiken roinan kohina on kaikonnut, oivaltaa mikä oikeasti vituttaa. Tässä kohtaa monella on kuulemma mennyt puoliso ja/tai työpaikka vaihtoon.

Miten kamoista sitten päästään eroon? Helposti. Käy läpi tavarat seuraavassa järjestyksessä: 1) vaatteet 2) kirjat 3) paperit 4) sekalaiset 5) tunnearvotavarat. Jos esine tuottaa iloa, pidä se. Jos ei, heitä se pois. Selvästikään Kondo ei tunne esimerkiksi suomalaista kirjanpitolakia.


Ei tuota iloa.


On tärkeää, ettet näytä perheellesi mitä heität pois. Karsi omat tavarat. Älä toisten. Älä tuputa tavaroitasi kenellekään. Marie lupaa, että muu perhe innostuu siinä sivussa ja alkavat marittaa omia kamojaan. Ja kun on marittanut omat tavaransa, eivät toisten sotkut enää edes niin paljoa haittaa.

Minä petyin jo siinä vaiheessa, kun ei ollut lupa viskata toisten kamoja pois. Koska olen hyvä ihminen päätin kuitenkin, että käyn omat romuni läpi ja jään innolla odottamaan miten tämä saa aikaan sen, etten repisi jatkuvasti verkkareitani mm. näistä asioista:



Aviomiehen  harrastesoppi



Tyyppiesimerkki isäni "ei sitä tiiä jos joskus tarvii" -mentaliteetista




Tarviiko kommentoida edes?




Kondo väittää, että "luonteeltaan laiskat ja siivottomat oppivat siivoamaan kunnolla, jos noudattavat KonMari-menetelmää, jopa ne, joiden suvussa on ollut sottapyttyjä sukupolvesta toiseen tai joiden elämä on erittäin kiireistä.". En ole selvittänyt vielä asiaa, mutta luulen, että Kondo on sinkku, joka asuu kompaktissa kaupunkiasunnossa. Hän ei ole kuullut autotalleista, harrastehuoneista tai maatiloista. Eikä ainakaan aviomiehestäni ja hänen suvustaan.

Kolmannessa luvussa opetetaan uusi suorastaan orgastinen tapa säilyttää vaatteita. Ne pitää pystyviikata ja laittaa vetolaatikoihin. Sukista lähtien.





Kondo kertoo että sukkia etenkin kohdellaan kaltoin. Ne palvelevat ihmisiä pyyteettömästi ja ne myttyytetään ja viskataan jonnekin pinkan jatkoksi.

Perkele kun pitää vielä tässä elämässä alkaa ajatella sukkienkin tunteita.

Olen päässyt prosessissa ekaan vaiheeseen. Päätin tavoitella elämäntyyliä, joka Rehtorilla on. Voin ottaa aina rennosti ja jos jokin ei mene mieleni mukaan, voin kusta pokkana toisen omistamaan sohvaan ja luotan täysin siihen ettei kukaan kuitenkaan ammu kuulaa kallooni vaikka haluaisivat.


Thug life.


Muuten. Julkaistuani Rehtorin peruslauantaikuvan sosiaalisessa mediassa ystävieni ja pääasiassa puolituttujen iloksi, minulta leikkisästi kysyttiin onko aviomies koiratarhassa.

Minähän en leiki.




Alan seuraavaksi ajatella sukkien tunteita. Palataan.

maanantai 13. helmikuuta 2017

Anopin kasvatusopit ja pakasterasia-gate

Voi vattuhyytelö. Olen nyt virallisesti niin virikkeetön ja mihinkään pitkäkestoisempaan toimintaan kykenemätön, että havaitsin katsovani Lääkärit-ohjelmaa ja tv-shopia aamupäivällä ipanan leikittämisen ohessa. On muuten Gotham steel -pannu aika kova!



Kirjaimellisesti. Ja entäs kun Lääkärit-ohjelmassa tohtori itse esitteli mitä kiristyksiä ja täytteitä hänelle oli naamaan laitettu viikon mittaisen kuvaustauon aikana. Näin loma kuuluu viettää, sanon teille! Olisittepa nähneet yleisöstä niiden hyväksynnän merkiksi nyökyttävien amerikkalaispäiden määrän kun taivasteltiin, miten tohtorismies "ihan hehkuu" tuunauksen jäljiltä. Ja tiesittekö että Botox-hoitojen määrä on kasvanut melkein 800 prosenttia vuodesta 2000? Kokonaista 7,6 miljoonaa kappaletta niitä tehdään vuodessa.

Jos noin moni tekee jotain, sen on pakko olla hyvä juttu!

Anoppi piipahti muuten taas antamassa kasvatusohjeita. Jos poistut vauvan luota, turvallisin paikka on pitää häntä lattialla. Just kun sain keksittyä, miten vauvan saa ripustettua bodysta naulakkoon. Niin ja kehdossa ei kannata enää nukuttaa vauvaa sen jälkeen kun lapsi lähtee liikkeelle, tulee kuulemma kuula edellä alas. Jos laittais kehdon nurinpäin?

Vauvalle pitää jutella. Olette varmaan nähneet joskus sen koskettavan videon, jossa kuulolaitteen saanut vauva kuulee vanhempiensa äänen ensimmäisen kerran? Meillä ilme oli ihan samanlainen kun ohjeistuksen innoittamana otin ja tarinoin lapselleni ihan ekan kerran. Visiitin kohokohta oli, kun kuulin anopin sanovan ipanalle, että jos äiti ja isi ei osaa hoitaa sua kunnolla, voit tulla mummon luo.

Aviomies sai eilen loppuun sen joulukuun alussa aloitetun kaksi viikkoa kestävän harvennusurakan. Nyt on kuulkaa taivas vaan rajana siinä mitä kaikkea hauskaa tulemme perheyksikkönä tekemään! Seuratkaa ilmoittelua.

Tosin mitä nyt tänään kaveri kertoi ajelevansa katselemaan seuraavaa urakkaa.



Kuvittelin että kotiäitinä jaksaisin vaikka mitä ja että meininki ois jotain tällaista:



Todellisuuden voisi tiivistää niin, että kun en voi tehdä mitään, tuijottelen ja ajattelen kaikkia tekemättömiä hommia. Sitten jos joskus olisi tilaisuus tehdä jotain, en saa mitään aikaiseksi. Jotenkin ei niin sanotusti minua ole tämä olotila. Sain nyt hetkisen omaa aikaa kirjoittaakseni tämän tarinan. Dialogi meni jotensakin näin:

Minä: "Syötän nyt tämän ipanan ja sen jälkeen äiti on vähän väsynyt."
Mies: "Yrität vissiin sanoa, etten mene laittamaan ketjuja mehtäkoneeseen."
Minä: "Kyllä."

Samalla syön suklaalevyä, joka ei ole edes hyvänmakuinen. Okei, söin sen kokonaan.



Ympärilläni joka paikassa lojuvista romuläjistä inspiroituneena tilasin Konmari-kirjan lainaan aviomiehen siskolta. Parodiatarkoituksiin. Voin sitten esitellä kuinka "maritetaan" kämppä, jossa asuu saamaton naisihminen, epäsiisti mies ja hamstraajaukki. Tuli muuten eka konflikti kolmen yhdessä asutun vuoden jälkeen isäni kanssa. Oli lähdössä remonttihommiin yhtenä aamuna ja etsi pakasterasiaa, johon voisi laittaa ruuveja. Olin että kaappi on täynnä pakasterasioita. Ei siellä oo semmosta. No mennäänpä ihan porukalla kahtomaan.

Isä: "Ei nuilla ohuilla tie mittään, hajjoovat heti."
Minä: "No ota noita paksumpia."
Isä: "Ei nuin hyviä kehtoo ottoo. Perkele kun on pitäny kaikki ne jäätelörasiat teijjän syöttee koiralle, ne ois ollu niin hyviä."
(Kaapissa on arvioni mukaan 183 erilaista rasiaa ja mikään niistä ei kelpaa. Hella alkaa olla kuutosella.)
Minä: "No ota sitten vaikka tuo keksirasia tuosta pöydältä."
Isä: "Mihinkäs ne keksit siitä sitten laitetaan?"
Minä: "Pistetään vaikka roskiin."

Oltiin illalla niin kuin ei olisi mitään tapahtunut.



Jälkimaininta: 30 minuuttia omaa aikaa vietetty, kaksi kertaa ovat käyneet huoneen ovelta kurkkimassa.