sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Pikkujoulujen järjestämisopas

Kylällä ei ole nykyään minkäänlaisia kihhauksia ja hirvipeijjaisetkin on pilattu pitämällä ne keskellä päivää, joten olen ollut suorastaan pakotettu keksimään jotain äksöniä satunnaisesti yhteisön elävöttämiseksi. Tällä kertaa kutsuviesteissä houkuttimina toimivat paahtopaisti, saunonta sekä jatkot Piiparisen karaokepisteellä. Voittamaton konsepti, jonka seurauksena kahdestakymmenestäviidestä kutsutusta viisi vastasivat olevansa tulossa.

No, otin kaikesta huolimatta viisi kiloa hirvenpaistia sulamaan. Tai no, okei. Paistit olivat odottaneet pakastamista ulkoeteisessä jo pari päivää sitten paloittelun ja vakumoinnin, mutta paljonhan ne lähemmäs kaksikin viikkoa lihoja raakakypsyttää. Ajattelin että kun tilanne oli torstaina se, niin ei siinä mittään tapahu jos oottaa vielä kaksi päivää. Eikä tapahtunutkaan.

Normaalit ihmiset valmistelevat juhliaan koristelemalla kämppää ja kaivamalla esille niitä vähän parempia kippoja ja kuppeja kattaukseen. Muaseuvvulla aloitetaan raivaamalla pois eteisestä mm. kolme pöydänjalkaa, repullinen eriparihanskoja, saunan vanha valaisin (remontti tehty muistaakseni vuonna 2014), 28 kpl tyhjiä kaljatölkkejä sekä ukkojen ideoimia peflettejä....


...sekä sankollinen paloittelusta jääneitä rutuksia:




Niin ja semmonen vinkki, että hienostuneet ulkotuliviritelmät ja pihavalaistukset ovat sou lääst siisön, ajanmukainen ja näyttävä rappusenvierussomiste on Postin omaisuutta oleva muovilaatikko, jossa mm. hirven selkärankaa.





Lihasta puheen ollen. Isän kanssa ollaan varsin voimakkaasti eri linjoilla paistin kypsyysasioissa. Minusta liha on hippeimmillään kun se on mediumia. Isän mielestä taas paisti on "iha ruakoo" ellei sitä ole paistettu rakenteeltaan ikkunat rikkovaksi. Kyllä se sentään vähän sitä söi, mutta varmasti mielessään laski perkeleitä ku on hyvät lihat pilalle laitettu.





Lopulta pilleisiin tuli sen verran porukkoo, että piti muutama metri lisäpöytää hilata tuvan puolelle. Pöytäjako profiloitui kuin itsestään niin, että illan absolutistilinjaa edustavat istuivat taaemmassa pöydässä ja ne muut tässä etummaisessa. Päätelkää siitä.





Karaokepisteelle siirryttiin hyvässä järjestyksessä ja osittain ihan raittiidenkin kuskien avustamana. Tunnelma lietsoitui taas ylimmilleen laulumutterissa. Vilkas mies koemakasi nukkumapaikan hyvissä ajoin alkuillasta...



...ja ennätti vielä ronkkimaan Piiparisen siitintä karaoke-esityksen aikana. Kappale ei kuitenkaan ollut Pieni ja hento ote.




Kaikki hyvä loppuu aikanaan, kuten esimerkiksi Lauaviina. Sen siivittämänä Piiparinen lopulta vietiin saunamökkiin keräämään energiaa. Lammasfarmarin kanssa söimme naulakon alla kylmiä nakkeja perunasalaatin kera ja ihailimme Piiparisen vahanukkekättä. Hyviä proteeseja kyllä tekköövät nykyään!





Kekkonen oli sitä mieltä ajassa 01:27, että juhlaväen on syytä luikkia koteihinsa, koska isäntä oli tosiaan jo sammunut ja emännällä oli seuraavana päivänä verikokeeseen meno.



Jos sinua vielä arveluttaa pikkujoulujen järjestäminen, ajattele kaikkia kerrannaisvaikutuksia! Nämäkin puolihuolimattomasti järjestetyt jamboreet johtivat siihen, että yksi pikkulapsi pääsi toisen luokse yökylään ihan ex-tempore (jee!) ja hevostilalla edellisenä aamuna paskan luontiin odottamattomasti joutunut emäntä sai sen kynttiläillallisen, jota oli isännältä korvaukseksi odottanut.



Ps. Synkin talviaika on meneillään. Muistakaa vitamiininlähteet!


torstai 30. marraskuuta 2017

Ajanhallintavinkkejä ja äidintuoksua

Aviomieheni kävi asioimassa paikallisessa palvelevassa rautakaupassa Vilkkaan miehen luona. Tämä kysyi miksi blogiin ei ole tullut päivityksiä. Aviomieheni tuumi että no nyt on ainakin tulossa!

Minullahan ei ole tapana kertoa yksityiselämän asioista blogissani.



Joo, olin tosiaan kertomassa teille, että olimme sopineet asioinnista kaapunnissa koko perheenä sillä tavalla, että minä menisin työasioille liittyvälle lounaalle kaapuntiin ja lounaan jälkeen ipana palautuisi minun hoteisiini loppupäiväksi. Oli määrä lähteä klo 10 ja lähtemisellä tässä kohtaa ymmärretään se, että istumme autossa viimeistään 10:01, jotta ennätämme lossiin ja aikataulu sallii yhden paskavaippapysähdyksen.

Aviomiehen oli määrä käydä hoitamassa pari raksahommaa ennen lähtöä. Ipanan herättyä perhepedistä eli minun päältäni usutin isännän vaipanvaihtoon. Molemmat palautuivat sitten sänkyyn takaisin ja lähdin keittämään aamupuuroa (lue: lämmittämään mikrossa valmispuuroa) ja aviomies jäi vielä nukkumaan. Puoli yhdeksän jälkeen se kampesi ylös ja kävi syyttämään minua siitä kun en herättänyt. Sanoin että jos sinä meet takaisin nukkumaan niin vitustako minun pitäis ymmärtää, ettet haluakaan nukkua ja että mulle kyllä riittää ihan tää yksi lapsi. Sitten siinä kello 10 maissa katselin ikkunasta ulos, että missähän se kaveri viipyy ja katselin kun alkoivat raksaukon kanssa mättää lautatavaraa traktorin peräkärriin.

Siinä vartin yli jorkki kampesi sitten sisälle ja sanoin että jos ei viiden minuutin sisällä olla autossa, myöhästyn tapaamisesta takuulla. Tilanne oli luonnollisesti minun vikani, koska minun olisi pitänyt lähteä pakkaseen hortoilemaan ja huutelemaan, että outtako mahtaneet hokasta että mitä kello on. Aviomies tuumasi kuin akat konsanaan, että en lähe kyllä teidän kanssa enää ikinä minnekään.

Olin että no eipä tuo meidän arkeen sitten vaikuta itse asiassa millään lailla.



Samassa muistin, että ipanan vankkurit olivat unohtuneet jyvänhakureissulla lammasfarmarin luokse, koska pöntöt piti saada takakonttiin mahtumaan. Ajettiin sitten niin aurinkoisen oloisina niitä hakemaan, että lammasfarmari laittoi perään pikaviestimellä kysymyksen että ollaanko kaikki hänelle suuttuneita.

Tämäkin konfliktitilanne hoidettiin samalla hyväksi havaitulla sapluunalla kuin muutkin riidat: ei puhuta asiasta ja unohdetaan tai "unohdetaan" se jollain aikataululla. Suosittelen lämpimästi muillekin.

Ai niin, sitten pitää jakaa taas pari käytännön vinkkiä vanhemmille, jotka neuvottomina ovat sen edessä, miten lasta pitää syöttää tai mitä sillä pitää olla päällä.

1) Muovinen lusikka on saatanasta, oikea lusikka se olla pitää

2) Metallinen lusikka tuhoaa hampaat, muovinen lusikka se olla pitää

3) Jos ipana nukkuu ilman sukkia, hänen varpaansa paleltuvat

4) Jos ipanalla on yöllä sukat, jalat hautuvat ja hikoavat liikaa


Ps. Isäni tyttöystävä tukee minua valinnassani 1) lähteä takaisin töihin tammikuussa ja 2) laittaa ipana lammasfarmarille hoitoon kevätkaudeksi. Hän osti minulle ja lammasfarmarille samanlaiset hajuvedet, jotta lammasfarmari voi tuoksua samalta kuin minä - kun lapseni itkee lohduttomasti ikäväänsä, äidin tuoksu saattaa hyvässä lykyssä lohduttaa.


sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Mamma-angstia ja sormiruokailua

Olinkin jo kerennyt unohtaa miten hyvin alkoholi auttaa vastoinkäymisissä. Pääni oli paisunut paisumistaan vitutuksesta jo useamman viikon ajan. Toisista johtuvista syistä, minähän olen itse virheetön. Olin jo vähän kerennyt odotellakin Facebookilta reagointia kohdennettujen kaupallisten tiedotteiden sisältöön googlettuani mm. vauvavuosi + ero. Nyt sitä on alkanut tulemaan, koska tänä iltana ensimmäisenä seinälle lävähti genitaalialueen ihoärsytykseen tehoavan voiteen mainos. Seuraavaksi tuli juoksukoulumainos naisen sixpack-kuvan kera sekä läjä pikavippimainoksia. Eroamista yleensä väistämättä seuraa uudelleen pariutumisen tarve, mikä taas edellyttää ehdottomasti mm. kainalokarvojen säännöllistä ajamista sekä kiinteytymistä ja muuta työlästä, joten on parempi pysyä parisuhteessa. Kuka ihme tuommoiseen urakkaan jaksaa enää tällä iällä lähteä. Kun on jo kuitenkin rupsahtanut.

Kävin siis tänään kaapunnissa ottamassa seitinohuet hyvän ystäväni kanssa.



Käytännössä pöhnään riitti yksi siideri ja yksi valkkari, koska pelikuntoni on tälläkin saralla täysin mennyttä. Pystyin olemaan pienen hetken niin, ettei minun tarvinnut huolehtia kuin itsestäni ja nousuhumalastani. Eivät ne alkoholistit ehkä niin väärässä olekaan.

Mikä se on sitten niin pantaa kiristänyt? Kyllähän minä tiesin tähän leikkiin ryhtyessäni, että aika pitkälti näissä talkoissa yksin on. Mutta en sitä arvannut miten rasittavaa se välillä on. Kyllähän se välillä mielessä käy, millaista elämä olisi elää ihmisen kanssa, jonka työt loppuvat neljältä ja töitä tehdään vain viitenä päivänä viikossa. Sitä voitaisiin vaikka käydä yhdessä kyläilemässä ja kaupassa, tai muuta perverssiä, ja lisäksi minulla olisi päivässä säännöllisesti pari tuntia omaa aikaa, jota ei tarvitsisi käyttää kusiroiskeiden poistamiseen vessanpöntöstä tai pyykkien viikkaamiseen.

Kun haluaa tehdä jotain, ihan mitä tahansa, vaikka heiluttaa moppia, niin on erikseen pyydettävä joltain apua että asian pystyy tekemään. Jos tämän kokoisessa kämpässä lähtee hetkeksi toiseen siipeen, ipana kerkeää sillä välin työntää antennin silmään, vetää antiikkistereot lattialle kasettipesästä kiskoen, tukehtua Pirkka-lehteen ja tippua portaista.

No sitten on tämä syöminen. Homma luisti kaikin puolin ihan hyvin. Koska vauva-asiat menevät siten, että jos joku asia joko toimii tai sen kanssa on oppinut elämään, on kaiken aika muuttua. Alkoi sellainen ralli, että ensin ei kelvannut maito ihan sama mitä teki ja sitten kun se alkoi taas kelvata, kaikki lusikalla syötettävä eväs olikin yhtäkkiä saatanasta. Piti äkkiä alkaa jotain makaronilaatikkoja ja kuhavuokia tehtailemaan, jotta sormiruokailu onnistuu. Hommassa on pohjimmiltaan kyse vain siitä, millä elintarvikkeilla haluaa lattiansa päällystää.



Mutta onneksi välillä sattuu jotain piristävääkin. Ukot ovat kehitelleet uuden pefletin toiseen eteiseen, johon saunan jälkeen mennään vilvoittelemaan.



Kyllä tää tästä.





keskiviikko 30. elokuuta 2017

Vuoden siivoojan katselukirja perheen pienimmille

Lastenkirjat antavat maailmasta sellaisen kuvan, ettei pieni ihmistaimi tiedä mitä on oikeasti luvassa. Luulen, että tästä syystä vauvat ja lapset nauravat paljon. Muutaman kuukauden mittaisen katselukirjaopasuran tehneenä henkilönä suunnittelin uudenlaisen ja huomattavasti mielenkiintoisempia yksityiskohtia ja keskustelun aiheita sisältävän teoksen.

Seuraavassa esittelen teille Ennen ja jälkeen -otokset mallinarratiivien kera.



Oi, kuinka kauniita auringonkukkia!



Oi, kuinka kauniita mitäsvittujanämäon! Opetellaan yhdessä: boheemi. Sano perässä. Boheemi.








No siinäpä vasta on topakka portti.



Katsopas, lapseni. Tässä näet artesaaniaidan, joka on vahvistettu maailman parhaalla ja kestävimmällä materiaalilla eli paalinarulla.





Kaunis valkoinen talo, ja katso miten kaunis veranta siinä on.



Tämä tässä on luonnonystävän koti. Kun maahan pudonnutta ikkunaa ei korjaa ja laita takaisin paikalleen, vinnille saa oivan pesimistilan erilaisille linnuille ja miksei lepakoillekin.






Onpa iloisen näköinen kisu.



Tässä on kisu, joka ilmein ja elein kertoo mielipiteensä emäntien metallinpaljastusurakasta.






Tässäpä on tosi hyvännäköinen ja elinvoimainen koira!



Tämä tässä on pieni ihme. Koiraa on pistänyt ampiainen tai kyy ja hauva sai vakavan allergisen reaktion. Toista kanssani, allergisen reaktion. Ja koiralta lähti kaulasta kaikki karvat pois ja kaula turposi jalkapallon kokoiseksi. Ja se on vieläkin elossa!





Tämä on lato. Mitähän siellä on sisällä, olisiko vaikka kuivaa heinää.


Kuvassa on suuri opetus. Näin käy, kun ei huolla rakennuksia. 






Onpas iloinen veikko ja katso miten ihania vihanneksia hänellä on laatikossa. Ne ovat varmasti tosi hyviä.



No nyt on tomaattisato onnistunut yli odotusten. Kuvassa näkyy ihan uusi jalostettu lajike - aurajuustokirsikkatomaatti.




Mitäs sanotte, laitetaanko teidänkin lapsellenne Vuoden siivoojan maatalousrealismikuvakirja tulemaan?

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Norminpurkutalkoita ja anarkistiukkeja

Piäsin sitä minnäe vähän kartsalle. Hankittiin liput Lions Clubin järjestämiin sikajuhliin. Aina jos on sadan kilometrin sisällä kokonainen sika vartaassa, me olemme paikalla. Lammasfarmari a.k.a. Hassutäti a.k.a Hassis otti ipanan hoitoon. Sikafestareille lähtivät mukaan myös isäni, hänen göörlfrieeend (joka laittoi kalakeittoon kermaa, perkele) ja ystävämme. Matka kirkonkylälle sujui kirvesniemeläisittäin, koska takapenkki oli meitä matkalaisia täynnä ja sinne asti ulottuvia virvelivapoja "on turha ruveta yhen reissun takia rumppoomaan kyyvvistä pois".

Kun kirkonkylällä on vastaavia suurtapahtumia, syntyy tarve liikennejärjestelyille. Nämä jos mitkä ovat omiaan ärsyttämään meitä mualaisia, joiden syntymäoikeus on parkkeerata sinne minne sattuu huvittamaan. Kerroin että parkkeeraus on Vesileppiksellä ja on ihan kaapuntijunakuljetus tapahtumapaikalle. Ja kävelymatkaa on kuitenkin useampi sata metriä. Isän mielestä paras parkkipaikka on Liiterissä (Lidl) tien toisella puolella. Luulen, että jonkun muunkin mielestä oli. Viimein sain taivuteltua, että kun Leppävirralla on jumalauta kaapuntijuna, niin sen kyytiin kammetaan vaikka mikä ois.





Junan kyydistä avautuivat loistavat näkymät tasokkaan Sport & Spa Vesileppiksen välittömään läheisyyteen ilmestyneelle tulevan ala-asteen rakennustyömaalle. Entisen junapuiston alta on paljastunut niin paljon kalliota kuin alaa ylipäätänsä on. Koulun rakennuspaikka on herättänyt voimakasta kuohuntaa Leppävirralla sekä vanhempien että yritysmaailman toimesta. Eli siis käytännössä melkein kaikkien. Vanha ala-aste on vähän rauhallisemmalla tontilla ja nyt tämä uusi sijoituspaikka on herättänyt vitutusta monista syistä. Tähän on siis nousemassa ulkopaikkakuntalaisten toimesta rakennettava kivikoulu kun omassa kunnassa on puuelementtikouluja tekevä putiikki. Ja kivikoulu laitetaan hotellin viereen mikä karkottaa hotellin asiakkaat. Ja lapset jäävät auton alle koska lähellä on tämä hotelli ja lisäksi ruokakauppa. Ja kivikoulun oppilaat pääsevät harrastamaan liikuntaa hotellin yhteydessä olevissa monipuolisissa urheilutiloissa, jos asiakkailta ja leiriä pitäviltä urheiluseuroilta aikoja yli jää. Ja tälle rakennuspaikalle olisi voinut tulevaisuudessa tulla vaikka Ikea.




Jäisen junamatkan jälkeen saavuimme juhlapaikalle ja heti pääsimme selkkaukseen järjestysnaisen kanssa. Teltassa oli asiakaspaikkoja tämän verran...



...ja norminsäästötalkoot näyttäytyivät taas, kun tila oli jaettu kahteen osaan - niille, jotka halusivat hienostuneesti nauttia olutta tai viiniä sikansa kanssa ja niille, jotka eivät roteiinia tarvinneet juomaksi. Kävin ostamassa parit juomat ja olin kiikuttamassa niitä possunpaistopisteen läheisyydessä oleville valitsemillemme paikoille (lue: ruoka loppuu kesken, jos ei ole ensimmäisenä hakemassa), ja järjestysnainen pysäytti kulkuni. Tässä kohtaa seurueemme jakautui kahteen, koska isä ei suostunut paalupaikalta minnekään alkoholiongelmaisten sijoituspaikkaan siirtymään. Aviomieheni oli sitä mieltä, että kun kerta muillakin (kaksi arviolta lähempänä kasikymppistä miestä) oli alueella kaljoo, niin kyllä myökiin sinne mennään. Lähdöthän sieltä tuli. Vanhat papat eivät lotkauttaneet korviaan (vai kuulivatko lainkaan, en tiedä) järjestysnaisen lukuisille kehotuksille siirtyä juomineen anniskelualueen puolelle, ja tarvittiin lopulta kolme henkilöä, että saatiin tilanne rauhanomaisesti ratkaistua. Se tapahtui niin, että ukit tempaisivat kaljansa ykösellä alas ja välttyivät siirtymistarpeelta. Respekt ja silleen.

Sain sitten kunniatehtävän jäädä pitämään paikkoja, kun ukot olivat jo kaljansa kitanneet ja hyökkäsivät sikajonoon.




Sain miehekkään annoksen possua ja selätin sen ongelmitta. Hanskat kädessä piti istua kun oli niin saatanan kylymä. Ehtoollisjuomakaan ei tuonut lämpöä. Mutta olenkin pakana.



Oli tarkoitus, että olisimme odottaneet ainakin ultrajännittävän kaasugrillin arvonnan, mutta siinä heti syönnin perästä noin puoli kasin maissa muut olivat sitä mieltä, että tästä joutaa pihhaan. Kun on kylymä ja Kotalahden hanuristit olivat jo lopettaneet esityksensä ja joku jytäpänti esitti Jaakko Teppoa räppiversiona (perkele). 

No, johan myö kuudeksi sinne tietysti mentiin, että olihan siinä tullu kreisibailattua. Minunkin, joka on ollut juhlissa varmaan viimeksi alkuvuodesta 2016.

Laitoin lammasfarmarille viestin, että pidä penska hereillä, myö lähetään jo pois.

Kyllä kannatti.


tiistai 15. elokuuta 2017

Hyvin suunniteltu on puoliksi paskoteltu

Pitkäaikainen kotona oleskeleminen on luonut uusia ideoita, joiden ansiosta mielenterveyteni järkkymistä on jo ennätetty epäillä. Viimeisimpinä oireina mainittakoon pyrkimys päästä valituksi jo toiseen luottamustehtävään ja vahva aikomus lähteä ehdolle seuraavissa kunnallisvaaleissa. Minulla on nyt muutama vuosi aikaa keksiä mm. hyvä vaalislogan. Miten olisi vaikka: Kaikkia kuunnellen, harvoja hyödyttäen.

Kutistuneet ympyrät ovat saaneet miettimään töihin paluuta. Samanaikaisesti haluan olla kotona ja en halua olla kotona. Vain nainen pystyy tällaiseen. Huonon omatunnon ja muiden ällöttävien tunteiden kanssa painiessa apu on lähempänä kuin arvaakaan. Kela ilmoitti, että kuukausittaiset bruttotuloni ovat tästä eteenpäin 448 euroa ja muutama sentti päälle. Päätöksentekoprosessi suoraviivaistui sillä sekunnilla. Kela voisi tuotteistaa Magic 8 ball -tyyppisen tuotteen, jossa aina tulee vastaukseksi Mene töihin.

Normaalit ihmiset selvittävät ennen töihin palaamista hoitopaikka-asiat ja hankkiutuvat jonniinlaiseen jonoon asiaan liittyen. Toisenlaiset ihmiset sen sijaan päättävät, että paras paikka alkuvaiheessa lapselle on lammasfarmarin hoteissa. Jotta eläin-lapsi-skenaario olisi ajankäytöllisesti realistinen, on investoitava hoitorahat tuotanto-olosuhteiden kohentamiseen. Lammasfarmari kun on viehtynyt kaikkien työvaiheiden tekemiseen mahdollisimman vaikeasti ja hitaasti. Nyt hänelle suunniteltiin moternit tehotuotantotilat, joissa lampaat syöttävät likipitäen itse itsensä ja omatoimisesti ulkoillessaan näkyvät tuvan ikkunasta.

Homma on melkein valmis, koska suunnitelmasta on jo ainakin kolmas versio työstetty.



Vuoden siivoojan ehdotuksesta lähdettiin





Kyläkokouksen jälkeinen täydellisyyteen hiottu suunnitelma



Enää ei tarvitse kuin tuoda kaivinkone tontille, rakentaa kaksi uutta syöttöpöytää, tehdä uusia verkkoaitauksia, rakentaa pihattokatos, tyhjentää lantala ja asentaa vinssi suursäkkejä varten.

Kyllä minä välillä ihan tosissaan mietin, että mitenkä aina ajaudun tällaisiin talkoisiin.

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Vauvaperhe lomailee

Kun on naimisissa yrittäjän kanssa, ainoa vaihtoehto lomalle pääsemiseksi on sopia vähintään kuukausi etukäteen yksi viikko, johon ei oteta mitään työhommia tai muitakaan muuttujia. Sitten kun se viikko tulee, todetaan, ettei töiden takia voi oikein lähteä vielä minnekään. Ja ollaan lähtövalmiudessa seuraavat kolme viikkoa, kunnes tulee kolmen ja puolen päivän mittainen vapaaksi järjesteltävissä oleva pätkä. Tästä lomasta kun viettää matkaa tehdessä suuntaansa kuusi tuntia, on virkistävä viihdepaketti kasassa.

Kortteerasimme ensimmäisen yön veljeni luona ja sitten seuraavat kaksi hotellissa. Edellytyksinä huonevalinnalle nykyisin ovat mikro, ruokapöytä ja parisänky, jonka voi työntää seinään kiinni. Hotellin arvosteluiden perusteella meille tulisi joko kodikas huone tai vaihtoehtoisesti kammari, jossa on outo haju. Saimme onneksi ensimmäisen. Tuli kodikas fiilis kun vessa reistaili, suihkusta tuli yllättäen tulikuumaa vettä ja sänky oli upottava.

Koska parhaaseen illastus- ja viihdeaikaan on jo siirryttävä iltapuuro- ja nukutustehtäviin, otin tuntumaa myös kaapunnin palveluihin ja tilasin Foodoran kautta sushia. Maksu lähti, tilaus vastaanotettiin ja vahvistettiin. Ja eipä aikaakaan kun tuli ilmoitus, ettei ravintola ennätäkään meille annosta valmistaa. Perkele.

Sain myös flunssan Tampereelta. Ja se tarttui sittemmin ipanaan ja viime yön vietin limaoksennuksia siivoillen ja rentouttavat kolmen tunnin unet alkoivat neljän aikaan aamuyöllä.

Niin ja sitten on syytä mainita jälleen kerran, että aviomies on luonteeltaan toiveikas ja positiivinen ihminen. Eli täydellinen vastakohtani. Illalla lähikaupassa käydessään hän osti aamupalatarvikkeiden lisäksi kondomeja.




Erityinen Ystävä on monistumassa elokuun lopussa ja kävimme lapsenhoitotarvikkeita hakemassa porukalla. Hänellä on suuri vimma saada kaikki sopimaan yhteen. Kaikkien tavaroiden pitää olla nättejä ja väreinä saa olla valkoinen, musta, hiekka tai kolmen vuoden välein vaihtuva tehosteväri. Kun olimme hyllyn äärellä ostamassa Nenä-Friidaa, hän kysyi sinisen niistimen nähdessään, että onko niitä eri värisiä. No, voin kertoa, että siinä vaiheessa kun sitä vekotinta tarvitaan, se saa olla vaikka päällystetty paskanruskealla vakosametilla, kunhan se on vaan olemassa.

Erityinen Ystävä kertoi myös miten aikoo ehdottomasti nukuttaa vauvan aina pinnasänkyyn.




Paluumatkalla pysähdyimme jossain Jyväskylän lähellä kahviossa ja design-myymälässä. Yläkerrassa oli taidenäyttely. Ennätin juuri paikalle, ennen kuin aviomies hyppäsi.




Rehtoria kerkesi olla jo ikävä. Tunne ei kestänyt kovin kauaa.



Loppuun ilmainen säästövinkki. Kun maalainen tukkajumala käy Tampere-talossa, häntä luullaan työmieheksi, ja kahvin saa alennettuun hintaan.